Onko olemassa oikotietä Onnelaan?

Löysin henkiseen kasvuumme ja tietoisuustaitojen kehittymiseen liittyvän uuden käsitteen, joka on nimeltään ”henkinen ohitus” (spiritual bypassing).

24092011298

Monella meistä on valtava hinku päästä äkkiä levolliseen, ehkä ekstaattiseenkin elämään. Kiireisen, hektisen, joskus tarkoituksettoman tuntuisen elämän keskellä, yritämme löytää äkkiä jonkun nopean keinon Paratiisiin. Helpoimpia, mutta huonoimpia, erityisesti pitkällä tähtäimellä surkeampia, valintoja on käyttää alkoholia tai huumeita tähän tarkoituksen. Jo huomattavan paljon kehittyneempi tapa on etsiä joku henkinen suvaitsevaisuudelle rakentuva yhteisö, jossa meditoimalla/rukoilemalla pääsemme äkkiä Onnelaan. Tai voimme antaa tietoisuutemme levätä taiteellisessa kokemuksessa.

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että nämäkin ovat vain oikotieyrityksiä henkiseen vapauteen ja olemisemme. Jälkimmäiset vaihtoehdot ovat hyödyllisiä, ja niitä kannattaa harjoittaa. Ne ovat oikeastaan psyykeen kehittyneimpiä puolustusmekanismeja. Tosiasia kuitenkin on, että emme voi ohittaa niitä asioita, joista puolustaudumme: sisäistä kokemustamme ja sen tunnemaailmaa.  Emme voi vain jäädä vain sisäisen kokemuksemme havainnoijaksi, vaan meidän uskallettava myös kokea ja elää läpi tunteemme. Yleensä tunnetilamme sisältävät opittuja käyttäytymismalleja, jotka ovat aikanaan olleet ymmärrettäviä, mutta ne eivät ole enää ajankohtaisia.

Jeffery Rubinilla on kirjassansa (Practising Meditative Psyhoherapy) tapausselostuksia useammasta pitkälle zen- harjoituksissa päässeistä henkilöistä,  jotka käyvät hänellä terapiassa. Heistä moni on päässyt meditaatioharjoituksissaan todella korkeille tasoille, mutta he ovat torjuneet tunteidensa käsittelyn. Tunteidemme hyväksyntä sisältää sen, että kykenemme ymmärtämään niitä sisältäpäin. Kukin tunne, vaikkapa viha, katkeruus, yksinäisyys ja usein myös fyysiset kipumme/sairautamme ovat viestintuojia, joiden viesti on kuunneltava, eikä niitä ole vain katsottava etäältä (sieltä ne tulevat ja taas menevät). Meidän ei tarvitse välttämättä repostella lapsuuttamme läpi  rypemällä inhottavissa muistoissamme. Voimme elää menneisyyden tapahtumia esimerkiksi terapeuttisen taiteen välittämänä symbolisesti uudelleen.

Meditaatio on erinomainen asia. Se ei kuitenkaan korvaa psykoterapiaa. Vaikka suvaitsevaiset uskonnot sisältävät paljon meditatiivista viisautta, tarvitsemme myös länsimaista psykoterapeuttista itsereflektiivistä perinnettä. Voimme terapeutin/henkisen oppaan mukana oppia uuden suhteen itseemme, jolloin kykenemme hyödyntämään psykoterapeuttisia käsitteitä oman kokemusmaailman itsereflektioon. Voimme purkaa vanhat sisäämme asennetut ohjelmamme, ja voimme valita ajankohtaisemmat sellaiset. Voimme valita halutessamme uudelleen elämäämme. Kun yhdistämme länsimaisen terapeuttisen ja itämaisen viisausperinteen, pääsemme tietoisuustaitojen harjoittamisessa todella pitkälle.

Uskon, että on olemassa vain kaksi oikokaistaa,  jolle asetumalla edistämme ihmisen mielenrauhan ja laaja-alaisen elämänymmärryksen saavuttamista. Toinen niistä on rakkaus. Kun jokainen lapsi saa sen läsnäolon ja rakkauden, joka hänelle kuuluu, annamme hyvät lähtökohdat tietoisuustaitojen harjoittamiselle. Tämän kohdalla luulen, että olemme menossa jo parempaan suuntaan.  Toinen oikotie mielenrauhaan on juuri laaja-alainen kyky tietoisuustaitojen harjoittamiseen. Koko elämästämme voi parhaillaan tulla rakkauden meditatiivinen akti. Voimme syödä, poimia marjoja, tehdä työtämme, juosta, kävellä harjoittaa taiteita, jne. meditatiivisesti ja/tai itsereflektiivisesti. Mietin usein, että onko kulttuurimme rikos se, että olemme materialistisesti orientoituneessa maailmassamme leikkanneet itsemme irti kokemuksestamme.

Koko elämämme voi olla rakkaudellista tietoisuustaitojen harjoittamista. Tällöin voimme saavuttaa puhtaan olemisen. Voimme oppia kuuntelemaan levollisesti maailmankaikkeuden kaikkia ääniä. Voimme yhdistää idän ja lännen viisauden.  Siinäpä on itse kullekin jo riittävästi haastetta! Harva, jos kukaan tähän täydellisesti pystyy. Eräs tärkeä itseä kohtaan osoitetun rakkauden osoitus on se, että hyväksymme itsemme ja sammalla myös toisen ihmisen ikuisen epätäydellisyyden sekä keskeneräisyyden.

Tietoisuustaidot on facebookissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s