Medici-ilmiö ja Sisäinen teatteri

Vaikka Sisäinen teatteri on alunperin tarkoitettu itsetuntemuksen lisäämiseen, sitä voi käyttää toki muuhunkin tarkoitukseen nimittäin ylipäätään luovuuden välineenä. Itse näin harvoin enää toimin, koska koen,että minussa on avautunut luovuuskanava, joten tekstiä, ja joskus kuviakin, piirrettyjä ja valokuvia, syntyy kuin itsestään ilman, että tietoisesti pirston itseäni minätiloiksi. Minulla toki on vieläkin sellaisia teemoja, joita saatan työstää Sisäisellä teatterillani, kun löydän sopivan inspiraation itsestäni.

Vielä jatkan tätä Medici-ilmiön peilaamista. Frans Johanssonin ajatuksista nimittäin löytyy tosi paljon asiaa, joka tukee tätä luomaani Sisäinen teatteri-työkalua ja sen imaginaariota luovuus- ja oivallustehtaana. Kursiivilla on merkitty seuraavassa luettelossa Havardin Business Schoolin tutkijan Frans Johanssonin ajatukset.

WP_20131003_05520131004180844[1]

  1. Luovuus toteutuu kun ihminen yhdistelee asioita epätavallisella tavalla

Sisäisessä teatterissa ihminen luo oman persoonansa näköiset minätilat, jotka edustavat erilaisia maailmankatsouksia ja muistiketjuja. Hän lähtee spontaanisti luovassa tilassa (kutsun tätä psykodraamalliseksi transsiksi) synnyttämään näiden tilojen välille improvisoitua näytelmää. Teemana voi olla vaikkapa oma työuupumus, mutta yhtä hyvin sellaisena voi olla aivoriihi jonkun uuden idean työstämiseksi. Mitä vastakkaisempia elementit keskenään ovat, sitä luovempia ideoita syntyy. Koska minätilamme edustavat erilaisia tiedollisia perspektiivejä (lapsellisista ja satuhahmoista aina filosofisiin ja realistisiin aikuisiin tiloihin), yhdistyy niiden ajatukset onnistuneessa spontaanissa kirjoitusprosessissa ainutlaatuisesti. Esimerkiksi Tiedenainen ja Nalle Puh yhdessä saattavat synnyttää epätavallisena yhdistelmänä tehokkaasti uutta oivallusta. Syntyy uusia ideoita, joiden alkuperä on kummallinen: Johanssonin sanoin, uudet luovat ideat tulevat tällöin ”… ikäänkuin ei mistään”.  Meikäläinen puolestaan sanoo, että olemme avanneet luovuuden lähteemme.

  1. Tuurin kauppa näyttäisi olevan kriittisen tärkeää innovaatioissa

Tähän yhdyn. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että ihminen voi tietoisesti ohjata omaa tietoisuuttaan, esimerkiksi minätilojansa siten, että tällaisten onnellisten luovien sattumusten todennäköisyys lisääntyy. Se tapahtuu siten, että ihminen päästää irti tietoisuutensa rationaalisesta ohjauksesta, ja antaa tilaa mielensä spontaaneille uusille assosiaatioille.

  1. Luovuus tarvitsee kypsymisaikaa

Luovuutemme aukeamiseksi, tarvitsemme hiljaisuutta. Simpukka tarvitsee kuoren. Tämä voi toteutua esimerkiksi mindfulness-harjoituksin tai vaikkapa viemällä itsensä hiljaisuuteen. Oma luovuuskeskukseni sijaitsee täällä Kuumussa, Kainuussa. Arkiset retket koiran kanssa metsään tai marjanpoiminta ja hiihtoretket ovat minun hiljentymismeditaatiota. Ne ovat inkubaatioaikaa uusille oivalluksille. Pyrin hetkiksi unohtamaan kaiken, ja annan tietoisuuteni levätä ”ei missään”.

  1. Luovuus viihtyy ryhmissä, joissa on erilaisia ja -taustaisia ihmisiä

Ihmisillä on tapana takertua omiin tiedollisiin perinteisiin sekä viitekehyksellisesti samalla lailla ajattelevien ihmisten pariin… Samuus toisessa vetää meitä puoleensa. Oma koulutukseni on ollut poikkitieteellinen. Olen hammaslääkärikoulutukseni lisäksi NLP-Trainer: Kävin viime vuosituhannella läpi NLP-koulutukset, joissa tapasi mielenkiintoisia eri alojen ihmisiä. Ryhmissä oli taitelijoita, opettajia, insinöörejä, lääkäreitä, sairaanhoitajia, myyntimiehiä jne… Oikeastaan nämä kurssit muuttivat ja laajensivat rajusti omia perinteisiä yksipuollistavia luonnontieteellisiä ajattelumallejani. Monimuotoisuus lisää satunnaisten yhdistelmien todennäköisyyttä. Hypnoterapiakoulutukseni oli sekin jonkin verran poikkiteteellinen, kun ryhmässämme oli psykologeja sekä lääkäreitä, hammaslääkäreitä ja sairaanhoitajia. Kirjoitusryhmissäni olen taas törmännyt hyvin eritaustaisiin ihmisiin, maatalon emännistä toimistotyöntekijöihin ja opettajiin. Johansson kehoittaa meitä hakeutumaan eri lailla ajattelevien ihmisten pariin! Minä puolestani kehoitan jokaista etsimään erilaisia puolia myös itsestään!

  1. Renesanssi ihminen on ihminen joka näkee erilaisia trendejä ja tyylejä, ja kykenee integroimaan sen minkä tietää

Sisäinen teatteri on laitos, jonka minätilat edustavat erilaisia trendejä ja tyylejä. Luovasti kirjoittaen integroimme tietoa tilojemme spontaanissa improvisaatiossa. Sisäinen teatteri on transmodernin renesanssi-ihmisen imaginaario. Nykyisin monikulttuurisessa maailmassa viihtyvän ihmisen luonnollinen tila on moniminuus: Hän muodostuu ristiriitaisista osista, mutta nämä osat voivat olla luovuutemme lähde ja ne voivat integroida meitä yhä eheämmäksi kokonaisuudeksi.  Johansson puhuu välimaastossa metsästämisestä (intersection hunting). Hänkin muuten kehoittaa ottamaan kynän käteen… ideamme muuten pakenevat työmuistimme ulkopuolelle! Minusta tämä Johnssonin metsätämisprosessi on vain toinen metafora Sisäisen teatterin oivallusta tuottaville luovalle kirjoittamiselle perustuvalle näytelmälle.

  1. Luovat ihmiset ovat tuottoisia

Luoville ihmiselle on tyypillistä, että he ovat hyvin tuottoisia. Tämä ei suinkaan tarkoita, että he tuottavat vain huippukamaa. Seassa voi olla roskaakin. Esimerkiksi Mozartin ja Bachin tuotannosta vain noin kolmannesta kuunnellaan, loput heidän kappaleistaan eivät ole mitenkään erityisen lumoavia. Huippukirjalijan jotkut teokset voivat olla roskaa. Eli tässä suhteessa ei voi sanoa että määrä korvaa laadun, vaan runsaan määrän keskeltä löytyy laatua. Perfektionistinen kulttuuri, jossa pyritään kaikessa täydellisyyteen, ei tue luovaa kulttuuria. Luova ihminen saa epäonnistua, ja tuottaa välillä roskaa. Monipuolinen ihminen saa olla epätäydellinen ihminen, ja hän hyväksyy sen itsessään. (Hmmm… moneskohan blogini tämä mahtaa olla, ehkä kuudessadas? 😀 Oiskohan täällä pohdiskelujeni seassa jotain innovatiivista?)

  1. Jotta tasapainotamme luovuutemme täytyy meillä olla sekä tiedollista syvyyttä että leveyttä

Sisäisessä teatterissa tämä leveys merkitsee sitä, että kehitämme mahdollisimman paljon erilaisia minätiloja. Minulla on Tiedemies-minätila, joka on hallitseva yhdessä Terapeutti Annani kanssa, silloin kun hoidan hammashoitoasiakkaita. Minulla on Tyttönen, luova sisäinen lapseni, sekä Katarina, lapsen uskovainen minätilani. Minussa on Simone, feministitila, Rouva Otsaryppy, kyyninen ja alakuloinen minätila, Kuoleman Joutsen, joka lensi ympärilläni syöpäni aikoihin, Mielikki, ekologinen puoli minua jne.  Minätilojani taitaa olla nykyään yhteensä parikymmentä.  Syvyyttäni lisään siten, että yksittäisten minätilojeni hallitsema tieto ja ymmärrys lisääntyvät koko ajan kokemuksellisen oppimisen kautta. Esimerkiksi hypnoterapeuttitila Annani hoitaa satunnaisia hypnoterapia asiakkaitani, vetää kirjoitusryhmiä,  lukee paljon terapeuttista kirjallisuutta ja reflektoi kirjoittaen lukemaansa. Frans Johansson korostaa sitä, että ainakin yhdellä alueella on tarpeen olla myös syvyyttä. Ehkä juuri Anna,Tiedemies ja filosofitilani ovat niitä, jotka ovat hankkineet myös syvyyttä ajatteluuni?

Se oli sen pituinen se. Tämä blogi nimittäin tänään.

Sisäinen teatteri facebookissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s