Sisäisestä teatterista® käypä hoito? Osa 1

Seuraavassa pohdin, olisko tämän kaltaisessa, kokemustamme integroivassa, itsehoidollisessa kokonaisvaltaisen terveyden edistämismenetelmestä,  Sisäisessä teatterissa ainesta käpypähoitomenetelmäksi.

Suurin Sisäisen teatterin lähtökohta  on omassa itsessäni, oman tietoisuuteni jatkuvassa peilaamisessa. Tämä tietysti voi tuntua naurettavalta. Erityisen huvittavalta se tuntuu luultavammin Lauri Luonnontieteilijästä. Näen hänen hymähtävän alentavasti, jopa kylmän halveksivasti. Se ei ole silti kokonaisvaltaisesti ajatellen niin koomista, miltä se saattaa hänestä, materialistisen maailmankuvan keskiarvohirviöstä, tuntua. Naurupyrskähdyksen tukahduttaminen vaatii Lauri Luonnontieteilijän muuntumista Timo Tiedemieheksi, jolla on  tieteenfilosfista laajempaa ymmärrystä ihmisen kokonaisvaltaisesta viisaudesta. Jos tätä aluetta vähänkin tuntee, tietää ettei luonnontieteet eivät ole vahvimmillaan, kun tutkitaan ihmisen ainutkertaisuutta.

Image

Useammalta tutkijalta olen muuten lukenut, että sekä Sigmund Freud että Carl Jung hyödynsivät ja kehittivät omaa mentelmäänsä perustuen melkoisen paljon juuri omiin henkilökohtaisiin kokemuksiinsa. He käyttivät paljon aikaa oman itsensä tutkimiseen, kuten uniensa analyysiin. Vähitellen he kokeilivat kehittelemiään mentelmiä myös potilaisiinsa, ja huomasivat niiden toimivan.

Itseasiassa Carl Jungin aktiivinen mielikuvitus, kompleksit ja arkkityypit muodostavat hyvin samantapaisen systeemin kuin Sisäinen teatteri ja sen minätilat. Jungin Punaisessa kirjassa on tapausselostuksia ihmisistä, jotka käyttivät Jungin tavoin hänen kehittämiään menetelmiään itseanlyysiin eli omaan muodonmuutokselliseen oppimiseensa.

Jos vertaan näitä kahta systeemiä, jungilaista analyysiä ja Sisäistä teatteria toisiinsa, Sisäisen teatterin vahvuus on siinä, että se on kehittänyt menetelmiä, joilla minätilat (arkkityypit, kompleksit) voidaan kartoittaa ja tunnistaa. Ainakin itselleni aktiivinen mielikuvitus, jossa vain ”heittäydytään valveuneen” ei ole sellaisenaan, puhtaana etukäteisolettamuksista, onnistunut. Sen sijaan kun minua autettiin hypnoterapiakoulutuksessani luomaan ensimmäiset minätilani, aukesi luovuuteni kirjoittaen. Löysin alkumuotoja minuuteni tutkimusmatkaan ja samalla löysin luovan itsehypnoottisenn tilan, jossa pystyin työstämään itsetuntemustani kirjoittaen. Ei mennyt montaa kuukautta, kun huomasin, että tietoisuudstani oli ponnahtanut monta minätilaa lisää. Nykyää niitä on parisenkymmentä!

Käytin hyväkseni minätilojani työuupumuksen ja syöpään sairastumisen jälkeen, muodonmuutokselliseen oppimiseen ja kokonaisvaltaiseen terveyteni hoitoon, minätilojeni integrointiin. Oikeastaan jungilainen voisi ajatella, että Sisäisen teatterin minätilojen luova prosessi, on vain erityinen tapa harjoittaa jungilaista aktiivista mielikuvitusta.

Minulla on suhteellisen lyhyt, neljän vuoden kokemus työskentelystä hypnoterapeuttina ja olen vetänyt muutaman vuoden ajan kirjoitusryhmiä. Nämä kokemukset ovat auttaneet minua kehittämään metodiani, mutta toki kokemukseni muista ihmisistä ovat vielä rajalliset. Sen sijaan löydän joka päivä yhä enemmän teoreettista tukea eri tieteenaloilta kehittämäni kirjoitusmetodin tueksi.

Olen toiminut tietokirjailijana ja tieteellisten valtarakenteiden ulkopuolella. Itseasiassa tämä on ollut äärimmäisen vapauttava kokemus. Saan tutkia vapaasti itseäni ja omaa kokemustani: voin yhdistellä asioita omaa sisäistä intuitiivista viisauttani hyväksi käyttäen. Unelmani silti on, että jonakin päivänä joku tekee vaikka gradun kirjoitusmenetelmästäni.

Oman menetelämi on oikeastaan  ”Mindful-inquiry” menetelmä (Suosittelen, että vilkaiset läpi sen filosofiset perusolettamukset, jotka pätevät yhtälailla SIsäiseen teatteriin). Ihminen oppii  tuntemaan itseään, laadullista, omaan itseensä kohdistuvaa, tutkimustapaa hyväksi käyttäen. Ihminen on kokemuksellisesti ja dialogisesti läsnä itselleen, koko sosiaaliselle kehomielellänsä. Tutkija on dialogisesti avoimena erilaisille sisällään velloville maailmankuville ja niiden ristiriitaisille näkökulmille. Ihminen harjoittelee samaistumista toiseen ja  kehittää sekä tunnistaa tsessään olevia leikillisiä, kriittisiä, myyttisiä, lapselllisia, typeriä, viisaita ja tieteellisiä puolia.  Todellisuus aukeaa erilaisten maailmankuvien vuorovaikutuksessa. Se mikä aluksi tuntuu typerältä, voikin osoittautua myöhemmässä pelissä suureksi viisaudeksi. Ja loppujen lopuksi huomaat, että ei ole enää mitään teoriaa, on vain puhdas oleminen, josta käsin näet maailman olemuksen entistä kirkkaammin.

Jokainen terve aikuinen voi itse testata menetelmää. Opitko havainnoimaan, tunnistamaan, kuuntelemaan ja käsittelemään ehdollistuneita käyttäytymismallejasi? Löydätkö intuitiivisen sisäisen viisautesi? Kykenetkö kenties itse integroimaan tilasidonnaista muistiasi? Paraneeko elämäsi laatu prosessissa?  Menetelmä on tarkoitettu ihmisille, joilla on normaaliin elämään liittyviä elämäntaidollisia ongelmia. Menetelmä ei ole sairauden hoitoa vaan terveydenhoitoa: Voimme paremmin, kun onnistumme integroimaan minätilojamme. Mikäli kärsit vakavasta mielenterveysongelmasta, kannattaa konsultoida terveydenhuollon ammattilaista, ennen kuin ryhtyy kirjoittamaan. Silti perimmältään, voiko kukaan kieltää meiltä oman itsemme tutkimusta.

Ehkä tulevaisuudessa hyväksytään entistä paremmin, että jokainen aikuinen ihminen voi oppia yhdistämään kokemuksellisesti viisautta erilaisista viisausperinteistä käsin. Tästähän on menetelmässäni kysymys. Ihminen kuuntelee tunteitaan mukaanlukien kehoansa, integroidakseen itseensä kokonaisvaltaiseksi viisaudeksi ne ajatukset, jotka ovat sopusoinnussa oman sisäisen kokemuksen kanssa. Oppimisen nykyteoreetikoista löytyykin  ajattelijoita, jotka tukevat omia ajatuksiani itseohjautuvasta ihmisestä jatkuvana muodonmuutoksellisena oppijana. Näihin palaan vielä myöhemmin.

Itseohjautuvuudessa on kysymys on siitä, haluatko itse ohjata elämääsi vai annatko elämäsi ohjauksen muille. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että erilaiset terapiat eivät ole turhia. Kun ihmisellä ei ole lainkaan itseohjautuvuutta eikä vahvoja, kehittyneitä, mielen tiloja, tarvitsee sellaisia ensiksi vahvistaa ja tämä tapahtuu joskus vasta terapiassa asiantuntijoiden dialogisessa ohjauksessa. On muistettava, että meillä voi olla biologisen olemuspuolemme ongelmia, joten lääketieteilijöidenkään näkökulmia ei kannata mitätöidä.

Omasta perinteestäni, hypnoterapiasta, selkeimmän tuen Sisäisen teatterini kehittämistyössä, olen saanut paitsi minätilojen terapiasta, myös Ernest Lawrence Rossin elämäntyöstä. Hän puhuu kirjoissaan tila-sidonnaisesta muistista: Sisäisessä teatterissa näitä tiloja kutsutaan minätiloiksi. Daniel Siegelin rinnalla häneltä löytää runsaasti ajatuksia tilasidonnaisen sisätodellisuuden neurobiologisesta perustasta. Täältä löytyy muuten mielenkiintoinen Rossin e-kirja, jossa hän kertoo kuinka näitä tiloja voi integroida paitsi hypnoosissa myös luovin taideterapiamenetelmin.  Rossiin, kuten minuunkin, on merkittävästi vaikuttanut amerikkalainen hypnologi Milton Erikson, jota pidetään mm. lyhytterapioiden isänä.

Milton Erikson muuten on aikoinaan kehoittanut terapeutteja, ei vain käyttämään muiden tekniikoita, vaan nimenomaisesti kehittämään omaa menetelmäänsä, perustuen omiin kokemuksiin, erehdyksiin ja onnistumisiin. Kokemuksellisen oppimisen kautta rakennettu oma menetelmä on sellainen, josta muutkin voivat oppia hänen mukaansa kaikkein eniten! Tällöin oma persoonallisuutemme voi antaa toiselle sen kaiken mitä sillä on annettavaa. Oman menetelmän kehittäminen vaatii Milton Eriksonin mukaan jatkuvaa päivästä toiseen tapahtuvaa itsereflektiota. Meidän on integroitava uusia ajatuksia ja harjoitettava joka päivä muodonmuutoksellista oppimistamme.

Itse olen tehnyt tätä kokemusteni integraatiotyötä kirjoittaen lähes päivittäin kohta kuusi vuotta. Reflektoin omaa kokemustani sekä asiakkaisiini, itseeni, mutta myös erityisesti muihin teoreetikkoihin. Se, mitä annamme toiselle ihmiselle hänen muodonmuutoksensa työkaluksi, täytyy olla sisäistetty oman itsereflektion kautta.

Eriksonin ajatuksiin peilaten: Kun olet ollut itsellesi läsnä hyväksyvästi, esimerkiksi Sisäisen teatterin kaltaisella menetelmällä, löydät itsestäsi kokemusasiantuntijan: Paljastat itsestäsi itessäsi olevan sisäisen viisauden, amatöörin, joka voi auttaa myös muita ihmisiä synnyttämään integroitunutta hyvinvointia itselleen. Sanon amatöörin siksi, että tämähän sana kuvaa sitä, että ihminen on nöyrä toisen ihmisen kanssakulkija, joka rakastaa sitä mitä hän tekee. Joskus olenkin vitsaillut että olen Suomen ensimmäinen hammaslääkäri, joka tunnustaa rehellisesti olevansa puhdasverinen lääketieteen amatööri.

Lääketieteen ammattilaisillekaan oman tietoisuuden reflektiotaito ei ole turha. Nimittäin näyttöön perustuvan lääketieteen harjoittaminen ei tarkoita sitä, että luemme kirjasta käypähoitosuositukset, ja sen jälkeen teemme temppuja. Oppimalla virittämään omaa sydämen silmiämme vastaanottamaan oman kehomielemme viestejä, myös hiljaisia hermostomme etäisiä kaikuja, opimme samalla myös aistimaan peilisolujemme avulla  potilastamme ja hänen sanatonta viestintää. Kehitämme tätä, mitä Dan Siegel kutsuu ”mindsightiksi”.

Käypähoito-ohjeisto ei ole keittokirja, vaan jokainen ihminen on ainutkertainen tarina, joka vaatii lääkärin improvisoiman ainutkertaisen keitoksen. Itse mietin usein, johtuuko tämänhetkinen lisääntynyt epäluottamus lääketieteen asiantuntijoita kohtaan siitä, että moderni lääketiede instituutiona on ollut unohtamassa jokaisen asiakkaansa ainutkertaisuuden. Joissakin tilanteissa se näyttää palvelevan vallankäyttäjiä enemmän kuin asiakkaitaan. Siksi Sisäinen teatteri on oikeastaan käypää hoitoa myös käypähoidon käyttäjille.

Minulle ei aikoinaan annettu minkäänlaisia  oman tietoisuuden ohjaustaitoja hammaslääketieteellisessä tiedekunnassa. Joillakin lääkäreillä tietoisuustaitoja on luontaisesti, mutta näitä voi onneksi kehittää. Väitän, että näiden kehittäminen (mindfulness, mindsight) lisää paitsi potilaittemme kokonaisvaltaista hyvinvointia, myös omaa hyvinvointiamme ja työssä jaksamistamme. (Kertauksen vuoksi, ”mindsight”, jota minä kutsun sydämen silmien näkemiseksi, on psykiatri Daniel Siegelin lanseerama käsite, jolla tarkoitan ihmisen kykyä aistia omaa ja toisen ihmisen kehomieltä.)

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s