Sulje minuutesi syleilyysi!

Minua on mindfulness-ajattelussa häirinnyt jokin asia. Daniel Siegeliä lukiessani tajuan yhä tarkemmin, mikä se on ollut.  Hyväksyvässä läsnäolossa (mindfulness) ei ole riittävästi korostettu tätä toista tietoisuustaitojen puolta eli sydämen silmiä (mindsight, käännetty myös mielitajuksi). Sydämen silmiemme avulla voimme nähdä itsemme ja vähitellen myös toisen luontokappaleen olemuksen selkeämmin.

Sydämen silmiämme kehittämällä rakennamme itsellemme identiteettiämme kannattelevan tarinan, Sisäisessä teatterissamme Elämän eepoksen. Tämän tarinan rakentamisessa länsimainen psykoterapiaperinne näyttää kyntensä. Ilman vakaata identiteettitarinaa kyky olemiseemme häiriintyy. Länsi ja itä täydentävät toisiaan.

Sisäisen teatterin vahvuus on mielestäni siinä, että se konkreettisesti auttaa ihmistä luomaan ja tunnistamaan minätilansa eli minuutensa osat. Meitä on moneksi – näin myös UCLA:n psykiatrian professorin Daniel Siegelin mukaan. Moniminuus kuvaa hänen mukaansa  paremmin aivojen todellista neurobiologista luonnetta kuin se, että olisimme vain yksi normaali kokonainen ihminen.

Daniel Siegel puhuu minän tiloista (states) kun itse puhun minätiloista (ego states). Tämä ei aiheuta oikeastaan välillemme  ristiriitaa. Kertaus on opin äiti eli minätilat luodaan Sisäisessä teatterissa seuraavasti:

  1. Ne syntyvät eri elämämme vaiheessa syntyneinen totunnaisina ajattelu- ja käyttäytymismalleina. Kullakin minätilalla on oma tunnelatauksensa, motivaatiorakenteensa ja esimerkiksi omat muistot.

  2. Ne voivat olla introjektioita – sisäistettyjä toisia ihmisiä meissä. Sisäisessä teatterissa voimme myös halutessamme sisäistää uusia henkilöitä teatteriimme. Tällöin puhutaan empaattisesta samaistumisesta. Voimme luoda uusia introjektioita. Ne eivät ole kuitenkaan tietenkään kyseisiä henkilöitä, vaan oman mielikuvituksemme luomia vääristyneitä peilikuvia heistä.

  3. Meillä voi olla arkkityyppisiä minätiloja (esimerkiksi sisäinen lapsi ja vanha viisas mies/nainen).

 Daniel Siegel korostaa näitä kahta ensimmäistä. Hän ei puhu suoranaisesti introjektioista, mutta hän puhuu kyvyistämme empaattiseen samaistumiseen, jota kautta voimme päästä kiinni ”me-kokemukseemme”.

Jokaisella meistä on traumoja, jotka edesauttavat dissosioituneitten, systeemistä irrallisten, minätilojemme syntymää. Dissosioitumisasteemme vain vaihtelee riippuen traumojemme suuruudesta ja geneettisestä rakenteestamme. Hyvin huonosti integroitunut ihminen kulkee minätilasta toiseen huomaamattaan. Pahasti pirstoutunut ihminen, epävakaa (DID-dissociative identity disorder) ihminen ei muista, mitä hän on toisessa minätilassa tehnyt.

Olemme luontaisesti enemmän tai vähemmän pirstoutuneita, mutta luontaisesti myös integroimme, kokoamme, itseämme jatkuvasti yhtenäiseksi systeemiksi.  Pirstoutuneessa kulttuurissamme liian monelta ihmiseltä puuttuu oman sisätodellisuuden ohjaus- ja systeemin integroimiskyky.  Tietoisuustaitojen avulla voimme aktivoida näitä itseämme integroivia voimia.

Hyvinvoiva ihminen ei ole erillinen ihminen, vaan olemme osa ihmisyhteisöämme, ihmisluontoa  ja luontoa. Luonnon pahoinvointi ja toisen kärsimys on haava terveen ihmisen sielussa. Terveinä osaamme samaistua toinen toisiimme ja osaamme suhtautua hyväksyvästi ja läsnäolevasti erilaisuuteen. Em-pathy sinänsä jo merkitsee toisen tunnetilaan samaistumista.

Arkkityyppinen ajattelu Sisäisessä teatterissa juontu taideterapiamuotoihin: monissa niistä on Jungin ajattelu vahvasti jalkaantuneena. Me voimme samaistua paitsi toisen ihmisen tiloihin myös ihmisyyden arkkityyppisiin muotoihin. Myös Siegel puhuu ihmisen luovuudesta ja kyvystä työstää asioita mielikuvin ja taiteen avulla. Kirjoittamismenetelmässäni korostan juuri tätä ihmisen kykyä luoda uusia hermoratayhteyksiä symboli- ja metaforatyöskentelyn avulla.

Huolimatta tila-käsitteemme pienistä painotuseroista, Siegelin ajattelu tukee ja on yhdistettävissä  Sisäiseen teatteriin. Hänen ajattelunsa vahvuus on muun muassa siinä, kuinka hän kykenee integroimaan ajatteluansa nykyaikaiseen neurobiologiseen tietoon.

Siegelin mukaan kokonaisvaltaisesti hyvinvoiva ihminen on tilojensa FACES-systeemi.

WP_20131003_0502013100317122320131004165516[1]F flexible joustava

A adaptive sopeutuva

C coherent koherentti, yhtenäinen

E energized energinen

S stable vakaa

Jokainen meistä kasvaessaan ja kehittyessään rikkoontuu ja samalla sisäiset tilamme erilaistuvat. Lapset ja nuoret, jotka eivät ole saaneet hyväksyvää läsnäoloa rikkoontuvat erintyisen pahasti. Valitettavan moni rikottuina syrjäytetään. Se on helppo tehdä ihmiselle, jonka oma itseohjautuvuus on täysin hukassa.  Voi perustellusti väittää, että olemme olleet kylmä, ihmistä rikkova yltiörationaalinen kulttuuri. Kärsimme kroonisesta hyväksyvän läsnäolon vajeesta. Meitä ei ole opetettu tunnistamaan tilojamme saatikka ohjaamaan niitä. Rikkonaisen ihmisen satunnaiset tunnetilat saavat paljon pahaa aikaiseksi.

Voimme onneksi itse auttaa itseämme. Se mitä tarvitsemme on tietoisuustaidot, kykyä muodostaa erilaista minätiloistamme FACES-systeemi, joka on joustava, sopeutuva, koherentti, energinen ja vakaa. Prosessimme lähtee käyntiin siitä, että tunnistamme tilamme, jonka jälkeen peilityöskentelyn (reflektion ja refleksion) avulla muodostamme itsestämme systeemin.

Vakaata systeemiä on haasteellista ylläpitää. Systeemi helposti kellahtaa aina johonkin suuntaan. Mitä enemmän tietoisuustaitomme kehittyvät, sitä vakaampi systeemimme on. Tällöin kohtaamamme, vaikkapa vastemieliset tai ikävät asiat, eivät aktivoi meitä tunnetiloihimme, vaan kykenemme pitämään itsemme objektiivisina haasteellisissakin tilanteissa.

Seuraavassa esimerkki omasta epävakaudestani. Olen kehittynyt tasapainoisemmaksi, mutta edelleen joskus satunnaiset tunnetilat kaappaavat tietoisuuteni ohjauksen. Etsin passiani eräänä päivänä, muutama kuukausi sitten, vaan en löytänyt sitä. Yleensä se on mummoltani perimän kaapin alalaatikossa. Sitä ylösalas kääntäessäni, joudin hösöttävään tunnetilaan (”Apua, se ei olekaan täälä!). Paniikkitilassa (hössöttävä Tyttöseni) mylläsin koko kämpän löytääkseni passini. Onneksi mieheni tuli apuun, ja aarteeni löytyi. Se oli siellä mummon kaapin laatikossa, missä sen kuuluu ollakin.

Kun satunnaiset tunnetilat kaappaavat meidät, katoaa vakautumme, joustavuutemme ja objektiivisuutemme. Epätasapainoinen sisäinen minätilojemme järjestelmä on monella tavallisella ihmisellä tänä päivänä joko kognitiivisesti jäykkä tai kaaottinen. Kun osaamme pitää itsemme FACES systeeminä haastavissakin tilanteissa, paranee suorituskykymme.  Minätilamme kaappaavat meidät yhä harvemmin.  Tällöin kykenemme näkemään tilanteen yhä useammin rauhallisesti, kokonaisvaltaisesti ja viisaasti.

Terve minuus ei ole yksi ja kokonainen vaan se on FACES systeemi. Kokonaisvaltaista hyvinvointia ja terveyttä on se, että ihminen tunnistaa minätilansa, ja hän kykenee tietoisuustaitojen avulla integroimaan tilojansa toinen toisiinsa. Tässä yhdistämistyössä käytetään hyväksi sekä hyväksyvää läsnäoloa (mindfulness) että sydämen silmiä (mindsight).

Sisäinen teatteri on menetelmä, jonka avulla kykenemme näkemään oman mielemme sekä toisen mielen entistä selkeämmin. Menetelmääni yhdistetään myös hyväksyvää läsnäoloa.  Tunnistamme minämme tilat (mindsight) ja kykenemme keskittämään tietoisuuttamme yhä paremmin, suhtautuen hyväksyvästi tiloihimme (mindfulness). Tulemme yhä tietoisemmaksi tietoisuudestamme eli tietoisuustaitomme kasvavat. Integroimme itseämme monella eri tasolla, rakentaen elämästämme koherenttia tarinaa.

Sen jälkeen kun olemme tunnistaneet minätilamme, otamme ne syleilyymme: suhtaudumme niihin arvostavasti. Monet primitiivisistä tiloistamme (Tiina takertuja, Näsäviisas pikkuprofessori, Pupupöksypelkuri, Ville Viettelijä) ovat jäänteitä lapsuudestamme. Ne ovat niitä, jotka kasvaakseen täyteen mittaansa, tarvitsevat turvallisen aikuisen minätilan ja sen hyväksyvän läsnäolon. Sen saman rakkauden voimme tietoisuustaitojen kehittyessä antaa itsellemme, joka meille olisi jo lapsena perusoikeutena kuulunut.

Lapsellisten osiemme torjunta syö enenergiaa.  Suhtautumalla armollisesti ja hyväksyvästi osiimme, voimme ottaa nämä aiemmin elämäämme terrorisoineet tilamme voimavaroiksemme. Usein juuri nämä kaikkein lapsellisimmat osamme voivat olla luovan energiamme lähteitä.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Mainokset

2 thoughts on “Sulje minuutesi syleilyysi!

  1. What a great, insigthful article, my friend. I would encourage you take a look at Esa Saaarinen and Raimo Hamalainen’s systems intelligence theory. Nimihirviosta huolimatta se on juuri sita, mita tarkoitat tuolla mindsightilla : ) http://sal.aalto.fi/publications/pdf-files/rham07b.pdf (ja omia sovelluksiani taalla http://emiliaelisabethblog.wordpress.com/2013/04/03/systems-intelligence-as-a-framework-for-expanding-social-emotional-leadership-somo/ )

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s