Isä – Koskaan ei ole liian myöhäistä rakentaa elämää kannattelevaa tarinaa

Melkoinen kirja tämä Hanneriina Moisseisen ”Isä”. En ole mikään sarjakuiven perinteinen fanittaja, mutta tämä kirja teemaltaan oli sellainen, että heti halusin ostaa sen. Ostopaikkakin oli mielenkiintoinen: Perinnepirtti Suomen Vienan-Karjalassa, Hietajärvellä, jossa oli Selma Vilhusen ”Laulu” elokuvan ensi-ilta.  Olimme Siirtolan Isännän kanssa siellä renkinä ja piikana. Moisseisella oli runonlaulaja Jussi Huovisen lisäksi keskeinen rooli kyseisessä elokuvassa. Elokuva käsitteli oikeastaan tätä samaa Isä -teemaa kadonneen laulun näkökulmasta.

Moisseisen ”Isä” -sarjakuvakirjan  teema kiinnosti minua erityisesti siksi, että olen jo pitkään pohtinut sitä, kuinka ihmiselle on tärkeää löytää omaa identiteettiä kannatteleva tarina. Itse olen opettanut terapeuttista kirjoittamista. Monet meistä ovat eläneet lapsuudessa ilman vanhempia, joko ihan konkreettisesti tai väliinpitämättömän vanhemmuuden kautta. Tällöin oman elämämme tarina koostu usein rikkinäisestä identiteettitarinasta, jossa on paljon tyhjiä sivuja.

Myös Moisseinen kertoi jo kirjaa ostaessani, että hän ei muistanut isästään oikeastaan mitään. Hän oli vaan muodoton haamu menneisydessään. Hänen isänsä kohtalo sinänsä oli melkoisen traaginen. Hanneriina menetti isänsä pikkutyttönä siten, että hänen isänsä katosi saaressa erään työporukan kanssa vietetyn illan jälkeisenä yönä.  Todennäköisenä pidetään, että isä hukkui, mutta varmaa tietoa kadonneen kohtalosta ei ole koskaan saatu.

Sarjakuvakirjan ja tekstiilitöiden avulla menneisyyden muistot alkoivat löytää Hanneriinan prosessissa muotoja. Kirjan tekijä kertoi meille Hietajärvellä, että hän alkoi muistaa, prosessin edetessä, yhä enemmän isäänsä ja vähitellen myös joitakin yhteisiä muistoja. Hanneriinan identiteettitarina alkoi paljastua taiteen keinoin. Tyhjille sivulle alkoi ilmaantua sisältöjä.

Psykiatri Daniel Siegel korostaa sitä, että löytääksemme itsemme, meidän on kyettävä rakentamaan elämästämme koherentti tarina. Se vapauttaa meidät menneisyytemme vankilasta. Tämä tarina on Siegelin mukaan FACES tarina, joustava (flexible), sopeutuva (adaptive), koherentti (coherent), energisoiva (enerized) ja vakaa (stable). Uskon, että juuri taiteen keinoin, kuten Hanneriina tässä kirjassansa tekee, voimme vapauttaa rikkinäisen, tyhjiä sivuja sisältävän tarinamme uudeksi tarinaksi. Tarinamme kirjoittaminen on prosessissi, jota voimme joka päivä muokata uudelleen. Itse kunkin on mahdollista päästä irti rikkinäisestä, tyhjiä sivuja sisältävästä, elämää rajoittavasta tarinasta, identiteettiä kannattelevaan sellaiseen. Tämä tapahtuu  juuri luovuutemme avulla. Ymmärrämme elämämme tarinan luomisen jälkeen itseämme uudella tavalla, ja elämämme palapelin palat loksahtelevat kohdalleen.

Uskon, että Moisseinen on löytänyt oman ainutkertaisen tapansa luoda itselleen koherenttia elämän tarinaa. Minä olen luonut oman menetelmäni, Sisäisen teatterin, ja Moisseinen tekee tätä samaa sarjakuvan ja elokuvan keinoin hieman erilaisella, omalla tyylillänsä ja tavalla.

Hanneriina löytää takaisin itselleen kadonneen menneisyytensä karhun syleilystä. Tapahtumat menneisyydestämme löytävät elämäämme kannattelevassa tarinassa uudenlaisen  järjen. Tämä järki ei ole vain länsimaisen tiedemiehen rationaalista järkeä, vaan se on myös menneisyyden myyteistä voimaa ammentavaa, jatkuvaa itseään uusintavaa, merkityksenantoa. Löytämällä itseämme heijastavan taikapeilin, voimme nähdä elämämme uudenlaisesessa kimalluksessa, jossa meidän on hyvä olla.

Siegel korostaa sitä, että omaelämänkerrallinen tarina, jossa menneisyydellä ei ole ihmiselle merkitystä, vaan se on täynnä tyhiä sivuja, kertoo ihmisestä, johon lapsena on suhtauduttu ilman lämpöä, vaikkapa välinpitämättömästi. Hanneriinaa kohdannut tragedia oli elää kadonneen isänsä tuottamissa varjoissa, jotka tekivät näkymättömiksi identiteettitarinan sivuja.

Koskaan ei ole liian myöhäistä rakentaa itselle  identiteettiämme kannattelevaa tarinaa. Luulen, että eläisimme huomattavan paljon onnellisemmassa maailmassa, jos jokainen meistä tekisi jollain taiteen keinolla tämän saman kuin Moisseinen: Rakentaisi uudelleen  elämäänsä kannattelevan tarinan. Tämä kertomus ei paljasta pelkästään sitä, kuka olemme, vaan se kertoo myös mihin suuntaan olemme elämässämme menossa. Itse kutsun tällaista tarinaa Elämän eepokseksi.

Voimme rakentaa kukin, omalla ainutkertaisella tavallamme, elämämme muistopalasista, uuden, julkilausutun tarinan. Rakennustyö ei ole vain järjen käyttöä, vaan se on myös luovuutemme vapauttamista. Me voimme ylittää vain vanhan rajat mielikuvituksemme avulla, emme järkemme avulla. Itse näen, että tarinan kerronta on mielikuvituksen ja järjen välistä leikkiä, johon voimme ammentaa merkityksiä myös arkkityyppisistä ja myyttisistä elementeistä.

Moisseiselle metsän kuningas, otso, näyttää edustavan myttistä turvaeläintä. Sarjakuvissa lelunalle on Hanneriine-tyttösen kainalossa ja myöhemmin Hanneriine itse ison metsänvaltiaan syleilyssä. Suomessahan karhu on edustanut eläintä, johon symbolisoituu ihminen osana esi-isiensä jatkumoa. Samanistisesta perinteessä karhu on edustanut myös turvallista suojelueläintä. Lisäksi joissain myyteissä karhu on juuri kadonneen ihmisen reinkarnaatiota, joten ei ole mitenkään outoa, että Hanneriina löysi myyttiseksi ystäväkseen ja uuden identiteetin kannattelijaksi nimen omaan karhun.

Identiteettitarinan rakentaminen on aivojen neuraalisten yhteyksien uudelleen rakentamista, ja vanhojen totunnaisten ajatteluratojen poiskytkemistä. Siltoja tarinaamme löytyy metaforien (vertauskuvat) ja transferenssien (tunteen siirtomme) työstämistä. Sekä metafora että transferenssi molemmat johtavat etymologiassaan siltaan, jonkun vanhan ylittämiseen. Leikkimällä erilaisialla samaistumiskohteilla ja myyttisillä vertauskuvilla rikomme identiteettitarinamme perinteistä kulkua ja löydämme itsellemme uutta, elämäämme kannattelevaa tarinas.

Tarinamme paljastaa kauniita mutta myös hyvin vaikeita asioita. Kun työstämme identiteettiämme symbolein  ja metaforin,  teemme kipeästäkin tarinasta siedettävän. Voimme käyttää psykoanalyysia konstruktiivisesti löytämällä mielikuviemme symbolisen maailman. Itse ajattelen nykyään, että menneisyytemme asioiden suora muistelo, ilman turvallista, mielikuvia hyödyntävää symbolisoivaa fiktiota, on vaarallista. Ja kuten tiedämme, muistikuvamme ovat aina jo valmiiksi –  enemmän tai vähemmän – fiktiiviisiä. Mielikuvituksemme tuottamat vertauskuvat ja symbolit luovat tervettä turvaetäisyyttä kipeisiin asioihin, ja juuri tätä on Moisseinen mestarillisesti toteuttanut omassa Isä-kirjassaan.

Hannariinan Isä-kirja on hieno näyte siitä, mitä oman identiteettitarinan luominen voi parhaimmillaan olla. Kirja imaisi mukaansa. Tykkäsin erityisesti sarjakuvaosioista. Myös kuvat Hannariinan luomista tekstiileistä olivat paikoitellen erittäin koskettavia ja mielenkiintoisia. Luulen kuitenkin, että tekstiilityöt olisivat olleet enemmän vielä edukseen värikuvina, mikä tietysti olisi tehnyt kirjasta tietysti huomattavan paljon kalliimman.

Uskon, että tarinasi, Hanneriina, voi auttaa monia muita omien identiteettitarinoittensa luomisessa. Uskon, että joka ainoalle olonsa kurjaksi tuntevalle ihmiselle olisi hyödyllistä hahmottaa oman menneisyyden tapahtumia tarinallisesti. Jos emme epäonnistuneiden kiintymyssuhteiden takia ole onnistuneet luomaan lapsuudestamme koherenttia tarinaa luonnollisella tavalla, sen voi tehdä onneksi jälkeenpäin, taideterapeuttisin keinoin.

Mielestäni tämä mahdollisuus identiteettitarinamme jatkuvaan luomiseen ja uusintamiseen on uskomattoman upea juttu. Meidän ei tarvitse uhriutua menneisyytemme vangiksi, vaan voimme tehdä kipeistäkin kokemuksista tikapuita onnelliseen elämään.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s