Sisäinen teatteri® ja kehollisuus, osa 1

Minun on ollut vaikea puhua aina siitä, kuinka aivot ohjaavat toimintaamme, siksi, koska olen aina vierastanut sitä, että aivot olisivat jotenkin erillinen osa meitä. Huomaan nyt, että voin rakentaa ajatteluni samalle ajattelumallille, kuin psykiatri Daniel J. Siegel. Kun siis vastaisuudessa puhun aivoista, tarkoitan meissä olevaa koko neuraalista informaatiosäätelyjärjestelmää, joka läpäisee koko kehomme.

Aivoihin kuuluvat paitsi tämä pääkoppamme sisältö myös sentraalinen ja perifeerinen hermojärjestelmä, mukaan lukien myös muut molekyylit, esimerkiksi hormonit sekä kemialliset yhdisteet, jotka kuljettavat informaatiota solujemme sisällä ja veressämme takaisin aivoihin. Aivot ovat siis minulle metafora molekylaarisesta informaatiojärjestelmästä, joka läpäisee ja ohjaa koko kehomme ja yhdistää meidät ulkomaailmaan. Sosiaaliset suhteemme ja esimerkiksi luontokokemukset sekä mietiskely sekä meditaatio voivat aktivoida aivojamme.

Aivomme integroivat paitsi mielemme myös kehomme kokemuksia. Ne tarinat, joita minätilojemme kanssa rakennamme itsestämme ja kehostamme ovat sidoksissa tähän aivojen järjestelmään. Uskon, että minätilojen työskentelyssä on kysymys siitä, että onnistumme kiinnittämään huomiota valikoivasti eri aivojemme osiin, millä voidaan rakenteellisesti vaikuttaa aivoihin. Voimme oppia aktivoimaan uudella tavalla hermorataverkostojamme. Voimme kehittää tietoisuustaitojen avulla omien aivojemme vapaata ja mahdollisimman esteetöntä informaatio- kuten ”tunnemolekyylien” esimerkiksi adrenaliinin, noradrenaliin ja hormonien kulkua.

Minätilojen kielellä, kun informaation kulku sisällämme on vapaata, mikään minätila ei ole dissosioituneena, iroitettuna, muista minätiloista. Pääsääntöisesti voidaan ajatella, että yksi minätila aktivoi tietyn hermoverkoston ja toinen toisen. Kun minätilamme työskentelevät luovasti yhdessä, rakennamme verkostoomme uusia yhteistyöverkostoja. Tutustutamme minätilojamme toinen toisiinsa. Kehitämme tietoisuustaitojen avulla, kuten luovasti kirjoittaen ja reflektiivisesti oppien, minätilojemme välisiä neuraalisia yhteyksiä ja niiden mahdollisimman vapaata informaatiomolekyylivirtausta. Voimme tässä prosessissa hyödyntää psykoanalyysiä rakentavasti ja luovasti.

Aivomme voivat oppia toimimaan uudella tavalla. Voimme itse muokata niitä tietoisuustaidoin, kuten Sisäisen teatterin ja monien muiden – myös kehollisten – menetelmien avulla. Puhutaan aivojemme neuroplastisista, muokkautuvista, ominaisuuksista.

Voimme itse muovata ja kehittää tätä kokemustamme integroivaa aivojen muodostamaa järjestelmäämme. Toki tätä järjestelmää aktivoi ja kehittää myös reaaliset, dialogiset suhteet toisiin ihmisiin. Emme ole irti ympäristöstämme.

Terapiassa voidaan avata lukkiutuneita neuroplastisia yhteyksiä. Voimme kehittää aivojemme integraatiota myös olemalla avoimessa dialogisessa reflektiivisessä suhteessa ulkomaailmaan. Mutta mikä parasta, voimme mielikuvituksemme avulla tehdä samaa työtä  myös itseksemme. Aivomme eivät erota, olemmeko reaalisessa suhteessa johonkin henkilöön, vai leikimmekö vain olevamme. Siksi sisäisessä teatterissa realiteettitajumme lisäksi kehitämme myös mielikuvitustamme. Antaudumme luovaan tilaan, jota Sisäisessä teatterissa kutsun psykodraamalliseksi transsiksi.

Minäilojemme kanssa työskentely on kokemustamme integroivaa aivojen toimintaa. Se on eräs tapa katalysoida sitä luontaista itseään organisoivaa luovaa järjestelmää, joka meissä jokaisessa on olemassa. Kehomme mikään osa ei ole irti aivoistamme, vaan kaikki osamme pikkuvarpaasta päälakeen ovat osana aivojamme. Olkoon sitten kysymys mistä tahansa mielenterveyden tai kehomme vaivasta, hyödymme siitä, että tätä järjestelmää voidellaan siten, että informaatiomolekyylimme virtaavat mahdollisimman vapaasti. Joissa menetelmissä puhutaan tällöin energiakanavien avaamisesta.

Voitelumme voi lähteä liikkeelle mistä tahansa aivojemme osasta. Esimerkiksi joogaharjoituksin voidaan erityisesti kehittää kehotietoisuuttamme, ja toki voimme vaikuttaa myös laajemmin aivoverkostoomme. Sisäisessä teatterissa luovasti kirjoittaen rasvaamme erityisesti pääkopan hermorataverkostoja, mutta sillä voidaan avata myös yhteyksiä kehoon ja erityisesti ulkomaailmaan esimerkiksi reflektiivisen oppimisen avulla. On oikeastaan melkoisen luonnoton ajatus, että voisimme kehittää vain aivojemme yhtä osaa, koska kaikki sen osat ovat sidoksissa systeeminä toisiinsa.

Integratiivisesta näkökulmasta katsoen jopa hammaslääkäri hoitaa aina koko ihmistä aivoineen. Uskon, että sellainen hammaslääkäri, joka hoitaa vain hampaita, saattaa vaikuttaa pirstovasti potilaansa. Hänellä voi olla oikeastaan kielteinen lume vaikutus asiakkaaseensa. Joskus esimerkiksi tällaisen hammaslääkärin potilas, voi alkaa kärsiä hammashoitopelosta.  Mielestäni on melkoisen harhainen kuvitelma luulla, että hammaslääkäri voisi hoitaa vain hampaita. Hoidamme aina koko ihmistä, sosiaalista kehomieltä.

Integratiivisesti potilastaan hoitavalla hammaslääkärillä on myönteinen lumevaikutus potilaaseensa, koska hän aktivoi potilaan omia itseorganisoivia taipumuksia. Ihmisen voidessa kokonaisvaltaisesti hyvin, hän ottaa vastuuta omasta terveydestään. On oikeastaan koomista luulla, että hammaslääkäri voisi hoitaa vain hampaita. Sen sijaan hyvä hammaslääkäri tukee aina potilaansa itseä integroivia toimintoja. Hyvällä hammaslääkärillä on siis myös terapeuttisia taitoja.

Monet mielenterveysongelmistamme, mukaan lukien maanisdepressiivisyys, skitsofrenia, traumat ja emotionaalisen hykäämisen tuottamat ongelmat, ovat Siegelin mukaan aivojemme integraation ongelmia. Samoin sellaisia ovat erilaiset psykosomaattiset vaivamme. Länsimainen lääketiede on mitätöinyt tätä luovaa, viisasta, sisäistä, aivojen kokemuksia aina uudestaan organisoivaa järjestelmää, joka ohjaa ja suuntaa meissä virtaavaa eheyttävää molekyylien jatkuvaa virtaa. Siegelin mukaan meissä jokaisessa on olemassa taipumus integraatioon, jota voidaan vahvistaa.

Pitkään on puhuttu potilaslähtöisestä hoidosta. Omasta mielestäni, jotta tähän päästäisiin, täytyy meidän vahvistaa ihmisen luontaisia itseään organisoivia ja integroivia toimintoja. Jotta voimme hyvin, tarvitsemme kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme tervehdyttäviä sosiaalisia suhteita sekä ulkomaailmaan ja luontoon mutta myös kokemusta ja hermosoluverkostoihin uusia suhteita luovia aivoja. Kokemuksellisella oppimisella, itsensä peilaamisella, on hermosoluverkostoissa vastineensa tässä fysiologisessa aivojen muodostamassa järjestelmässä.

Myös Siegelin mukaan neurobiologisesti ajatellen ihminen on pikemminkin moniin minän keskuksiin (vrt. minätilat) organisoituva prosessi (plural process), verbi, kuin yksiköllinen nimisana, minä. Kuva minuudesta, jota länsimainen myytti on meille myynyt, on ollut neurobiologisesti ajatellen vääristynyt.

Moniminuus vastaa paremmin aivojen fysiologisia neuroplastisia moniin keskuksiin organisoituvia ominaisuuksia.  Tämä prosessi on kuitenkin vain yksi osa laajempaa järjestelmää, joka ei vain rajoitu vain oman ihomme sisäpuolelle.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

(Vakavissa mielenterveysongelmissa kannatta konsultoida terapeuttia, ennen kuin ryhtyy työstämään minätiloja.  Ylipäätään kirjoittaminen on turvallisinta ryhmässä tai siten,  että sinulla on mahdollista jakaa kokemuksia jonkun kanssa.  Yksin kirjoittaessa on tärkeää, että sinulla on turvallisia, aikuisia, kehittyneitä minätiloja, jotka kykenevät kantamaan prosessissa nousevia, joskus kipeitäkin tunteita.  Joskus vasta keski-ikäisellä tällaisiä minätiloja on.)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s