Maanantaiaamun harmaita ja sinisiä ajatuksia transmodernismista

Psykologian professori Maureen O’Hara väittää, että suuri osa ihmisiä kärsii ahdistuksesta ja henkisestä pahoinvoinnista sen vuoksi, ettei heidän persoonansa rakenteet eivät vastaa nykytodellisuutta. Sekä heimoihin perustuva, mutta viime vuosikymmeninä myös teollisen kauden modernille paradigmalle rakentuva länsimaisen massaihmisen mentaliteetti, alkavat olla tiensä päässä. Postmoderni pirstoutunut kulttuuri on luonut pirstoutuneen, juurettoman, kodittoman ihmisen.

O’Haran mukaan toisen vuosituhannen lopulla jopa kaksi kolmasosaa ihmisistä kärsii tilanteesta erilaisin ahdistuksin. Suomessa kulttuurinen muutos ilmenee mielestäni paitsi kansalaisten ahdistuksina ja psykosomaattisena pahoinvointina, myös sotana relativististen ”kaikki käy”- ihmisten sekä konservatiivisten, vanhaa modernia paradigmaa, edustavian asiantuntijoiden välillä. Karrikoiden enkelihoitajat ovat siipineen vastakkain modernia tiedettä edustavia myyttisiä totuudenhaltioita vastaan.

O’Haran vastaus kestämättömään tilanteeseen on transmodernismi, yllätys, yllätys, sama vastaus, minkä minäkin olen löytänyt (kiitos virtuaalisten koulutettujen internet-ystävieni!). Jotkut ihmiset ovat jo kulttuurissamme tämän uuden elämäntavan edustajia. Transmodernistit ovat selviytyjätyyppejä, jotka ovat löytäneet uuden olemisen tapansa joutumalla sopeutumaan moninaisiin olosuhteisiin. He ovat luovuutensa avulla löytäneet joustavutta ja levollisuutta olemisentapaansa. Näitä ihmisryhmiä ovat esimerkiksi jotkut pakolaiset, vaikean sairauden tai kriisin läpikäyneet, jotkut itämaisia uskontoja harjoittavat, uskontojen vanhoja rajoja ylittävät kristityt ja muslimit, ja monet psykoterapian läpi käyneet.

Itse olen tullut siihen johtopäätökseen, että nämä ihmiset ovat löytäneet tietoisuustaitoja ja sen mukana riittävästi itseohjautuvuutta. Näin he pystyvät luotsamaan itseään taitavasti ja levollisesti monikulttuurisessa informaatiotulvan täyttämissä vesissä. Jotkut tutkijat, kuten esimerkiksi hollantilainen Hubert Hermans, puhuvat dialogisesta minuudesta. Psykohistoroitsija Robert Jay Lifton on luonut puolestaan jatkuvasti muotoaan muuttavan ”kameliontiiminuuden”, proteaaniminuuden. Transmoderni ihminen kykenee ohjaamaan omaa muuttuvaa minuuttansa haluamaansa suuntaan. Hän kääntää pirstoutumisensa vahvuudekseen.

O’Hara on huolissa samasta asiasta kuin minä: Mikäli ihmisiä ei auteta luomaan itselleen joustavaa ja levollista identetiittiä, alkaa yhä enemmän nousta fundamentalistisia ym. aggressiivisia liikkeitä. Ahdistuneen ihmisen selviytymiskeinona on psyykkisten puolutusmekanismien aktivoituminen. Sen seurauksena ihmiset taantuvat  ja syntyy konflikteille otolliset olosuhteet. Ihmiset siirtävät tunteitaan, kuten vihaa vähemmistöihin tai muihin kansakuntiin.

Moniarvoinen maailma ei ole sellainen, jossa kaikkien maailmankansalaisten täytyy ottaa vastaan länsimaisen ihmisen mentaliteetti. Länsimaisen kulttuuri-imperialismin aika alkaa olla ohi. En usko, että tulevaisuuden ihmiset homogenisoidaan länsimaisen arvo- ja USKOMUSmaailman mukaisiksi. Sen sijaan tulevaisuuden maailma voi olla aidosti dialoginen, sellainen, jossa eri kulttuurien viisausperinteitä arvostetaan, myös menneiden kultuurien.

Tässä kun itse asustelen itärajalla, Vienan Veräjän (Kuivajärvi, Hietajärvi, Rimmin kylä) läheisyydessä, en malta olla tuomatta esiin sitä, että esimerkiksi vienankarjalaiset esi-isämme ovat olleet monella tavalla huomattavan viisaita kokonaisvaltaisesti. Heidän runonlaulu- ja itkuvirsiperinteen avullla on käsitelty metaforisesti yhteisön kollektiivisia tunteita uskomattomalla tunneälyllä. Lisäksi heillä on ollut poikkeuksellisen läheinen ja terve luontosuhde. Meillä on paljon opittavaa heidän kulttuuristaan.

Mikäli kulttuurimme muuttaa muotoaan yhä enemmän toivomaani transmoderniin suuntaan, eikä taannu, tapahtuu ihmismentaliteetissa suuria muutoksia. Näemme jo sen: Yhä useampi ei ota vastaan itsestään selvyytenä länsimaisen vanhentuneen modernin paradigman tarjoamaa yksipuollista uskomusjärjestelmää, sitä, joka edelleen valitettavasti hallitsee instituutioissamme sekä valtavirtapoliitikkojen ajattelua. En tiedä onko harhaa vai ei, vaan olen näissäkin piireissä aistivani jo muutosta mentaliteetissa. Moderni, imperialistinen materialistisen maailmankatsomuksen kulttuuri, on palvellut aikansa materialistista talouskasvua, mutta se on lakannut palvelemasta kestävää tulevaisuutta. Minusta ei ole mitenkään kummallista, että esimerkiksi usko moderneja asiantuntijoita kuten lääkäreitä kohtaan on vähentynyt (vaikka meissäkin alkaa olla yhä enemmän transmodernisteja!). Hierakioissa valtaa käyttävät kun edelleen yrittävät pakottaa jälkimodernia ihmistä sen hierarkisiin rakenteisiin. Oikeistaan on tragikoomista, että edelleen rahavirtoja ohjataan ensisijaisesti modernia paradigmaa palveleviin tieteenaloihin. Yhteiskunnallista transmodernia muutosta ohjaava integratiivinen tiede ei juuri tukia saa.

Tulevaisuuden transmoderni ihminen on luova ja leikkivä. Hän kykenee sopeutumaan itseään mielikuvitustaan hyödyntäen erilaisiin olosuhteisiin. Prosessia auttaa esimerkiksi se, että hän pystyy ilmaisemaan tunnemaailmaansa mm. taideterapeuttisin keinoin. Jokainen ihminen on perusluonteelta luova ja transmodernissa maailmassa kaikkia tunteiden itseilmaisuun kannustetaan. Uuden transmodernin maailmankylän ihminen haluaa kerätä kokemuksia ja elämyksiä, eikä niinkään korsitella ympäristöään materialistisilla statussymboleilla.

WP_20131003_04620131004215513[1]

Sisäinen Marttani povaa, että arjen ja yksinkertaisen elämän kauneus nousevat jälleen uuteen arvoonsa. Transmodernisti nimittäin arvostaa paikallista kulttuuria (kainuulaiset osaavat elä tolkusti!), mutta hän kunnioittaa yhtälailla myös koko monikulttuurista maailmankylää, jossa hän asuu. Hän ymmärtää, että intialaisen pienen tytön sekä oma kohtalo ovat erottamattomasti kytkettynä toinen toisiinsa. Transmodernisti tuntee itsensä: Hän tajuaa, että maailmankuvia yhdistävän integroivan toiminnan ja itsetuntemuksen kautta hän voi saavuttaa yhä puolueettomapaa kuvaa maailmasta.

Transmodernisti ei kuitenkaan taannu keskiaikaiseksi ihmiseksi, joka eli täysin sattumanvaraisten uskomusten varassa. Hän kykenee hyödyntämään luonnontieteen tarjoamaa tietoa, siten, että hän kehittää myös jatkuvasti realiteettitajuaan. Tästä huolimatta hän ymmärtää kaiken tiedon rajallisuuden ja siksi hän panostaa omaan itsetutkiskeluun ja henkiseen kasvuunsa, sekä sen tuottamaan kokonaisvaltaiseen viisauteen.

Transmodernisti kykenee tiedostamaan, tietoisuustaitojaan jatkuvasti kehittämällä, omien uskomustensa alkuperän. Sisäisin neuvotteluin hän tiedostavasti ja aktiivisesti valitsee omia uskomuksiaan sekä samalla myös elämäntapaansa. Tietoisuuden evoluutio voi viedä meidät tasolle, jossa emme ole vain passiivinen kulttuurimme tuote, vaan aktiivisesti luomme uutta kulttuuria ympärillemme, hyödyntäen erilaisia kuttuurisia viisauperinteitä.

Moderni jatkuvalle kuluttamiselle ja materialistiselle maailmankatsomukselle rakentuva elämäntapamme ja sen yksiulotteinen uskomusjärjestelmä on vienyt meidät ekokatastrofin partaalle. Meitä ei pelasta kulutuksen lisääminen vaan tietoisuustaitojemme kehittäminen sekä elämäntapamme muuttaminen aineellisesti kohtuullisemmaksi. Muutos näkyy mielestäni edelleen selvimmin ruohonjuuritasolla, tavallisten ihmisten uusina, kohtuullisimpina, elämäntapavalintoina.

Edelleen nämä transmodernit ihmiset ovat vähemistössä, mutta uskon, että mitä enemmän ihmisten tietoisuustaidot parantuvat, sitä suuremmaksi näiden ihmisten määrä lisääntyy. Pakon sanelemana muuttuvat vähitellen myös hallinnollisten hierarkioiden ylärakenteet, kun kansalaiset kieltäytyvät ottamasta itsestään selvyteenä vastaan sen yksipuolista vanhaa modernia materialistista elämän tapaa edustavaa numeerista totuutta.

Monien tutkijoiden mukaan meneillään ova horisontaallinen rauhanomainen vallankumous on mielenkiintoinen siinä mielessä, että se on alkanut levitä tavallisten kansalaisten keskuudessa, mutta hierarkian ylärakenteissa useammat elävät vanhentuneissa uskomusjärjestelmissään. Pirullinen osa minua sanoo, että siinä on kysymys vallantahdosta.

Tulemme tarvitsemaan kohtuullisemmassa elämäntavassamme paljon innovatiivisia ihmisiä sekä vapaaehtoistoimintaa, jotta pystymme huolehtimaan toisistamme, myös vähäosaisista, tulevaisuuden vaikeimpana taloudellisina aikoina. Toivon, että tähän vielä pystymme. Haastavat ajat ovat epäilemättä edessämme.

On selviö, että aineellisen elintason laskiessa, joudumme tai pitäisikö ennemminkin sanoa, saamme, huolehtia enemmän lähimmäisistämme. Mikä parasta, tällainen vapaaehtoistoiminta näyttäisi lisäävän ihmisten onnellisuutta. Se, että olemme samaistaneet onnellisuutemme omistamiimme statusesineisiin ja -hyödykkeisiin, on ollut länsimaisen ihmisen tuhoisimpia myyttejä.

Oma suurin toiveeni on, että ihmismentaliteetti kykenee muuttumaan riittävän nopeasti, jotta suurimmilta konflekteilta ja ekokatastroofilta säästytään. Lopputuloksena ei omissa idealistisissa visioissani suinkaan ole yhtenäiskulttuuri, vaan toimiva ja rikas erilaisten kulttuurien ja elämäntapojen demokraattinen verkosto. Uskon, että pohjimmiltaan jokainen vanhempi, riippumatta sosiaalisesta luokasta, haluaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen elinkelpoisen maapallon. Siksi kannattaa opetella kohtuullisempaa elämäntapaa ja  tietoisuustaitoja!

Tietoisuustaidot facebookissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s