Sisäinen teatteri® – Harjoitus #11 Elämän eepoksesi® tarinalinjat

teatteri_jereSeuraavassa Marja Leena Toukonen (Kuvittele itsesi 2010) kuvaa eri elämänvaiheissa syntyneitä tarinoitansa. Oma kokemukseni on, että hyvin usein tällaisiin tarinoihin liittyy oma hallitseva minätila. Elämän käännekohdissa alkaa uusi tarina ja uudesta minätilasta tulee tavallisesti hallitseva minätila. Myös Toukonen kiinnittää huomiota siihen, että ihminen määrittelee itseään ja arvojaan suhteessa tällaisiin pieniin tarinoihin.

Tarina Työväenluokkaisesta lapsuudestani: Synnyin kuusilapsisen perheen toiseksi vanhimpana tyttärenä. Vanhempani olivat kouluttamattomia työläisiä kumpikin.

Tarina kirjoittavasta minästä: Kiinnostuin jo kouluiässä valtavasti runoudesta ja aloin itsekin kirjoittaa sekä päiväkirjaa että runoja. Rakastin äidinkielentuonteja ja tunsin olevani ikään kuin omalla maallani.

Tarina kapinoivasta ja seikkailevasta minästä: Murrosiässä tein pesäeroa perheeseeni liikkumalla ikäisteni nuorten kanssa, aloin tupakoida ja alkoholiakin tuli kokeiltua. Muistan erityisesti kaksi viikkoa kestäneen liftausmatkan ympäri Suomea nuoruudenystäväni kanssa.

Tarina äitydestä, tämä on pitkä tarina...: Menin kuitenkin naimisiin nuorena ja sain esikoiseni jo kaksikymmentävuotiaana. Kolme nuorempaa lasta syntyivät seuraavien kuudentoista vuoden aikana.

Tarina tieteellisesti suuntautuneesta tutkijaminästä: Olin jo saanut kaksi vanhinta lastani kun päätin palata keskenjääneiden opintojeni pariin hieman alle kolmekymppisenä. Työssäkäynnin ja lasten hoitamisen lomassa opiskelin intensiivisesti viisi vuotta ja tein jatkoksi myös lisensiaatintutkimuksen pääaineestani.

Parisuhdetarina: Opintojeni vielä ollessa kesken ensimmäinen avioliittoni päättyi eroon ja parin vuoden kuluttua olin uudessa liitossa, joka sekin myöhemmin päättyi eroon. Sitä oikeaa ei ole tuntunut löytyvän etsiskelyistäni huolimatta.

Tarina työelämästäni: Valmistuttuani yliopistosta olen saanut tehdä mielenkiintoisia ja haastavia tehtäviä eri työpaikoissa. Tieni on kuljettanut minut johtamistehtäviin, jotka ovat olleet samalla kertaa sekä haasteellisia että antoisia.

Yhdistetty tarina kirjoittavasta minästä, äitiydestä ja työelämästä: Nykyisin kirjoitan taas aktiivisesti lasteni lennettyä pesästä ja aina työni niin salliessa.

Tarkkaile itseäsi. Aina kun löydät itsestäsi uusia käyttäytymismalleja, mieti mikä minätila on vastuussa tästä käyttäytymisestä. Minkälaisesta tarinasta ja mistä elämänvaiheesta tämä minätila on kasvanut? Tee selväksi itsellesi, mikä minätila on vastuussa mistäkin reagointitavasta. Onko kysymyksessä kenties lapsellinen hylätty osa, joka yrittää miellyttää kaikkia? Johtuuko hetkellinen pohjaton yksinäisyys ja vieraantuneisuus turvattomasta hyvin nuoresta lapsiosastasi? Onko kysymyksessä myöhemmin teini-iässäsi kehittynyt kaiken rationalisoiva osa? Tai ehkä on kysymyksessä myös teini-iässä syntynyt ”kovis-minätila”, joka yrittää suojella sisäistä lastasi? Koska ahmiva osasi on syntynyt? (Itse olen nuorena kärsinyt bulimiasta. Ahmin jo alle kouluiässä salmiakkia… muistan syöneeni viisi askillista peräjälkeen jo alle kouluikäisenä).

Oma tietoisuutesi on kuin arvoitus, jonka perusrakenteen vain sinä voit oppia tuntemaan hyödyntäen sekä mielikuvitustasi että loogista päättelyäsi. Tarvitset niitä molempia itsesi arvoituksen ratkaisemiseen!

Muista, jokainen minätilasi on arvokas persoonasi osa. Olet ainutkertainen omien minätilojesi ja tarinoittesi summa. Kullakin minätiloistasi on vahvuutensa ja heikkoutensa. Kaikki tilasi tarvitsevat armollisuutesi ja hyväksyntäsi. Vain näin vapaudut niiden orjuudesta. Vanhat haamut lakkaavat kiusaamasta vähitellen sinua, ja toimit yhä useammin eri tilanteissa eheänä, juurevana, oman teatterisi ohjaajana. Hyväksyvän läsnäolon (mindfulness) harjoitukset parantavat kykyäsi keskittää tietoisuuttasi itseytesi ohjauskeskukseen ja ne myös auttavat sinua tiedostamaan ajatteluasi. Kykenet entistä paremmin ajattelusi ohjaamiseen, etkä ole niiden uhri.

Elämän eepoksen kirjoittamisen tavoite on, että tunnet kaikki minätilasi. Vähitellen tiloja yhdistyy nk. metatiloiksi, jossa on monta tilaa yhdistyneenä Sisäiseen viisauteesi. Tällöin toimit haastavissakin tilanteisessa levollisesti, eikä mikään satunnainen minätila menneisyydestäsi kaappaa mielennäyttämöäsi.

Introjektiot, sisäistetyt toiset ihmiset, ovat poikkeksellisia tiloja. Niillä ei ole välttämättä mitään myönteistä tarkoitusta persoonasi kannalta. Joskus, tarkan harkinnan jälkeen tällaisen sisäistetyn toisen ihmisen, voi poistaa mielennäyttämöltä. Minä olen poistanut omalta mielennäyttämöltäni esimerkiksi kouluaikana sisäistämäni vanhan perfektionistisen äidinkielenopettajan, joka on ollut este luovalle kirjoittamiselleni. (Toki yritän kehittää jatkuvastikirjoittamistani, mutta olen päätynyt siihen, että annan kirjani editoitavaksi henkilölle, joka hallitsee suomenkielen salat).

Tehtävä 11. Mieti minkälaisia tarinalinjoja elämässäsi on ollut. Te itsellesi Elämän eepokseesi kartta erilaisista tarinalinjoistasi. (Onko aikasi lineaarista? (viivamaista) Syklistä? (spiraaleja) Aaltomaista? Vai minkälaista?). Tähän karttaan voit sijoittaa symboleina muististasi kumpuavia tapahtumia. Muista, kipeät kokemukset kannattaa kirjoittaa kolmannessa persoonassa. Ei ”minua kiusattiin kolmannella luokalla” vaan ”Pikku-Juhaa kiusasivat kaverit…”. Kaikkein kipeimmät asiat on turvallisinta kirjoittaa auki metaforisesti (runo, satu). Jos joku tarina koskettaa sinua, saattaa se olla käyttökelpoinen metafora omasta elämästäsi. Kirjoittaminen on siinä mielessä mielenkiintoista, että se aktivoi muistiasi. Pienet tarinalinjat omasta elämästäsi voivat olla oman arvoituksesi, merkityksellisen elämän,  ratkaisemisen kannalta olennaisia.


JK. Itse olen toipunut bulimiasta jo vuosikymmeniä sitten, mutta vieläkin hetkittäin huomaan syöväni johonkin muuhun tarpeeseen kuin nälkään. Toisaalta nykyään olen hyväksynyt huomattavan paljon paremmin itseni. Saan olla epätäydellinen ihminen. Ehkä suklaansyöminen on minulle rituaali, jolla haluan osoittaa mieltäni kaiken esineellistäville, myös ihmiskehon esinellistäville,  kontrolliin ja perfektionismiin taipuvaisille sisäisille terveysterroristeilleni. Oma prosessinikin on siis keskeneräinen, ja tulee sitä aina olemaan. Minulle on ollut suuri helpotus tämän hyväksyminen. Saan olla ikuisesti puuttellinen ja keskeneräinen ihminen.

(Vakavissa mielenterveysongelmissa kannatta konsultoida terapeuttia, ennen kuin ryhtyy työstämään minätiloja.  Ylipäätään kirjoittaminen on turvallisinta ryhmässä tai siten,  että sinulla on mahdollista jakaa kokemuksia jonkun kanssa.  Yksin kirjoittaessa on tärkeää, että sinulla on turvallisia, aikuisia, kehittyneitä minätiloja, jotka kykenevät kantamaan prosessissa nousevia, joskus kipeitäkin tunteita.  Joskus vasta keski-ikäisellä tällaisiä minätiloja on. Joillakin ei koskaan.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s