Sisäisen teatterin lähisukulainen: IFS

Repe Helismaan keskustelua Neiti Inspiraationsa kanssa sivukorvalla radiosta kuunnellessa, tämä tyttö jatkaa intohimoista matkaansa tietoisuuden syvyyksiin. Sisäisellä teatterilla on Amerikoissa lähisukulainen: Sisäisen perheen systeeminen terapia (IFS Internal Family Systems Therapy). Koska Sisäinen teatterin perusteet lepäävät  hypnoterapiasuutauksessa – minätilojen terapiassa (Egostate therapy), on siinä painotus hieman erilainen kuin IFS:ssä. Persoonallisuusteorioissa on pientä eroa. Ego staten juuret kun puolestaan ovat psykoanalyysissä ja IFS terapiassa systeemisessä perheterapiassa. Ne muistuttavat tätä huolimatta melkoisen paljon toinen toisiaan.

Sisäisessä teatterissa korostuu hypnoterapiataustan vuoksi muuntuneet tajunnan tilat. Ihminen voi työstää tehokkaimmin itseään itsehypnoositilassa, luovassa transsissa. Tämä ei ole mikään ”mystinen tila” käsittämätön tila, vaan se on luova tila, jossa ihminen antaa tietoisuutensa irrota hetkiksi sen rationaalisesta ohjauksesta mielikuvituksen leikkiin. Monia ongelmiamme emme ratkaise suinkaan pelkästään älyllämme vaan täydentämällä sitä  mielikuvituksellamme.  IFS:ssäkin tuodaan esille meditaatio: Sen avulla juurrutetaan itseyden keskusta.

Sisäinen teatteri näyttäisi olevan omasta (subjektiivisesta) mielestäni askeleen edellä IFS:ää aidossa itseohjautuvuudessa, ”itseterapiassa”. Menetelmä mahdollista ensisijaisesti kirjoittaen tapahtuvan ”oivallusmeditaation”, käyttäen hyväksi minätiloja ja muuntuneita luovia itsehypnoottisia tajunnantiloja.

Myös IFS:ssä tuodaan esille ihmisen mielikuvitus ja meditaatio, mutta selkeästi Sisäisessä teatterissa korostetaan vielä enemmän ihmisen muuntuneita tajunnan tiloja sisäisessä metaforatyöskentelyssä. Meidän ei tarvitse Sisäisessä teatterissa kuitenkaan velloa inhorealistisesti menneisyyden kokemuksissamme (psykoanalyysi), vaan voimme työstää sen merkityksiä turvallisemmin metaforin ja symbolisesti (vrt. Carl Jungin aktiivinen mielikuvitus). Näin vapaudumme kantamistamme henkisistä taakoista.

Molemmissa menetelmissä, IFS:ssä ja Sisäisessä teatterissa, meillä on ”verhon takana” tunnistamattomia minätiloja, erityisesti lapsellisia tiloja (defenssit), jotka saattavat terrorisoida elämäämme. Tietoisemmalla puolella meillä on helposesti tavoitettavia erilaisia minätiloja. Osa niistä suojelee verhon takana olevia lapsellisia vain osittain tietoisia minätiloja (”haavoittuneita sisäisiä lapsiamme”).

Sisäisessä teatterissa meillä on oikeastaan kaksi tietoisuuden ohjauskeskusta, toinen alitajuntainen ja toinen tietoinen, jotka luovan itseohjauksellisen työstämisen kautta lähenevät toisiaan. Minätilat tulevat persoonan kehittyessä yhä enemmän tietoisiksi ja yhdistyvät osaksi tietoisuutemme ohjauskeskusta (teatterinohjaajaa). Tapahtuu siis minätilojen yhdistymistä, integraatiota. Saavutamme yhä enemmän kokonaisvaltaista teoria- ja näkökulmavapaata elämänviisautta. Tunnistamme vähitellen minätilamme, myös lapselliset oppimamme reagointimallit. Samalla tiedostamattoman mielemme intuitiivinen ohjauskeskus ja tietoinen keskus lähenevät toisiaan. ”Mystisissä kokemuksissa” tilat ovat pieninä hetkinä täysin sulautuneina toinen toisiinsa. Koemme todellisuuden täydellisesti sellaisena kun se on.

IFS:ssä Itseys ”Self” on myös itseyden keskus. Jay Earley (Self-therapy) kuvaa sitä, että se on paljon laajempi kuin yksikään minätila. Se paistaa ihmisen persoonassa kuin aurinko. Self näyttäisi muistuttavan Sisäisen teatterin ohjaajaa.  Toista ”alitajuista” keskusta tässä IFS teoriassa ei näyttäisi olevan, koska sen juuret ovat systeemisessä perheterapiassa, eikä psykoanalyyissä.

IFS:n Itseyden ominaisuudet näyttäisivät olevan rinnasteisia  Sisäisen teatterin ohjaajaan. Kun olemme Sisäisen teatterin ohjaajiamme, puhuttaan IFS:ssä puolestaan siitä, että olemme aitoon Itseyteemme kiinnittyneitä.

Seuraavat ohjaajan ja Itsyden ominaisuudet näyttäisivät olevan samanlaisia:

  1. Tunnemme Sisäisen teatterin ohjaajamme (IFS:Itseytemme) kautta olevamme juurtuneita maailmaan. Liitymme yhteisöömme ja koko luomakuntaan harmoonisesti. Monet nykyihmisistä ovat monikulttuurisessa maailmassa enemmän tai vähemmän hämmentyneitä, traumatisoituneita,  juurettomia ja henkisesti kodittomia.
  2. Ohjaaja (Itseys) ohjaa henkistä kasvuprosessiamme. Väkivallaton rakkaus kuljettaa meitä kohti laajempaa elämänymmärrystä. Molemmissa korostetaan myös uutta kulttuurista henkisyyden aikaa. Yksipuolinen materialisten maailmankatsomus on kuljettanut meidät kestämättömään kylmään kuolleeseen elämäntapaan.
  3. Teatterin ohjaaja (Itseytemme) on utelias. Hän on kiinnostunut omasta tietoisuudestaan, sen uskomuksista ja arvoista. Hän suhtautuu sekä itseensä että ympäristöönsä hyväksyvästi.
  4. Teatterin ohjaaja (Itseytemme) on myötätuntoinen. Hän suhtautuu empaattisesti omaan ja toisten ihmisen tuskaan sekä kipuihin. Persoonamme osat, lapselisemmatkin minätilat, tuntevat olevansa turvassa hänen ohjauksessaan. Verhon takana piileskelevät lapselliset osamme tulevat esiin, ja tuovat esiin myönteisiä puoliaan.
  5. Ohjaaja (Itseytemme) on levollinen. Hänen olemuksensa huokuu mielenrauhaa. Moniin minätiloistamme on yhdistyneenä voimakkaita emootioita ja fyysisiä oireita. Ne vääristävät yksipuoliseksi kuvaamme todellisuudesta ja karkoittavat meitä aidosta olemisestamme. Ohjaaja (Itseytymem) näkee maailman kokonaisvaltaisen objektiivisesti.

Omasta mielestäni IFS ja Sisäinen teatteri ovat niin lähellä toisiaan, että ne voivat hyödyntää toinen toisensa oivalluksia. Niiden hieman poikkeavat näkemykset voivat rikastaa kumpaakin osapuolta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s