Minäkö New Age hörhö? Osa 2.

Minä ehdottaisin, että perustettaisiin uusi ihmisluokka, jonka nimi olisi ”Old Age”ihmiset. Nämä olisivat niitä kansalaisia, jotka rakentavat maailmankuvansa vain vanhan modernin  myytin kautta. Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tämä pääministerimme, Jyrki Katainen. Hän on omassa ”Old Age” ryhmittymässään (valtaosa eri puolueiden poliitikoistahan ja hallintomme virkamiehistä kuuluu edelleen Old Age-ryhmään) ihan pätevä, sympaattinen ja mukava mies. Mies on nyt muuttamassa politiikkaansa suuntaa ja perumassa vaalilupauksiaan, koska Suomi muuttunut.

Olisko käymässä niin onnellisesti, että Old Age-poliitikotkin heräävät nyt vihdoin näkemään, mitä ruohonjuuritasolla on jo pitkän aikaa ollut tapahtumassa? Lukiessani Iltasanomien juttua Kataisen ajatuksista, minulle tuli tunne, että jospa täin näin olisi käymässä. Jippii, Old Age ihmisistä yhä useampi ovat siirtymässä neointegraaliin aikaan!

Niinpä niin. Maailmamme on muuttunut hienosti sanottuna pluralistiseksi (moniarvoiseksi, monikulttuuriseksi) jo pitkän aikaa. Minä ainakin näen ympärilläni yhä enemmän ihmisiä, jotka tekevät toisistaan poikkeavia elämäntapavalintoja. Paitsi kestämättömiä kerskakuluttajia, kulttuuristamme löytyy yhä enemmän ihmisiä, jotka joka päivä miettivät kuluttamistaan, pyrkivät tietoiseen kuluttamiseen, tekevät vapaaehtoistyötä, viettävät enemmän aikaansa pienten lasten kanssa ja yrittävät pysähtyä välillä miettimään, mikä heille on todella tärkeää elämässä. Monet ihmiset joka päivä pohtivat, kuinka elää eettisesti pitkällä tähtäimellä, siten, että maapallo jää elettäväksi vielä lapsillemme ja lapsenlapsillemme.

Neointegraali, yhä useammin myös henkistynyt ihminen, etsii totuutta oman itsensä sisältä käsin. Hän voi tehdä sitä kehittämällä tietoisuustaitojaan, esimerkiksi meditoimalla ja löytämällä itselleen uskonnoista tietoisuutta laajentavia vertauskuvia. Uskonnot ja maalliset elämänkatsomukset hakevat vuorovaikutuksessa toistensa kanssa neointegraaleja siltoja välillensä.

Neointegraalissa kulttuurissa kansalainen toisensa jälkeen alkaa olla saavuttanut sellaisen tietoisuuden asteen, että hän kykenee itsereflektioon ja harjoittamaan tietoisuustaitoja. Hänestä on tullut yhä enemmän itseohjautuva. ”Tunne itsesi”, sanoo muinainen antiikin ajoilla syntynyt sananlasku. Egyptissä tähän vielä jatkettiin: ”Tunne itsesi…. niin tulet tuntemaan jumalat”. Eettisyys lähtee siitä samasta ohjeesta, joka meille anneettiin tuhansia vuosia sitten. Ei se ole sen monimutkaisempaa.

Taannoin kirjoitin blogin siitä, mitä on ”downshifting”eli kohtuullistaminen. New York Timesin kirjareferaatista löysin hyvän määritelmän: Se on sitä, että ihminen alkaa elää omien aitojen arvojensa mukaista elämää. Tavallisen ihmisen suurin poliittinen teko on hänen arvotietoisuutensa ja sen pohjalta tehty elämäntapavalintansa. Tällä on omat vääjäämättömät seuraamuksensa yhteiskunnallisiin ylärakenteisiin. Maailma muuttuu parhaillaan. Tämä muutos on siinä mielessä historiallisesti poikkeava muutos, että yhteiskunnalliset rakenteemme alkavat muuttua ruohonjuuritason toimijoiden kautta, siis hierarkian alarakenteista käsin. Ylärakenteiden puolelta (poliittinen, talous- ja yheiskunnallinen elliitti) on meitä yrittänyt edelleen sitkesäti asettaa OldAgen elämäntapaan. Feministipuoleni minua väittää meidän olevan heidän propagandansa uhreja.

Yhteiskunnan ääni muodostuu globaalissa dialogisessa vuorovaikutuksessa erilaisten värikkäitten ryhmittymien (erilaiset yhdistykset, järjestöt, yritykset, puolueet, maahanmuuttajien järjestöt, uskontokunnat) välisessä vuorovaikutuksessa. Tämä merkitsee vanhojen maallisten ja uskonnollisten yksipuolistavien Old Age auktoriteetien yksipuolistavien totuuksien suhteellistumista. Totuus on jatkuvassa keskinäisessä dialogisen muutoksen tilassa. Alkuperäiskansoijen kokonaisvaltainen viisaus on nousemassa kunniaan.

Neointegraalissa, transmodernissa, kulttuurissa sekä yksilö että yhteiskunta on oikeastaan jatkuvassa keskustelevan (dialektisen) virtauksen, tulemisen, tilassa. Totuus muovautuu tasa-arvoisen, ristiriitoja välttelemättömän, dialogin kautta. Kuten eheämmässä yksilössä, minätilojen rajat alkavat hajota, myös uusissa neoyhteisöissä erilaisten ja taustaisten ihmisten raja-aidat kaatuvat. Ihmisten luokittelu monologisten autoritaaristen kulttuurien määritelmin vähenee. Syntyy uusia erilaisia maailmankatsomuksia yhdistäviä yhteiskunnallisia poikittaisia ja niitä yhdistäviä ylärakenteita.

Valkoisen miehen rakentaman hierarkisen kulttuurin asiantuntijahierakia ja sen yksipuollistavat, materialistiset totuudet hakevat parhaillaan paikkaansa uudessa Tiedon ja kokonaisvaltaisen ymmärryksen -kartassa. Asiantuntijat säilyvät, mutta he ovat vain tärkeitä dialogikumppaneitamme. Maailmasta tulee vähitellen yhä näkyvämmin multipositionaalinen (asioita voi katsoa monesta tasa-arvoisesta näkökulmasta käsin) ja pluri-ideologinen (maailmankatsomuksia, joihin voimme nojata on monia).Erilaisilla maailmankatsomuksilla dialogisesti leikkien saatamme saavuttaa uusia laajemman ymmärryksen henkilökohtaisia tiloja ja kokonaisia alakulttuureita.

Uudessa globalisoituneessa maailmassa ymmärretään, että yksikään kansakunta, maa tai kulttuuri tai poliittinen toimija ei voi yksin kantaa vastuuta maapallon tulevaisuudesta. Olemme kohtaloissamme punottu toinen toisiimme, emmekä voi olla ottamatta huomioon erilaisten maailmankatsomusten erilaisia näkökulmia.

Ajat muuttuvat. Monologisten Old Age -henkisen  ylemmyyden tunteelle ja fundamentalistiuskonnollisille tai puhaasti materialistisille arvoille rakennettu vanha maailma tekee hidasta kuolemaa. Oppia otetaan kaikista kulttuureista ja myös alkuperäiskansoilta.

Tietenkään prosessi ei etene ilman kasvukipuja. Lähi-idässä kiehuu tällä hetkellä. Itkijänaiseni sisälläni tekee itkurunoja siitä, kuinka vanhoillisen monologisen kulttuurin ja moniäänisen kulttuurin murroksessa veri jälleen vuotaa. Ehkä suurempiakin takapakkeja tulee, mutta uskon, että tulevaisuudessa elävä, uusi nouseva globaali kulttuurimme on entistä enemmän aidosti moniääninen.

On ehkä vielä melkoisen idealistista kuvitella, että syntyvä uusi kulttuuri olisi integraali monokulttuuri. Siis vain yksi integroitunut globaali kulttuuri. Minun ajatukseni eivät ole erilaisten maailmankuvien vuorovaikutuksessa rakentuneet samanlaisiksi kuin sinun. Pienyhteisöt edustavat erilaisia arvomaailmoja. Näyttää siltä, että myös integraaleja kulttuureja syntyy monenlaisia. Kaikki neointegraalit valtakulttuurit eivät tule rakentumaan länsimaiselle arvomaailmalle. Uskon, että ainakin lähimpien vuosikymmenten aikana Kiinassa integroitunut kulttuuri on erilainen kuin Euroopassa. Tämä tietenkin näkyy myös yksilöiden tasolla ja heidän elämässään.

Länsimaiden OldAge kulttuurissa taloustieteet ja luonnontieteet patriarkaalisine arvoineen ovat monopolisoineet materialistisella rajallisella totuudella länsimaisia hallintokäytäntöjä. Toisaalta meillä on ollut myös hyviä asioita, kuten ihmisoikeudet ja yhä suurempi sukupuolten tasarvo. Silti uskon, että tulevaisuuden istituutioita ei enää ohjaa pelkät kylmät faktat vaan myös moniääninen syvempi elämänkokemuksellinen laaja-alainen humanismi, elämän syvempi kokonaisvaltainen ymmärrys. Viisas yhteisö ei rakennu pelkästään numeroiden ja kylmän järjen varaan. Profetoin humanististen tieteide  nousevan uuteen arvoonsa. Lisäksi tarvitsemme kipeästi uusia ideologisia innovaatioita, joiden varassa voimme laskeutua aineellisesti kohtuullisempaan, mutta onnellisempaan elämään. Tarvitsemme elämäntavan, jossa kaikkien perustarpeet – sekä henkiset että aineelliset – tyydytetään. Sitä mikä on sen yli, emme tarvitse.

Monet taitavat elää edelleen modernin autoritaaristen Old Age monologian tai New Agen ”kaikki käy” -ajattelun aikaa. Ruohonjuuritason kansanviisaus kypsynee ja kasvanee vähitellen kuitenkin moniääniseksi myös virtuaalisen kanssakäymisen kautta. Ihminen itse yhdistää sisällään sen, minkä OldAgen yksipuolistavat mallit ovat hänessä pirstoneet. Postmodernin New Age:n ja modernin Old Agen yksipuolistavien kuolleiden käsitteiden ja numeroiden sekä impulsiivisen ”kaikkikäy- mentaliteetin” välillä kellutaan jatkuvati hakien tasapainoa.

Transmoderni ihminen toisensa jälkeen neointegralisoituu. En ole siis NewAge enkä OldAge hörhö. Olen hybridi neointegraali  ihminen, joka jatkuvasti kelluu näiden kahden mennen maailmankuvan välimaastossa, yhdistäen erilaisia maailmankatsomuksia sisällänsä. Minulle uusi kulttuuri merkitsee henkistynyttä ihmistä, joka ”kolmannen silmänsä” kautta kykenee näkemään todellisuuden entistä puolueettomammin. Minulle sekä monolektinen että dialektinen materialismi ovat osoittautuneet olevansa osa Old Ageiä. Ne ovat  vähitellen molemmat tulemassa tiensä päähän. Syntymässä oleva neointegraali kulttuuri on uudella tavalla henkinen ja leikkisiä, se on optimistinen, toivon kulttuuri. Siksi viihdyn tässä moninäkökulmaisessa, hämmentävässä, joskus paradoksaalisessakin, todellisuudessa erinomaisesti.

Olisipa hienoa, jos poliittinen eliittikin olisi vähitellen heräämässä uuteen transmoderniin aikaan.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Minäkö New Age hörhö? Osa 2.

  1. Olen vaikuttunut blogisi sisällöstä. Siinä on paljon mielenkiintoisia ja tärkeitä ajatuksia. Mitä nimityksiä mistäkin aikakaudesta käytetään on tietysti tärkeä kysymys ja sietää miettiäkin. Vielä tärkeämpää on sisäistää se ajatus, että tässä on turha yrittää ketään vakuuttaa mistään vaan luottaa vain siihen prosessiin joka on käynnissä. Jokaiselle kuitenkin muodostuu juuri omanlaisensa polku, Kataisellekin. On mahtavaa seurata tätä kehityskulkua ja ihmetellä sen koko ajan kiihtyvää vauhtia… Kiva, että on tällaisia kumppaneita jotka uskaltavat ja osaavat puhua siitä suoraan ja kuuluvasti. Kiitos sinulle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s