Luova lukeminen ja kirjoittaminen Sisäisessä teatterissa®

Myös mytologiassa viihdyttämme itseämme olettamuksella, ja saamme sen eläväksi rituaalina; toimimme pohjauten siihen ja mietiskelemme millaisia vaikutuksia sillä on elämäämme. Huomaat, että olet saavuttanut mytologiasi avulla uutta oivallusta maailmaa rakentavassa palapelissäsi. Myytti on totta, koska se on tehokas, eikä siksi, että se tarjoaisi meille asiatietoa. Jos kuitenkin myytti ei tee tätä, eikä anna syvällisempää merkitystä elämäämme se on epäonnistunut tehtävässään. Jos se toimii, nimittäin jos se pakottaa meidät muuttamaan mielemme ja sydämemme, ja se antaa meille uutta toivoa, ja ohjaa meitä elämään paremmin, se on pätevä myytti. – Karen Armstrong –

++++

(In mythology too, we entertain a hypothesis, bring it to life by means of ritual, act upon it, contemplate its effect upon our lives, and discover that we have achieved new insight into the disturbing puzzle of our world.A myth, therefore, is true because it is effective, not because it gives us factual information. If, however, it does not give us new insight into the deeper meaning of life, it has failed. If it works, that is, if it forces us to change our minds and hearts, gives us new hope, and compels us to live more fully, it is a valid myth.)

+++++++++

teatteri_jereLuen nykyään ahkerasti kirjallisuutta, ja erityisesti minua kiinnostaa tietysti uusi ”pluralistinen” – eli monille erilaisille mytologisille näkemyksille rakentuva todellisuuskuva, koska se mielestäni vastaa parhaiten ihmiskunnan nykyisen tietoisuuden transmodernia kehitysvaihetta. Monimutkaisesti sanottu? Tarkoitan tällä sitä, että parhaillaan yhdistämme monitieteellisesti, ja myös arkiviisaudellamme, erilaisia maailmankuvia, säilyttäen kuitenkin länsimaalaisen tieteen mukana hyvin kehittyneen realiteettitajumme.

Itse kiinnityn mielusti tällä hetkellä transmoderniin dialogiseen maailman kuvaan. Tämä siitä huolimatta, että valtaa pitävien asiantuntijoiden ja poliitikkojen ajatusmaailma on edelleen kiinni enisijaisesti modernissa myytissä ja sen hierakioissa. Tämä epäsuhta valtaa pitävän eliitin ja kansan välillä on oikeastaan pelottava. Itse toivon, että vanhat hierarkiset valtarakenteet vähitellen sulaisivat horisontaalisiksi ja dialogisiksi, tasavertaiemmiksi, ilman suurempia historiallisia mylleryksiä.

En usko, että meistä kasvaa kokonaisvaltaisesti viisaita ihmisiä siten, että luemme ja sovellamme vain faktoja. Emme kasva myöskään viisaiksi siten, että anamme asiantuntijoiden pirstoa meidät. Sen sijaan meistä tulee sellaisia, kun tietoisuustaitomme lisääntyvät. Kokonaisvaltainen viisautemme lisääntyy, kykenemme ohjaamaan tietoisuuttamme ja  kasvamme identiteettitarinoidemme luojina. Ajattelen näin siitä huolimatta, että toki  realiteettitajunkin kehittyminen on tärkeää. Se ei kuitenkaan saa syödä uskoamme mielikuvitukseemme. Minulle tiede ei ole muuta kuin yksi tärkeä ja kunnioitettava ihmisen luovuuden alalaji. En ota sitä vastaan ainoana pätevänä mytologiana.

Meistä tulee kokonaisvaltaisesti viisaita kansalaisia siten, että kehitämme realiteettitajuamme ja luomme sen rinnalla itsellemme sopivan myyttisen todellisuuskuvan, esimerkiksi lukemalla luovasti erilaisia tarinota ja mytologioita. Sekä lukemista että kirjoittamista voi pitää oivallusta tuottavina mietiskelymuotona. Ne katalysoivat meissä uusien merkitysten muodostumista. Tämä pätee silloin kun vapautamme itsemme erilaisten tarinoiden itserefleksioon. En olisi tämä nykyinen minä, ellen olisi kuutta vuotta lukenut ja kirjoittanut päivittäin.

Sisäinen teatteri on oikestaan paitsi tietoisuustaito, se on myös narratiivinen, systeeminen ja psykoanalyyttinen työkalu. Se hyödyntää länsimaisen tieteen mukanaan tuomaa psykoterapeuttista tietoa.  Ihminen rakentaa Sisäisen teatterin avulla itselleen omaa elämää kannattelevaa identiteettitarinaa, Elämän eeposta. Ihminen on systeemin kokonaisuus, minätilojensa systeemi, josta tietoisuus nousee emergenttinä ilmiönä.

Psykoanalyysiä Sisäinen teatteri hyödyntää rakentavasti eli konstruktiivisesti: Meidän ei tarvitse rypeä turvattomasti ja ”realistisesti” menneisyydessämme (sekin on aina mielikuvituksemme värittämää!), vaan voimme käsitellä historian meissä tuottamia haamuja turvallisemmin symbolisesti, fiktiivisinä tarinoina. Voimme vapauttaa minätilojen tunnelukkoja tavoittamalla kokemuksemme metaforisesti.

Kirja, vaikkapa romaani, vie meidät Karen Armstrongin (Myyttien lyhyt historia) mukaan meidät toiseen maailmaan. Se vie meidät maailmaan, joka kulkee meidän arkielämän rinnalla, mutta pysyy siitä samalla erillään.

++++++

Tärkeä romaani, siinä missä mytologiat muutenkin, muokkaavat meidän persoonaamme. Joku myytti, vaikkapa avainromaani voi muuttaa meitä pysyvästi. Jos romaani kirjoitetaan ja luetaan vakavasti ja tarkkaavasti, siitä voi myytin tai jonkin suuren kuvataideteoksen tavoin muodostua vihkimys, joka auttaa meitä käymään läpi piinallisen siirtymäriitin yhdestä elämänvaiheesta ja yhdestä milentilasta toiseen.

++++++++++

Sisäinen teatteri on imaginaariomme. Voimme elämän kriiseissämme luovasti lukemalla ja kirjoittamalla stimuloida Elämän eepoksemme vapautumista. Tämä teoksemme on minätilojen erilaisille tarinatyypeille, narratiiveille, rakentunut, elämäämme kannatteleva vanhaa ylittävä, itseään jatkuvasti uusintava,  myyttimme. Juuri luovuutemme avulla avautuvat Elämän eepoksemme tyhjät sivut. Lukien ja kirjoittaen valmistamme itseämme todellisuuden uusien merkitysten avautumiselle.

Kipeimmin Elämän eepoksemme tarvitsee uutta muotoa kaoottisissa, elämämme käännekohdissa. Usein tällöin vanha minätila valmistautuu lämpiöön siirtymiseen, ja uusi minätila siirtyy hallitsemaan elämäämme näyttämöä. Minätilamme eivät koskaan kuole, mutta ne voivat muuttaa muotoaan ja  ne voivat myös integroitua, yhdistyä toinen toisiinsa. Mielenkiintoista on muuten se, että tällainen kuva ihmistä vastaa melkoisen hyvin tämän hetkistä neurobiologista tietämystä tietoisuudestamme.

Kertomalla itsellemme tarinaa itsestämme, muokkaamme ja jäsennämme maailmankuvaamme. Integroimme elämäämme. Vapautemme energia- ja molekyylivirtaamme. Psykiatri Dan Siegel korostaa, että juuri tämä oman itsen integroimisprosessi on kokonaisvaltaisen hyvin voinnin ytimessä. Voimme oppia kuuntelemaan kehomieltämme ja sen menneisyyden kuvien ylläpitämiä lukkoja,  raviten sisätodellisuuttamme erilaisilla kertomuksilla ja myytisillä maailmankuvilla.

Transmodernin kulttuurin ytimessä on integroitunut, itseohjautuva ihminen, joka ei ole oman maailmankuvansa vanki, vaan hän kykenee jatkuvasti sisäisen ja ulkoisen dialogin kautta uudelleen organisoimaan Elämän eepostansa, jatkuvasti muuttuvassa, globaalissa erilaisten mytologioiden maailmassa. Sisäinen teatteri mahdollistaa ihmisen joustavuuden ja jatkuvan sopeutumisen erilaisten myyttisten totuuksien ristiriitapaineessa.

Minätilojemma maailmankatsomukset rakentuvat erilaisille kertomuksille, joskus erilaisille kokonaisille mytologioille. Yksi minätiloistamme voi meissä olla vaikka kristitty, ja toinen ateisti. Sisäinen teatteri hyväksyy sisäiset ristiriitamme, mutta se käyttää niitä hyväkseen, uuden, integroituneemman, Elämän eepoksemme rakentamiseen. Tilojemme välinen jännite on oikeastaan voimavaramme. Sen avulla meistä tulee transsendentaalisia tarinankertojia: Ylitämme minätilojemme systemmissä jatkuvasti vanhaa ymmärrystämme mietiskellen, leikkien erilaisissa näkökulmissa.

Eri elämän vaiheissa meitä on voinut ohjata erilaisella mytologisella totuudella varustettu minätila. Kypsän ihmisen identiteettitarina integroituu ja eheytyy virtaavaksi erilaisten tarinoiden ja mytologisten maailmankuvien vuorovaikutuksessa. Ja loppujen lopuksi, ymmärryksemme laajetessa, tajauamme, ettei ole yhtäkään perspektiiviä, joka tavoittaisi elämän pyyhyyden,  seillä se vain on. Ja sen olemista voimme vain haparoiden kuvata vertauskuvin.

Paradoksaalisesti nämä kuvausyrityksemme kuljettavat meitä kohti syvempää elämänymmärtämystämme. Perimmiltään lasten on taivasten valtakunta. Sekä tyhmä että viisas, lapsi ja vanhus, ovat tasavertaisessa asemassa suhteessa Pyhään: He voivatkaikki tavoittaa puhtaan olemisen, levon Jumalassa.

Itse ajattelen, että uskonnot tarjoavat meille erityisiä avainmyyttejä. Ne ovat kuin tiiviste mehua: Ne ovat täynnä tietoisuutta laajentavia vertauskuvia.  Itse pidän myös huippukirjallisuutta Pyhän Hengen alaisina luotuina (jos haluamme käsitteellistää asian kristinuskon termein). Joku toinen sanoisi saman vaikkapa niin, että suuri kirjallisuus syntyy ihmiskunnan yhteisestä luovuuden transsendentaalisesta lähteestä.

Uskonnot rikastuttavat mytologiein elämäämme, kun ne ovat tulkintoina, jotka  ohjaavat maailmankuvaamme ajankohtaisesti,  ja samalla myös eettisesti, väkivallattomaan, rakkaudelliseen suuntaan. Ne auttavat meitä kulkemaan tuntemattomilla elämänalueilla, myös kaoottisissa elämämme käännekohdissä,  maisemissa, joita emme voi etukäteen tietää. Elämämme erottamaton on osa on sen ennustamattomuus, emme saa kaikkea tilauksestamme. Itseohjauva ihminen ymmärtää, ettei hän voi hallita elämää, hän voi vain sitä ohjata itseään elämänvirrassa.

Karen Armstrongin ajatukset tukeavat uskoani kristinuskon myyttiin. En kuitenkaan suostu ottamaan vastaan sen autoritaarisia tulkintoja, jotka mielestäni rajoittavat ihmisen elämänymmärtämystä. Minulle kristinusko on dialogista sisäisyyttä, jossa uusin jatkuvati omia merkityksiäni.

Uskonnollinen totuus ja tieteellinen totuus, eivät tietenkään edusta samanlaista totuuskäistystä, sillä uskonnot elävät myyteistä, kun taas luonnontiede elää faktoista ja tilastoista. Myytit auttavat meitä asemoimaan itseämme tuntemattomassa maastossa, jolloin ne voivat auttaa meitä toimimaan elämässämme eettisesti ja esteettisesti, meistä oikealla tuntuvalla tavalla. Karen Armstrong väittää, että myytit tunkeutuvat suureen hiljaisuuteen.

(Vakavissa mielenterveysongelmissa kannatta konsultoida terapeuttia, ennen kuin ryhtyy työstämään minätiloja.  Ylipäätään kirjoittaminen on turvallisinta ryhmässä tai siten,  että sinulla on mahdollista jakaa kokemuksia jonkun kanssa.  Yksin kirjoittaessa on tärkeää, että sinulla on turvallisia, aikuisia, kehittyneitä minätiloja, jotka kykenevät kantamaan prosessissa nousevia, joskus kipeitäkin tunteita.  Joskus vasta keski-ikäisellä tällaisiä minätiloja on.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s