Epävarmuudessa voi viihtyä

Tämä Matt Mumbar onkin sitten mielenkiintoinen mies, kun hänen historiaansa ja ajatuksiin perehtyy tarkemmin. Hän on onkologi eli syöpälääkäri. Hänen kirjoittajakumppaninsa, Heather Reed, on puolestaan saanut koulutuksen integratiiviseen lääketieteeseen. Itse tein, muuten, aikoinani lopputyöni integratiivisesta hypnoterapiasta.

Mumbar on muuten sitä mieltä, on riittävästi näyttöä siitä että tietoisuustaidot kehittävät harjoitukset edistävät myös syöpäpotilaiden hyvinvointia. Hän on sanonut: ”Ihmisen elämä on jatkuvaa hienosäätämistä: sisäisen hyvinvoinnin saattamista tasapainoon ulkoisen tekemisen kanssa.” Amerikoissa tietoisuuden itsereflektio kuten mindfulnessharjoitukset ovat siirtymässä paitsi potilaiden hoitoon, myös osaksi terveydenhuollon ammattilaisten työnohjausta.

WP_20131002_01620131003093647

Luovana tietoisuustaitona, olen rakentanut menetelmäni (jota toki voi hyödyntää muissakin luovissa terapeuttisissa suuntauksissa), oman itsemme hienosäätölaitoksen, joka tuottaa Elämän eeposta. Lähtökohtana minulla on ollut Ego state eli minätilojen terapia. Tämä menetelmä vastaa Mumberin käsitettä ”rewiev writing”, joka sekin on reflektiivinen kirjoitusmenetelmä.  Hänkin siis suosittelee omaa tietoisuutta peilaavaa kirjoittamista itsehoidollisena menetelmänä, niin kuin taisin jo edellisessä blogissani mainita.

Uskotteko muuten, että minäkään en olisi tämän hetkinen minä, ellen olisi kuusi vuotta kirjoittanut lähes päivittäin? Luova kirjoittaminen on minulle kokonaisvaltainen itsehoidollinen uuden oppimisen menetelmä. Itse viihdyn parhaiten erilaisten tieteellisten metaforien maailmassa, mutta arvostan ihmisiä, jotka pystyvät hakemaan omat symbolinsa ja vertauskuvansa satujen ja tarinoiden maailmasta.

Lähdin liikkeelle, muuten, työuupumuksen ja syövän täyttämässä elämänvaiheessani, kirjoittamisprosessissani minätiloihin tutustumisesta ja niiden kanssa metaforisesta työskentelystä. Minussa oli vaan valtava tarve saada kaikki paha olo ulos itsestäni! Tein sen kirjoittaen. Purin vanhat ehdollistumani paperille ja rakensin uuden minuuteni. Nykyään kirjoitan yhä enemmän kokonaisena itsenäni.

Minätilojen kanssa työskennellessä ei ole tietenkään tarkoitus, että niihin loppuiäksi takerrutaan. Sen sijaan tavoite on, että löydämme tietoisuustaitojen (esim. mindfulness, reflektiivinen kirjoittaminen) avulla yhä eheämmän itseytemme, jolloin voimme toimia yhä kokonaisempina ihmisinä kunnioittaen todellisia arvojamme ja tiedostaen omat elämämme merkitykset automaattisesti. Voimme irrottautua minätiloista, egon osistamme, yhä enemmän olemiseen ja mikä parasta, samalla kehittyy intuitiivinen viisautemme. Jotta voimme tavoittaa egovapaan olemisemme, hyödymme siitä, että tunnistamme egomme osat, minätilat.

Väitän, että vasta itsetuntemuksen kautta meistä kasvaa objektiivisia tai paremmin sanottuna, objektiivisempia. Se ei tapahdu vain lukemalla tilastotiedettä ja ymmärtämällä sen logaritmeja. Mindfulness-harjoitusten, kuten Sisäisen teatterimme erilaistumisen jälkeen, näemme todellisuuden yhä realisestisemmin monesta eri perspektiivistä käsin samanaikaisti. Moniminuus tavoittaa todellisuuden monikulttuurisuuden paremmin kuin tämä yksi normaali keskiarvoihminen, joka on rakentunut länsimaisen kulttuurin ihanteille.

Länsimaisesta kaiken hallintaan perustuva elämäntapa ei viihdy epävarmuudessa. Valitettavan usein historiamme aikana olemme saaneet huomata todellisuuden perimmäinen olemuksen olevan pikemminkin jatkuvaa epävarmuutta kuin varmuutta.  Voimme laskelmillamme tehdä vaikka kuinka turvallisia laitoksia, mutta valitettavasti yksi iso luonnonmullistus tai inhimilliset ihmisen erehdykset saattavat aiheuttaa ekokatastrofin. Yksi banaaninkuori laittalla ja siihen kompastuminen voi hajottaa niin varman entisen elämämme säpäleiksi. Itse asiassa monella työpaikalla tänä päivänä luuraa jatkuva epävarmuus tulevaisuudesta. Ehkä meidän kannattaisikin oppia viihtymään epävarmuudessa!

Seuraava lista on ideoitu Matt Mumberin ja Heather Reedin epävarmuusajatuksia peilaten.

  1. Todellisuus ei huuda vaan se kuiskaa. Jotta kuulemme sisältämme tulevat kuiskaukset, kannattaa meidän harjottaa tietoisuustaitoja.

  2. Tärkeintä elämässä on, että opimme olemaan, emme pelkästään tekemään ja suorittamaan asioita. Kouluissa ihmisiä pitäisi valmentaa ihmisiä olemisen taitoihin, eikä vain työn tekoon.

  3. Elämä ei huolehdi minusta, vaan joudun itse pitämään huolta itsestäni. Vaikka kulttuurimme tuottaa taakkoja ihmisille, voimme vapautua niistä.

  4. Ei ole sellaista asiaa kuin varmuus: Oikea elämä on jatkuvaa epävarmuudessa elämistä. Löydämme juurevuutemme tekemällä myös epävarmuuteen itsellemme kodin.

  5. Oman haavoittuvuutemme tunnustaminen auttaa meitä kohti tasapainoista elämää. Joskus sairautemme voi olla paras opettajamme.

  6. Aidosti arvokkaat asiat saavutamme vain omien henkilökohtaisten ponnistelujen kautta.  Mikä parasta, aidosti arvokkaat asiat ovat jaettavissa kaikille.

  7. Voin aina ponnistella lisää, riippumatta siitä, mitä kunakin hetkenä omistan tai olen tehnyt. Elämme tarkoitus löytyy siitä, että ponnistelemme jatkuvasti tehdäksemme maailmaa kaikille asuttavaksi viihtyisäksi, erilaisisia kulttuureija edustavien, ihmisten kodiksi.

Matt Mumbar ja Heather Reed kehoittavat meitä (yllätys, yllätys!) kiinnittämään huomiota erityisesti niihin osiimme, jotka lymyävät tietoisuutemme verhon takana. Lisäisin tähän vielä seuraavan: Niin kauan kun emme ole tunnistaneet näitä tiloja, sabotoivat nämä tilamme elämäämme.

Kun saavutamme olemisemme, tajuamme entistä paremmin, kuinka ihmisluontokappaleina olemme sidoksissa toinen toisiimme ja muihin luontokappaleisiin. Kun tämän savutamme on se kuin henkinen heräämiskokemus. Itselleni tähän kokemukseen on liittynyt tapulikokemuksia. Tämän jälkeen emme edes koe yksinäisyyttä, vaikka kuinka yksin olisimme. Paradoksaalisesti tämän juurevan olemisen tilan saavuttamiseksi tarvitsemme toinen toisiamme.

Oma kokemukseni on ollut, että nuoruuteni ongelmat eivät olleet pelkästään henkilökohtaisia. Sen sijaan tämä elämäntapa, mitä meille oli opetettu äidinmaidosta lähtien, on erityisesti herkissä ja aistivissa ihmisissä, melkeinpä pääsääntöisesti pahoinvointia tuottavaa.

Mikä parasta, nykyisessä monikulttuurisessa maailmassa, ja myös tieteessä,  on paljon hyvää, sitä ainesta, jolla ihminen voi vapauttaa itsensä yhä enemmän aitoon olemiseensa. Kun löydämme oman luovuutemme ja hyväksyvän läsnäolon taitomme, voimme itse antaa itsellemme sen arvostuksen ja rakkauden, jota tarvitsemme hyvään, eettiseen, tarkoitukselliseen elämään.

Ihmistietoisuus käy läpi evoluutiotaan. Moderni elämäntapa on ollut yksi jäätävän kylmä, mutta tärkeä vaihe tässä prosessissa. Sen yksipuolistava materialistinen elämänkatsomus on edustanut järkeä ylikorostavaa ajan henkeä ihmiskunnan historiassa. Olemme siirtymässä uuteen luovempaan aikaan – sitä voi kutsua transmoderniksi ajaksi. Tässä ajassa emme yritä kontrolloida elämää, vaan pyrimme entistä enemmän ohjaamaan sitä kaiken epävarmuudesta huolimatta eettisempään suuntaan.

Väitän tässä uudessa kulttuurissa, tiede on vain yksi tärkeä luovuuden laji.  Henkinen hyvinvointi rakentuu tulevaisuudessa yhä enemmän taitavalle itsesäätelylle, jossa sekä luovat puolemme että realiteettitajun omaavat puolemme ovat jonkinlaisessa tasapainossa. Uskon tämän pätevän tulevaisuudessa instituutioissa että yksilöissä. Todellisuutta ei voi hallita, mutta voimme ohjata sitä erilaisten näkökulmien välisessä dialogissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s