Tietoisuustaidot ja stressi, nr. 1

Stressaako? Liikaa töitä? V***t työtoverit, jotka kiusaavat sinua? Ja pomo on täys p***a. Tämän lisäksi kotona istuu vielä ärsyttävä, lkeä, epäempaattinen ukko.

Moni luulee, että ahdistunut, uupunut olo johtuu vain ympäristötekijöistä. Uusimpien, tietoisuustaitoja korostavien näkemysten mukaan, ihminen ei ole vain passiivinen olosuhteiden uhri, vaan hän voi olla aktiivinen oppija, oman sisäisen merkitysmaailmansa muokkaaja. Massachussetsin lääketieteellisellä stressiklinikalla lähtökohtana stressin purulle on juuri tämä. Lääkkeet eivät suinkaan taianomaisesti paranna stressiin liittyvää oireilua. Sen sijaan ihmiset voivat oppia stressiin liittyvien emotionaalisten oireiden käsittelyä, ja he voivat uuden oppimisen kautta tulla eheämmiksi (healing). Stressaantuneen havainnot ja reaktio-oireet otetaan heijastavan ”refleksiivisen” mietiskelyn kohteeksi. Stressaantuneita opetetaan tietoisuustaitojen avulla määrittelemään luovasti uudelleen ongelmiaan.

WP_20131003_06920131003170740[1]Sisäisen teatterin minätiloihin tutustuneelle Maria A. Broderikin tutkimuksen kaikki havainnot eivät ole kaikki suinkaan uusia. Hän nimittäin kertoo, että ihmisille on tyypillistä suodattaa tunnetiloja. Esimerkiksi kun meillä on vaikkapa tunnepitoinen negatiivinen asenne pomoamme kohtaan, suodattaa tietoisuutemme samaa asennetta tukevia ajatuksia lisää (= hallitsevana minätilana negatiivinen minätila, joka tulkitsee maailmaa jatkuvasti kielteisesti). V-mäinen olomme ei johdu pomostamme, vaan se johtuu omasta negatiivisesta tunnetilasta, joka syntyy kielteisten ajatustemme stimuloimana.

Toki joskus pomomme käyttäytyminen voi olla säännönmukaisesti epäasiallista, mutta kiinnittyminen negatiiviseen tunnetilaan ei lisää ongelmanratkaisukykyämme. Asia on itseasiassa täysin päivastoin: kielteisen minätilan vääristämänä ongemanratkaisukykymme heikkenee.  Kun opimme löytämään itsestämme muita tunnepitoisia minätiloja, pystymme määrittelemään ongelmamme luovasti uudelleen. Tämän seurauksena saatamme päästä eroon kielteisen tunnetilan luomasta stressisyklistä. Joskus se saattaa edellyttää konkreettisia toimenpiteitä: vaikkapa viranomaisvalitusta tai työpaikan/elämäntavan vaihdosta.

Broderik tuo esille stressin hallinnassa kardiologi Ornishin menetelmän, jossa ihminen ”avaa sydämensä”. Hänen metodinsa korostaa samoja asioita, kuin Sisäinen teatteri. Ihmistä autetaan tulemaan entistä tietoisemmaksi siitä, mitä kehossa, mielessä ja sydämessä tapahtuu, jotta ihminen voi saavuttaa suuremman mielenrauhan. Tällä on myös myönteinen vaikutuksensa sydämeen.

Ornish on integratiivisen lääketieteen edelläkävijä, koska hän hoitaa sydänsairauksia holistisella menetelmällänsä. Hänen metodinsa ei ole vain stressin hallintaa tai siitä selviämistä. Sen sijaan se ohjaa ihmistä – yllätys, yllätys – kokonaisvaltaiseen tiedostamisen muodonmuutokseen. Sydänsairaus (kuten monella muukin sairaus, kuten syöpä) voi olla katalysaattori, joka ei muuta pelkästään käyttäytymistämme, vaan se voi aiheuttaa meissä muodonmuutoksen, jossa vähitellen pääsemme kiinni jatkuvan suorittamisen sijaan rauhalliseen olemiseen.

Ornish tarjoaa sairaalle asiakkaalleen työkaluja levolliseen elämään. Mikä parasta, eheyttävään prosessiin voi päästä kiinni jo ennen sairastumista. Prosessinsa läpi käynyt ihminen ei ole pelkästään oma itsensä, vaan hän voi kokea kiinittyvänsä koko universumiin. Itse kuvaisin, että ihminen löytää juurevuutensa.

Ornish on integroinut omaan menetelmäänsä Hindu- ja joogaperineistä erilaisia meditaatiotapoja. Tavoitteet ovat samat kuin Sisäisessä teatterissa: Ihminen lisää itsetiedostustaan. Hän pystyy paremmin havainnoimaan ajatuksiaan, kehoaan, tunnetilojaan ja suhdettaan maailmaan. Osa kokonaisvaltaista parantumista, ”eheytymistä” (healing), on jo se, että ihminen laajentaa tietoisuuttaan. Sairaus pakottaa meidät uudelleen arvioimaan elämäämme. Mikä parasta, stressi on etukäteismerkki meille siitä, että on aika tehdä elämämme uudelleen arviointia.

Ornishin mukaan myönteinen tietoisuuden muodonmuutos on sitä, että ihminen kykenee saavuttamaan ”tupla näkemyksen” (double vision) elämästä. Hän kykenee näkemään oman minuutensa erilaiset valepuvut. Sisäisen teatterin käsitteillä ihminen löytää minätilansa, ja kykenee ajattelemaan ajatuksiaan ja tarinoimaan tarinoista. Hän ei samaistu satunnaisesti tunnetiloihinsa, vaan hän siirtyy niiden ohjaajiksi.

Broderick to esille tutkimuksessaan Sisäisen teatterin kannalta mielenkiintoisia länsimaisia filosofisia ajattelijoita. Mm. amerikkalainen Thoreau käytti hyväkseen itserefleksiivistä kapasiteettiaan saavuttaakseen olemisen. Thoreuaun filosofiaa tutkinut Turner tuo esille sen, että tälle filosofille itsensä peilaamiskyky (refleksiivisyys) ja virtaava tila (flow) olivat sama asia. Subjekti ja objekti sulautuvat toisiinsa. Ne ovat kaksi tapaa harjoittaa samaa asiaa. Molemmissa elämme kokemuksellisessa todellisuudessa, jossa  elämme vain tätä hetkeä.

Kun esimerkiksi käyn luovassa transsissa sisäistä  esteetöntä, vapaata dialogia, elän siis puhtaasi tätä hetkeä. Normaalissa päivätietoisuudessa sen sijaan yleensä torjumme tilojamme tai jopa vatvovasti elämme uudestaan menneisyyttä.  Tämä Broderickin tutkimus tukee sitä, että  Sisäisen teatterin kaltainen menetelmä on länsimaisen ihmisen tapa harjoittaa oivallusmeditaatiota. Siinä harjoitetaan oikeastaan oivallusmeditaatiota tavalla jossa voi hyödyntää, länsimaisen psykoterapian viisautta. Voimme itseyttämme peiltaten tunnetiloihin heijastaen yhdistää erilaisista perinteistä nousevaa viisautta.  Itse en tunne syvemmin itämaista perinnettä, vaikka sekin toki kiinnostaa.  Onneksemme saatamme harjoittaa oivallusmeditaatiota myös länsimaisista viisausperinteistä käsin. Samanaikaisesti voimme tietysti olla myös kiinnostuneita idän opeista, ja voimme peilata niiden oppeja omaan sisätodellisuuteen.

Puhtaimmillaan minätilojemme kirjoittavissa luomisprosessissa olemme silloin, kun pääsemme meditatiiviseen ”psykodraamalliseen transsiin”, jossa emme luo mitään, vaan olemme ikään kuin meissä tapahtuvan sisäisen dialogin todistajia. Tietoisuustaidoissa on keskeistä ”ei-tekeminen” eli mielen kognitiivisten rakenteiden purkaminen. ”Dekonstruimme” luovassa tilassa maailmankuvaamme ohjaavat tarinat, ja teemme meihin ehdollistetut ja ehdollistuneet uskomuksemme näkyväksi. Tämän jälkeen voimme rakentaa maailmankuvaamme jatkuvasti joustavasti yhä uudelleen. Tämä tapahtuu muuntunessa tajunnan tilassa, meditatiivisessa tilassa, eikä normaalissa ”päivätietoisuudessa”.

Oppaanamme matkalla voi olla kuka tahansa viisas ihminen, joka kykenee ylittämään mahdollisimman monipuolisesti oman tietoperinteensä rajoja, mutta jolla samanaikaisesti on realiteettitaju tallella. Jälkimmäiseen luonnontiede tarjoaa erinomaisia eväitä.

Länsimaisessa klassisessa ajattelussa mietiskely onkin tarkoittanut pikemminkin tätä refleksiivistä mielen ominaisuutta (vertaa esimerkiksi Lectio Divina), kun puolestaan itämaisissa traditioissa enemmän mielestäni on painotettu tätä hyväksyvää, passiivisempaa, läsnäoloa. Toki idän ja lännen perinteissä on päällekkäisyyttä. Tietoisuustaidot sisäistänyt oivaltaa, että aktiivisessa refleksiossa ja passivisessa flowssa on kysymys olemisen kahdesta eri ulottuvuudesta. Puhtaan olemisen voi saavuttaa montaa eri tietä pitkin.

Voimme hyödyntää tietoisuustaidoissa sekä itämaisia että länsimaisia viisausperinteitä.  Tullaksemme kokonaisvaltaisesti viisaaksi, meidän ei siis tarvitse välttämättä ryhtyä buddhalaisiksi. Aika monet tämän päivän integratiiviset ajattelijat korostavat kuitenkin kaikkienn uskontojen mystisten perinteiden merkitystä itseymmärryksessä.

Oivallusmeditaatiota mietiskelystämme tulee silloin, kun kykenemme integroimaan erilaisia sisäisiä ja ulkoisia näkökulmia luovasti, ”tupla visioiden”, ajatteluumme.  Kykenemme samaistumaan tiloihimme, ja kykenemme ottamaan niiden ulkopuolisen roolin. Tämän tilan saavutettuamme kykenemme havainnoimaan läsnäolevasti entistä objektiivisemmin erilaisten maailmankuvien valjastusyrityksiä ja todellisuutta itseään.

Stressistä kärsivän ihmisen voi opettaa harjoittamaan tietoisuustaitoja erilaisilla tavoilla. Itse yhdistän koulutuksissani sekä perinteisiä mindfulness-mentelmiä (hengitysmeditaatio, aistimuksiin keskittyvät meditaatiot jne.) sekä minätiloja hyödyntävää itsereflektiota. Yritän auttaa ihmistä kasvamaan oman identiteettitarinsa aktiiviseksi luojaksi. Kun tunnistamme minätilamme, ja kykenemme vapauttamaan ne taakoistaan, voimme saavuttaa, yhä useammin ja syvemmin, puhtaan kaikista teorioista vapaan olemisen tilan.

Jos opettajana joksikin määrittelisin itseni muuten tällä hetkellä, olen rationalinen transmoderni mystikko. Huomenna saatan olla jotakin muuta, koska en halua kiinnittää itseäni pysyvästi mihinkään teoreettiseen viitekehykseen. Puhtaimpana itseytenäni olen aina vain ja ainostaan sitä mitä olen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s