Muutama sana Sisäisestä teatterista® ja aivoista

Kuten aikaisemmin olen tuonut esille, tietoisuustaitojen avulla uudelleen ohjelmoimme aivojamme. Voimme hyödyntää prosessissa sekä itämaista (esim. buddhalaista) kokonaisvaltaista viisautta että länsimaista psykoterapeuttista perinnettä.

Löysin erinomaisen kirjan, jossa käydään läpi aivojemme uudelleenohjelmointiin liittyviä asioita. Tiivistän asioita hiukan tähän itselleni ja samalla lukijalle. Tämän kirjan kirjoittaja on henkilökohtaisen kasvun ja muodonmuutoksen valmentaja Linda Graham. Huomaan hänen kulkeneen samoja monitieteellisä ja -taiteellisia polkuja kanssani.

Minun luovaa  puoltani on aina pitkästyttänyt tämä itsereflektion biologinen olemus, mutta tässä kirjassa asia oli selkeästi esitetty. Tietoisuustaitojen olemus avautuu tämän kirjan kautta minullekin entistä laajemmalla taajuudella. Grahamin nimi on ”Bounching together, Rewireing your Brain for Maximum Well-being”.

Tässä tietoisuustaitojen aivobiologiaa asiaista innostuneille:

Meillä on kehityshistoriallisesti primitiivisemmät vaistonvaraisesti meitä ohjaavat aivojen ja aivorungon  sisä- ja alaosat (mm. mantelitumake, aivolisäke, aivoturtiainen, limbinen järjestelmä). Ne ohjaavat ja yhdistävät aistikokemuksiamme, säätelevät tunteitamme  ja kehomme fysiologiaa. Ne vastaavat tiedostamattomasta käyttäytymistämme ja niiden avulla reagoimme  tietoista minäämme nopeammin esimerkiksi yllätystilanteisiin. Paitsi ”pakene ja taistele” myös nk. ”takapuoli-reaktiomme” syntyvät täällä. Toimimme hätiköidysti samaistumalla tunnetilaamme ennen kuin harkitsemme tekojemme seraamuksia. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun pirstoutunut  ihminen ei ole kyennyt yhdistämään tunnetilojaan koherentiksi minuudeksi. Pirstoutumisemme on mielestäni sekä ongelmiemme lähde että luovuutemme mahdollisuus.

Ylemmissä aivoissa sijaitsevat sitten aivopuoliskomme ja niiden kuorikerros. Tämä aivojen osa tekee meistä ihmisiä.  Tämän toiminnot ovat tietoisia aivotoimintoja.  Vasen aivopuoliskomme prosessoi kielellisiä asioita kuten puhetta ja symboleja. Se prosessointitapa on lineaarinen (peräjälkeinen).  Se on looginen, rationaalinen ja analysoi sekä pohtii syy- ja seuraussuhteita.  Oikea aivopuoliskomme on nonverbaalinen, sanaton. Se prosessoi mielikuvia, kehollisia liikkeitä, tunteitamme ja kokemuksiamme esimerkiksi ihmissuhteissa. Sen prosessointitapa on holistinen (näkee kokonaiskuvan).  Se mm. käsittelee tunteitamme, ja se luo kokemuksemme sosiaalisesta ja emotionaalisesta minuudestamme.

Aivojemme kuorikerroksen etulohkossa sijaitsee kokemuksiamme integroiva (yhdistävä) keskus. Oma olettamukseni on, että Sisäisen teatterin kaltainen itsereflektiivinen harjoitus aktivoi juuri tätä aivojen kuorikerroksen etulohkoa. Tämä integraatiokeskus integroi tehokkaasti sekä vasemman että oikean, että alempien että ylempien aivojemme osien toimintaa. Se yhdistää kehollisia kokemuksia tunteisiimme, mielikuviimme  ja ajatuksiimme. Se yhdistää nykyisyyttä, menneisyyttä ja tulevaisuutta koskevia ajatuksia.

Integraatiokeskuksemme yhdistää  myös tiedostamatonta ja tietoista materiaalia. .Se ohjaa sitä millaiset ovat suhteemme toisiin henkilöihin sekä omiin tunnetiloihimme. Lisäksi Graham kirjoittaa, että TÄMÄ INTEGROIVA KUORIKERROKSEN KESKUS YHDISTÄÄ EGOMME ERI OSIA – OMIA SISÄISIÄ ÄÄNIÄMME – TOINEN TOISIINSA. VOIMME OPPIA KOORDINOIMAAN TILOJAMME TÄMÄN INTEGROIVAN KESKUKSEN KAUTTA.  (Vau! Jälleen löydin yhden ajattelijan, joka tukee ajatuksiani Sisäisestä teatterista tietoisuustaitona.)

Peilisolujen avulla voimme myös kokea empatian kokemuksen avulla enemmän tai vähemmän täsmällisesti toisen ihmisen kokemusta kehossamme. Tämä tapahtuu nonverbaalisen eli sanattoman kommunikaation kautta. Ei siis ole lainkaan hullua leikkiä välillä olevansa toinen ihminen.

Teatterilla on kummallisia parantavia voimia. Draamalla aktivoimme integroivan keskuksemme toimintaa. Lapsethan tekevät juuri näin, mutta yhtähyvin me aikuiset voimme bodata mielensä integroivaa keskusta leikkimällä välillä toista ihmistä ja animoimalla tunnetilojansa.

Kun leikimme toista ihmistä, on luonnollisesti ymmärrettävä, että kokemuksemme on meidän heijastuma toisen ihmisen kokemuksesta, ja sen sanallinen, vertauskuvallinen tulkinta on puhtaasti omamme. Toinen ihminen, hän jota imitoimme,  voi symbolisoida oman tarinansa täysin omalla tavallansa. Emme voi siis olla hän, mutta voimme jakaa omalla tavalla hänen kokemuksensa.

Minätilojemme avulla voimme nimetä sekä omia tunteitamme että heijastumia toisista ihmisiä. Minätilat ovat eräs länsimaisen psykoterapian käsite, jonka avulla voimme harjoittaa tietoisuustaitoja. Minätilojemme kanssa luovasti leikkimällä itsehypnoottisessa tilassa ja yhdistämällä niitä länsimaisen psykoterapian muihin metaforiin, voimme työstää itseohjautuvasti omaa mieltämme.

Tampereen Yliopiston hypnoterapia-koulutuksessa aikoinaan meille opetettiin, muuten, että lapset ovat aina hypnoottisessa tilassa. On mahdollista käyttää hyväksemme aikuisenkin aivojen  itsehypnoottista mielikuvitustilaa (psykodraamallista transsia), samalla hyödynnämme niiden neuroplastisuutta ja voimme laajentaa omaa ymmärrystämme. Samalla joustavuutemme lisääntyy.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s