Hyvä Suomi – voitimme Ruotsin Pisa tutkimuksessa! Vai olemmeko sittenkään niin hyviä?

Meidän asenteemme ja koulujärjestelmämme hallinnolliset rakenteetkin taitavat olla melkoisen vanhanaikaisia. Vuoronperään ylpeilemme  tai olemme huolissamme menestyksestämme Pisa-tutkimuksissa. Ja hehkutamme innoissamme sitä, että olemmehan ainakin paljon parempia kuin Ruotsi-raukan surkeat koululaiset. Naapurimaamme olisi syytä olla todella huolissaan Pisa-tutkimuksen tuloksista!

Vai olisko? Ehkä nyt jokaisen vanhemman kannattaisi katsella muitakin tilastoja kuin Pisaa sekä kuunnella vaikkapa uutta neurobiologista tietämystä. Ruotsissa on huomattavan paljon vähemmän koulukiusaamista kuin Suomessa.  Entä kouluampumiset?  Onko Ruotsissa ollut kouluampumisia kuinka paljon? Me olemme tässäkin asiassa ”kunnostautuneet” erinomaisesti Suomessa. Ruotsissa ollaan käsittääkseni pitkällä kouluväkivallan ennaltaehkäisyssä. Ainakin artikkelien pikakatsauksen jälkeen, minusta näyttää siltä että siellä tiedostetaan meitä paremmin lapsen kannalta tärkeät vuorovaikutukselliset, hyväksyvät, aikuissuhteet: Nämä kiintymyssuhteemme, jotka  ovat tärkeitä ihmisen tunnepuolen kehittymisen ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta.

Kun peilaa suomalaista koulukulttuuria neurobiologi Daniel Siegelin ajatuksia, tulee kyllä mieleen, että meidän koulujärjestelmämme Suomessa on melkoisen taantumuksellinen. Meillä yliarvostetaan matemaattisia aineita ja kieliä. Meillä eletään vielä materialistisen maailmankatsomuksen hegemonian aikaa.  On tärkeää saada lapset äkkiä työelämään tahkoamaan hyvinvointia.

Tutkimusten mukaan olennaisinta lapsen tulevalle sekä älylliselle että emotionaaliselle kehitykselle on hyväksyvät, läsnäolevat aikuiset. Tällaiset lähtökohdat kotona, hoitopaikassa ja esikoulussa tarjoavat peruskiven pienen ihmisen emotionaaliselle ja myös älylliselle kehittymiselle – aivojen joustavien ominaisuuksien kehittymiselle. Hyvinvoinnin tahkoamisen lähtökohta ei ole faktatiedossa, vaan hyväksyvissä, läsnäolevissa aikuisissa.

Lapsien kokonaisvaltaista hyvinvointia ei edistä neurobiologisen tutkimuksen mukaan se, että heitä vain pommitetaan erilaisilla älyllisillä ärsykkeillä. Sen sijaan aivojen kokonaisvaltaista kehitystä edistää vastavuoroiset hyväksyvät ihmissuhteet, jossa pikku kansalaisia opetetaan kuuntelemaan ja ilmaisemaan omia ajatuksia ja  myös tunteita. Lapsi oppii nopeasti motivoituneena fakatatietoa, kunhan hänen henkiselle kehitykselleen on luotu vakaa pohja.

Niin kauan, kuin lapset eivät saa kotonaan tai hoitopaikoissaan hyväksyvää, läsnä olevaa aikuista, olisi koulun tehtävä korjata näitä vaurioita. Vaihtoehto on, että kasvatamme lisää tunnetaidottomia, ahdistuneita, psykosomaattisesti huonosti voivia, syrjäytymisriskissä olevia nuoria. Faktatiedon määrä ei tee meistä onnellisia ihmisiä. Sen sijaan itsereflektiokyky ja kyky tunteiden havainnointiin sekä niiden  ilmaisuun lisää hyvinvointiamme. Opimme elämään elämää, joka on sopusoinnussa oman sisäisen kokemusmaailmamme kanssa.

En usko, että huono koulukuri ja lasten henkinen pahoinvointi on opettajien vika. Sen sijaan väitän, että tämä on vanhoillisen, yksipuolistavien, hallinnollisten koulutusrakenteiden sekä niiden arvomaailman vika, jossa meille ei opeteta tunneälyä.  Meillä arvostetaan edelleen  tehokuutta ja faktatietoa kokemuksellisen viisauden, luovuuden  ja kädentyön kustannuksella. Me suomalaiset olemme edelleen kapeakatseinen moderni, materialistisen maailmankatsomuksen, kaikki numeroiksi yksipuolistava kulttuuri – ainakin virkamiestasolla.

Ruohonjuuritasolla näyttää olevan  jo tervettä liikehdintää. Ainakin minulla on sellainen tunne, että tämän päivän vanhemmat keskimäärin haluavat olla enemmän lapsilleen läsnä, kuin me 80-90 luvulla lapsemme kasvattaneet. Olemme siirtymässä transmoderniin aikaan, jossa ihmiset kykenevät yhdistämään erilaisia tapoja olla järkevä. Tämä ilmenee siten, että ihmiset tekevät perusteltuja erilaisia elämäntapavalintoja. Normaalin massaihmisen aika alkaa olla ohi.

Niin kauan kun pikkulasten vanhempia patistetaan uraputkielämään, ja opettajia kannustetaan suuntamaan huomionsa vain Pisa-tutkimuksiin meillä  meillä on melkoisen huonot lähtökohdat kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Minusta näyttää, että lukuisat vanhemmat ovat heränneet jo tähän asiaan. Toivottavasti myös vähitellen myös poliitikot ja hallinnolliset päättäjät heräävät uuteen monipuolisempaan aikaan, jossa tunnustetaan integratiivinen tiede, sekä terveet kiintymyssuhteet ja tunnetaidot hyvän elämän lähtökohtana.

Meillä on ollut kummallinen kulttuuri, jossa meitä on aivopesty ajattelemaan, että ihminen on perusluonteeltaan keskenään kilpaileva. Maailma olisi aika paljon parempi paikka asua, jos rakentaisimme maailman ydinuskomuksille, jossa ihminen on perusluonteeltaan toista ihmistä ja luontoa rakastava. Ihminen on ainut eläin, joka itse kykenee valitsemaan omat ydinuskomuksensa.

Ehkä olisi hyvä, että jatkossa lastemme tulevaisuudesta päättäisi muutkin kuin vain yksisilmäiset materialistisen maailman katsomuksen vangit. Kannattaisi miettiä, kuinka tärkeää meille on se, että lapset pärjäävät Pisa-tutkimuksissa. Jospa sittenkin tärkeämpää on, että heistä kasvaa tunne-elämältään tasapainoisia nuoria, jotka tunnistavat aidot tarpeensa. Daniel Siegel korostaa sitä, että meidän tulisi tukea lapsuudessa lapsen vakaan ja rikkaan subjektiivisen kokemusmaailman rakentumista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s