Tietoisuustaidot ja stressi, nr 3

Kuten aikaisemmista pohdiskeluista kävi ilmi, stressistä selviytymisessä on kysymys uudelleen tulkintakyvystä. Yritän vielä avata tätä näkökulmaa syvemmin. Katotaan, pääsenkö ajatuksien juoksussani johonkin uuteen oivallukseen. Inspiraationani on ollut edelleen tämä Broadrickin artikkeli.

Tietoisuustaidot merkitsevät muodonmuutoksellisen oppimisen ja metakognitiivisten taitojen kehittymistä. Jälkimmäisellä tarkoitan tässä yhteydessä sitä, että ihminen tajuaa ristiriitojensa olevan oman oppimisensa kasvualustaa. Hän voi tulla tietoiseksi omista oppimisprosesseistaan.

Meillä kouluissa on informationaalinen koulutus nostettu korokkelle muodonmuutoksellisen oppimisen kustannuksella. Ainakaan meidän ikäluokan ihmisille ei ole annettu juuri eväitä siihen, kuinka voimme tutkia omaa, usein ristiriitojen täyttämää todellisuuttamme, ja sen erilaisia näkökulmia luovasti, mutta samalla myös kriittisesti.

Jokaiselle kansalaiselle  ei ole meillä Suomessakaan valitettavasti annettu lapsuudessa riittäviä eväitä merkitykselliseen elämään. Ruokkimalla meitä ihmisiä pelkästään faktatiedolla, me emme välttämättä löydä tarkoituksellista elämää. Ehkä masennustilastomme kertovat tarinaa tästä. Muodonmuutoksellinen oppiminen merkitsee minulle kokemuksellista oppimista. Mikä parasta se voi hyödyntää sisäistä ristiriitaista yhteisöä, minätilojen kaartia, uuden oppimisen kasvualaustana.

Elämän materialistista puolta ylikorostavassa kulttuurissa tarvitaan nyt kipeasti ihmisiä, jotka kykenevät auttamaan toinen toisiaan, jotta ihmiset löytäisivät merkityksen elämälleen. Voimme hyödyntää tässä esimerkiksi länsimaista psykoterapeuttista integratiivista tietoa.  Oikeastaan ajattelen vain materialistiselle tehokkuudelle  tilastoille ja logaritmeille rakentuvan elämäntavan olevan stressiä tuottavaa.

Kun ihminen saavuttaa merkityksellisen elämän, on hän motivoituneempi ja vastaanottavaisempi kaikenlaiselle tiedolle. Hän ei luota yksinomaan numeroihin, vaan ihminen osaa kuunnella kriittisesti sisäisiä ääniään, kuten intuitiotaan. Uskon että tulevaisuuden ihminen on Homo Ludens, leikkivä, tietoisuustaitoja, omaava ihminen, joka kykenee kykenee jatkuvaan sekä informationaaliseen että muodonmuutokselliseen oppimiseen.

Toivon, että muodonmuutoksellisen tiedon lisääntymisen kautta, ihminen voi tulla aktiiviseksi omien merkitysten luojaksi ja yhteisöllisten verkostojensa kriittiseksi valitsijaksi. Uskon, että tulevaisuuden ihminen kasvaa todelliseksi itsensä asiantuntijaksi: Hän ottaa vastuun omasta kehostaan, kohtalostaan ja kehittymisestään. Hän ei ota passiivisesti vastaan ideologioita, vaan hän kykenee nousemaan niiden yläpuolelle.  Povaan Homo Ludensin käyttävän nykyihmistä paremmin mielikuvitustaan kasvunsa välineenä ja hän kykenee havainnoimaan todellisuutta entistä objektiivisemmin, monista eri perspektiiveistä käsin.

Varmaankin taas toistan itseäni, vaan toisto on opin äiti. Sisäinen teatteri on paitsi tietoisuustaitojen harjoittamista myös muodonmuutoksellista oppimista. Menetelmän avulla kehitetään ihmisen kykyä olla omien minätilojensa luoja sekä niiden (erilaisten tunnepitoisten ajattelumallien) todistaja. Mielemme on pikemminkin erilaisten tapahtumien näyttämö kuin että se olisi todellisuutta vääristämätön peili. Sisäisen teatterin kaltainen menetelmä soveltuu erityisen hyvin aikuisoppijoille, jotka pyrkivät ratkomaan omia elämäntaidollisia ongelmiaan, esimerkiksi stressiä. Taidot kehittyvät, kun tietoisuustaitoja harjoittava tekee näkyväksi vanhoja historiansa aikana synnyttämiään minätiloja ja kykenee ristiriitoja hyödyntävän mielikuvituksensa avulla nousemaan niiden yläpuolelle. Uusissa tilanteissa hän kykenee aktivoimaan vanhoja tiloja ja hän voi luoda täysin uusia.

Ihminen kykenee tietoisuustaitojaan kehittämällä ottamaan sisäiseen maailmaansa tarkkailijatilan. Kun ajatukset Sisäisessä teatterissa hajaantuvat, samaistuvat minätiloihin, palautetaan ne aina tähän tarkkailijatilaan. Mikä ihmeellistä, kun ihminen onnistuu saavuttamaan tarkkailijatilan, voi hän huomata, että minätilat hänessä alkavat elämään spontaania elämäänsä mielennäyttämöllä esimerkiksi kirjoittaen. Oikeastaan näytelmämme käsikirjoittaja psykodraamallisessa transsitilassa kuolee, ja tapahtuu spontaani siirtymä improvisaatioon. Sisäisessä teatterissa projekti ei kuitenkaan jää tähän: Ihminen ei ainoastaan todista sisäisiä tapahtumiansa, vaan hän myös on oman näytelmänsä katsoja ja ohjaaja.

Näytelmän käsikirjoittajan kuolema on koitunut samalla egomme kuoleman hetkeksi. Tietoinen minuutemme nimittäin kuolee, kun kykenemme näkemän sen osat, minätilat (egotilat) mielennäyttämöllämme. Teksti syntyy paperille kuin automaattisesti, kun näytelmä elää omaa elämänsä mielen näyttämöllämme. Oman identiteettimme kehittyminen vaatii sen, että olemme myös näytelmämme katsojia ja ohjaajia. Kun näemme näytelmäämme, täytyy meidän ottaa siihen jatkuvasti eettisesti kantaa. Prosessissa käytämme hyväksemme sekä luovia että rationaalisia puoliamme.

Sisäisessä teatterissa Elämän eepoksemme, identiteettitarinamme kasvaa, kun todistamme ensiksi näytelmämme ja luomme uutta kriittisesti: Lähdemme ohjaamaan näytelmämme uusien, koko kehossamme miellyttävältä tuntuvien, metaforien suuntaan. Joudumme jatkuvasti prosessissamme pitämään huolen siitä, että minätilojamme kohdellaan arvostavasti. Saatamme saada Elämän eepoksen edetessä aiheen seuraavaan näytökseen vaikka edellisestä näytelmän dialogin pätkästä. Tästä sitten lähdemme improvisoimaan uutta näytelmää muistuttaen minätilojamme jatkuvasti myötätuntoisesta ja kunnioittavasta keskinäisestä asenteesta. Lopputuotos, Elämän eepoksemme, voi olla pirstoutunut ja hajanainen (ei yleensä mitään suurta kaunokirjallisuutta), mutta se sisältää kokemuksellisesti omien tilojemme yhdistymisprosessin.

Elämäämme kannatteleva eepos ei ole pelkästään sattumanvarainen kuolleen tekijän näytelmä, vaan valitsemme jatkuvasti itse sen suuntaa joka päivä uudelleen. Voimme tehdä tätä valintaa metaforisesti draamana kirjoittaen, mutta oikeassa elämässämme jokainen tekomme tekee tätä samaa. Näytelmämme juoneen tietysti vaikuttaa ulkoisen todellisuuden tapahtumat.

Kun stressannumme, ei riitä pelkästään, että rentoudumme esimerkiksi hyväksyvän läsnäolon henigysmeditaatiolla. Toki tämäkin on tärkeää. Esimerkiksi tavanomaisilla hypnoosirentotuksella pyritään rentouteen, mutta vielä suurempi päämäärä niissä on sama kuin tietoisuustaidoissa: ihminen tulee tietoiseksi valinnanmahdollisuuksistaan. Ihminen voi joka hetki valita elämäänsä uudelleen ja uudellen. Hän voi aktivoida halutessaan jopa menneisyydessä valitsematta jääneitä polkuja.

Tietoisuustaidoissa rentouden lisäksi kyky itsereflektioon on vähintäänkin yhtä tärkeää.  Itse asiassa edellinen, rentous ja tarkkailijatilan kehittyminen, ovat vasta muodonmuutoksellisen oppimisprosessin alku. Pelkkä rentous stressitilanteen ratkaisussa ei riitä, vaan meidän on opittava käyttämään stressantumisestamme syntynyt jännite uusien näkökulmien avaamiseen. Meditaation kielellä voisimme puhua mietiskelystä tai oivallusmeditaatiosta.

Stressistä syntynyt ”paskaolo” ei ole siis pahasta, vaan se on mahdollisuus sisäisten näkökulmien laajentamisen. Olemme päässeet silloin kiinni Sisäiseen teatteriimme, kun minätilamme eivät vain vatvo asioita, vaan niiden dialogi kuljettaa meitä uusiin laajempiin näkökulmiin. Nämä metaforiset näkökulmat ovat kognitiivisia mielemme rakenteita, joilla on konkreettinen kosketuspinta oikeaan elämäämme ja niissä tekemiimme valintoihin.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että länsimainen tietoperinne, mystiikka, hypnoterapia, psykoterapia ja filosofia tarjoaa valtavan määrän tietoa, joka on mahdollista hyödyntää ihmisen tietoisuustaitojen kehittämissä. Niiden kannattelemana on mahdollista rakentaa siltaa länsimaisen ja itämaisen viisauden välille. Meidän ei tarvitse ottaa lähtökohdaksi itämaisia perinteitä, vaan voimme lähteä rakentamaan tätä siltaa ihan ommalta kotirannaltamme.

Siinäpä se. Stressinpurku kolmiosaisena metaforatyösketelysarjana.

PS. ”Sano niille lukioillesi, etteivät etsisi guruja, vaan kasvaisivat omaksi guruiksensa!,” huutaa Martta minätilani teille lukijoille vielä terveisenä tuolta köökin puolelta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s