Taloustieteilijä Taavi Tietäväisen tunnepitoisia tuumailuja transmodernista taloudesta

Annan ystävät senkun lisääntyvät. Olemme löytäneet nimittäin uuden miehen joukkoomme. Nuoren, vaalean pulskahkon miehen, Taavi Tietäväisen, joka oikeastaan liikuttavan kiltisti on kuunnellut meitä naisia yhteisissä illanvietoissane.

Seuraavassa kirjeessään teille, Taavi pohtii transmodernia aikaa ja sen taloutta. Julkaisemme sen nyt täällä. Mies on vielä nuori, ja uhokas, välillä mahtipontinenkin. Pyydämme kuitenkin  teitä myötätuntoisesti lukemana kirjeen. Onhan se hyvä, että nuoret miehetkin yrittävät ilmaista kirjoittaen itseään. Suoraan sanoen hänen teoreettinen tietämyksensä taloustieteistä ei tee kaikkiin meihin vaikutusta, mutta jostain on jokaisen alettava.

Hyvät ystävät!

Oletteko havainneet saman  kuin me,  Anna ja uudet ystäväni täällä virtuaalisessa todellisuudessa: yhä useampi kansalainen näkee kuluttamiselle rakentuvan elämäntapamme myyttisyyden. Kansalainen toisensa jälkeen tiedostaa, että tämä tieteellisteknisen tiedon tuella rakennettu, luonnonvarojen jatkuvalle kulutuksen lisäämiselle ja keskinäiselle kilpailulle rakentuva markkinaliberalistinen elämäntapamme, pohjautuu myytille, siinä missä muutkin jo edesmenneet ja olemassa olevat kulttuurit.

c589c-thinkers_cartoon

Virheellisille olettamuksille maailman aineellisista resursseista ja maapallon sietokyvystä rakentuva myyttimme on palvellut  aikansa. Parhaillaan maailmanlaajuisesti eletään turbulettia myytinmurroksen aikaa. Ei  siis pelkästään autoritaariset uskonnolliset tulkinnat ole laskusuhdanteessa, vaan myös yksipuolinen, statusstressille ja  materian palvonnalle rakentuva kapitalistinen maailmankuvamme on hajoamassa. Koska marxilaisuus on jo pitempään kärsinyt kuolintuskia, ihmiskunta näyttäisi parhaillaan elämäntapansa pohjaksi uutta parempaa todellisuutta luovaa ja toimivampaa myyttiä.

Meidän täytyy löytää globaalissa, verkostojen maailmassa, uusi moniarvoinen ja aidosti dialoginen tapa elää ja olla suhteessa itseemme, lähimmäisiimme, sekä muiden maiden kansalaisiin ja ennen kaikkea ympäristöömme. Emme ole maapallolla vain kilpailemassa keskenämme statushyödykkeistä, vaan olemme täällä tekemässä yhteistyötä verkostoina. Ruohonjuuri tasolla tämä muutos näkyy uusina elämäntapoina jo selvästi.

Hierarkian ylärakenteissa näytetään edelleen elettävän vanhoillista, modernia myyttiä. Joskus tuntuu, että sieltä käsin meitä pyritään totalitaarisesti ohjaamaan ”oikeaan”, kuluttavaan elämään suuntaan, vaikka sosiaalisesti kestävän kulttuurin tulisi hyväksyä erilaisten eettisten elämäntapojen ja alakulttuurien rikkaus. Perustoimeentulo pitäisi olla kaikilla kansalaisilla riippumatta siitä, jakavatko he samaa arvomaailmaa taloudellisen eliitin kanssa.

Ehkä joku saattaa ajatella, että olen Annan ja hänen ystäviensä kanssa seurustellessani  joutunut ikävään, jopa huonoon seuraan. Jotkut vanhat kamuni väittävät, että minusta on tullut yhä enemmän akkamainen. Se on totta. Ja oikeastaan olen tätä mielelläni. Transmoderni aika onkin sitä, että sukupuolitetut asenteet sekoittuvat yhä enemmän. Transmodernissa kulttuurissa mieskin saa olla naismainen. Ennen kaikkea, miehelläkin saa olla tunteet ja hän saa jopa ilmaista niitä. Mies ei kerro vain faktoja, vaan hän saa myös kertoa, miltä ja missä  asiat hänessä ja hänen kehossaan tuntuvat. Hyvät ystävät, tunteet ohjaavat minua, taloustieteilijä Taavi Tietäväistä, kohti oman elämäni näköistä elämää.

Täytyy tunnustaa, että olen omaksunut Siirtolan Emännältä paljon asioita uuteen elämän asenteeseeni. Uskon nimittäin nykyään hänen tavoin, että muutos uuteen aikaan tapahtuu uudenlaisen henkistymisen kautta: ihmisten tietoisuustaitojen kehittymisen kautta.  Kansalainen toisensa jälkeen oppii ohjaamaan ja ilmaisemaan tietoisuuttaan, kuten tunnetilojaan. Tämän seurauksena he alkavat elämään tietoisemmin, myös tunnetaitoisemmin. Samalla heidän eettinen ja esteettinen herkkyytensä, luovuutensa sekä mytologinen ajattelukykynsä kehittyvät.

Ei käy kieltäminen, että olen oppinut paljon asioita myös Annalta. Hänhän hypnoterapeuttina on täällä blogissamme monet kerran paasannut, että henkistynyt ihminen on virtaava, tunnetaitoinen ja  monipuolinen minuus. Hän on hyväsyvästi läsnä itselleen, toiselle ihmiselle sekä ympäristöllensä.  Hän kehittää sydämen silmiensä, tätä ”minsightia”. Hyväksyvästi länsä omassa elämässään oleva ihminen tietoisesti valitsee oman myyttinsä, oman elämäntapansa pohjaksi. Hän ei ota vastaan itsestään selvyyksinä kulttuurista annettuja arvoja ja sen ehdollistamia ydinuskomuksia.

Olemme kollektiivisesti ihmiskunnan tietoisuuden evoluutiossa siirtymässä uudelle ymmärryksen  tasolle. Suurin muutos tapahtuu tavallisissa kansalaisissa, valintatalon kassasta muurariin, lääkäristä tiedemieheen ja taloustieteilijään, bussikuskiin ja pappiin.

Olen kiinnittänyt huomioni viime aikoina siihen, että useissa blogeissa ollut esillä Maslowin tarvehierakia. Kun ihmisen aineelliset perustarpeet on tyydytetty, vapautuu ihminen halutessaan toteuttamaan korkeampia tarpeitaan. Hän voi kehittää omaa älyään mielikuvituksensa, kokemuksellisen oppimisen ja tunteiden ilmaisun kautta.Tämä vie meitä oikeastaan kohti uudenlaista henkistynyttä kulttuuria, jota me kutsumme täällä ystävysten parissa transmoderniksi ajaksi.

Transmoderni uusi aika yhdistää postmodernin leikillisyyden ja modernin hyvän realiteettitajun. Uudessa välittämisen kulttuurissa perustarpeensa tyydyttänyt ihminen myös aidosti henkinen: Hän välittää sekä omasta itsestään, yrityksensä työntekijöistä ja vähäosaisista ihmisistä. Transmodernisti ei kuitenkaan sido itseään yhteenkään kiinteään uskonnolliseen oppijärjestelmään eivätkä myöskään vain materialistiseen maailmankatsomukseen, ja sen tuottamiin yksipuolistaviin mytologioihin.

Tulevaisuuden kulttuurissa demokratiaa ei ole vain se, että saamme äänestää vaan myös se, että jokaisen ihmisen tavoitettavissa on paljon ilmaista hyvää, jonka avulla hän voi kehittyä ihmisenä. Monet ihmiset osallistuvat erilaisiin yhteisötaidemuotoihin sekä vapaaehtoistyöhön. Kuka tietää, jospa tulevaisuuden kulttuurissa käy niin hullunkurisesti, että kolmas sektori onkin ensimmäinen sektori. Ihan vain siksi, koska vapaaehtoistyön on todettu lisäävän ihmisen onnellisuutta.

Luonto  korjaa yksipuolistuneen elämäntapamme, jos ei ihmisluonto itse sitä tee. Nouskaamme siis Maslowin hierakisassa, hahmotakkamme mielikuvitustamme hyödyntäen maailmassa olevia ja syntyviä erilaisia myyttisissä todellisuuksia. Leikkikäämme erilaisilla todellisuuskuvilla! Näin voimme nähdä vähitellen todellisuuden entistä tarkemmin ja pystymme tekemään  kohtuullisemmalle aineelliselle kuluttamiselle rakentuvia uusia elämäntapavalintoja. Voimme vähemmällä kuluttamisella tuottaa elämän laatua ja terveyttä. Ruohonjuuritasolla näyttää siltä, että ihmiset parhaillaan tekevät uusia elämäntapavalintoja. Itse toivon, että he pitävät sen hyvän, mitä tekninen kehitys tuo tullessaan, mutta kieltätyvät osallistumasta statusstressiin.

Välillä meitä täällä ihmetyttää se, kuinka meille toitotetaan, että ainoa tapa vaikuttaa asioihin on äänestäminen. Se ei ole totta. Kun ihmiset valitsevat erilaisia elämäntapoja, joutuu valtapolitiikka myös muuttumana. Nykytilanne mielestäni on kestämätön, koska poliittisesta kentästä puuttuu kokonaan poliitikot, jotka ääneen sanoisivat, että meidän on aktiivisesti etsittävä uusia hyvää elämää tuottavia myyttejä markkinaliberalistisen tilalle. Onneksi sentään löytyy esimerkiksi tutkijoita, jotka aidosti ovat huolissaan nykytilanteesta, ja yrittävät keksiä uusia ratkaisuja.

Tarvitsemme paljon innovatiivisia ihmisiä ja yhteistä viisautta ja hyvää tahtoa, jotta pääsisimme kiinni kokonaan uuteen elämäntapaan. Ehkä seuraava myytti on tämä transmoderni toivon kulttuuri, jossa meidän ei kenenkään tarvitsi tinkiä aineellisista perustarpeista, ja jossa silti saisimme elää  onnellista yhteistoiminnallista elämää. Jotta tämä on mahdollista, täytyy jokaisen antaa oma työpanoksensa kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Moderni elämäntapa on tulossa tiensä päähän.  Mikä sen sanomisessa on niin pelottavaa? Minusta tuntuu (niin, meillä taloustieteilijöilläkin on tunteet!), että kulttuurissamme eletään naamioiden takana. Kaikki tietävät, että meidän tarvitsee muuttua, mutta silti  eduskuntatalossa eletään samaa vanhaa näytelmää, samojen kivettyneiden roolien vanhoillisten poliittisten roolien takana.   Olisipa mukava nähdä näissä talouden ja politiikan vaikuttajissa ihmisiä, jotka uskaltaisivat riisua naamionsa. He käyttäytymisellään ja esimerkillään näyttäisivät, että me välitämme toinen toisistamme, vaikeinakin aikoina. Leikkauksien lisäksi näytettäisiin yhteistä hyvää tahtoa henkilökohtaisilla eleillä.

Kulttuurimme on muuttunut nopeasti ja paljon viime vuosikymmeninä. Emme enää samaistu välttämättä ympäristömme elämäntapaan automaattisesti. Voimme löytää identiteettiämme kannattelevia aineksia perinteisten yhteisöjemme ulkopuolelta. Teatterin termein sanottuna, yleisö näkee yhä selvemmin kulttuurimme monidraamallisen olemuksen. Tietoisuutaidoissaan kehittyneet kansalaiset tunnistavat, mistä draaman lajista on kussakin yhteiskunnallisessa näytelmätyypissä ja alakulttuurissa kyse. Tällöin olemme onnekkaita: Voimme valita aktiivisesti, mikä on se draamatyyppi, jossa haluamme olla mukana.

Henkilökohtaisesti näen lääketieteen instituutiona edustavan edelleen valitettavasti tätä modernia vanhoillista kulttuurista myyttiä, ja sen kestämätöntä elämäntapaa. Tämä näkyy esimerkiksi hammaslääkäri ja lääkäripäivillä, joissa erilaisin kikkailuin yritetään houkutella lääkäreitä ja hammaslääkäreitä mukaan (monikansallisiin) suuryrityksiin, ketjuihin, joiden ensisijainen päämäärä on pörssiyrityksinä voittojen maksimoiminen. Sukulaislääkäri kertoi lääkäripäivillä hämmentyneensä tilanteesta. Näyttelyssä oli vaikeuksia löytää rekrytointiyritysten keskeltä tietoa varsinaisista uusista  lääketieteellisistä innovaatioista. Ei ihme, että usko asiantuntijoihin on ollut laskusuhdanteessa.

Silti, kansalainen toisensa jälkeen, koulutuksesta riippumatta, uskaltaa kyseenalaistaa länsimaisen, vain kestämättömälle kuluttamiselle, jatkuvalle kilpailulle ja kilpailuttamiselle sekä mainosten luomille illuusiokuville rakentuneen pinnallisen elämäntavan. On valtava haaste koko ihmiskunnalle ja erityisesti poliitikoille: kuinka luotsata maailma uuteen aikaan mahdollisimman turvallisesti ja väkivallattomasti. Helppoa tämä ei tule olemaan.

Muutos on vielä marginaalissa. Vielä ennemmistö elää asiantuntijoiden luomassa vanhassa normi-ihmisen mytologisessa maailmassa. Hädässään, vaihtoehtojen puuttumisen pelossa, monet ihmiset myös politiikot näyttävät takertuvat modernin paradigman, jossa yksisilmäiset talousmiehet taloustieteiden pappeina (meitä monisilmäisiäkin on!) ohjaavat meitä talouskasvua edistäviin rituaaleihin. Ei tarvi olla Einstein, nähdäkseen sen jatkuvan ristiriidan, joka on nykyisesten poliitikkojen ekologisten puheiden ja sen välillä, että meitä edelleen kannustetaan, suorastaan painostetaan, jatkuvan materialistisen kasvun myyttiseen elämäntapaan ja sen kestämättömään kulutukseen.

Olen näkevinäni paitsi yksilöissä, joissakin suur- ja pienyrityksissä tervettä heräämistä yhteisvastuullisuuteen. Transmodernissa todellisuudessa yritykset kannattavuuden lisäksi välittävät työntekijöistään,  tekevät hyväntekeväisyyttä, he välittävät kokonaisvaltaisesta ihmisten hyvinvoinnista. He haluavat, että työ tuottaa tekijöilleen muutakin kuin vain rahaa. Aika moni kulttuurissamme on henkistynyt, huomannut, että leikillisyys, yhteiset elämykset ja välittäminen kanssaihmistä tuottaa enemmän onnellisuutta, kuin vain voittojen maksimoiminen ja statushyödykkäinen kasaaminen luksuskoteihin.

Hyväksyvän läsnäolon liike voi olla laajempi yhteiskunnallinen muutos, joka muuttaa ihmisen kaikissa organisaatioissa ja yhteisöissä. Askel henkiseen vapauteen kulkee mielestäni statusstressistä vapautumisen kautta.

Osoittaa melkoisen lapsellista yksipuolista naivia mytologiauskoa luottaa siihen, että teknistieteellinen moderni myyttinen tietämys, yksin pelastaa meidät taloudellisesta ja ekologisesta kriisistämme. Tarvitsemme kollektiivisen syvällisen asennemuutoksen. Ongelmaa ei ratkaista samalla myytillä, jolla se on luotu!

On myytin vaihdoksen aika. On aika integroida se, minkä me asiantuntijat olemme ihmisissä ja heidän tietoisuuksissaan, pirstoneet. Tämän päivän integraatiokeskuksia ovat tietoisuustaitoja omaavat tavalliset kansalaiset, aidosti itseohjautuvat ihmiset. He voivat itse yhdistää sisällään sen, minkä yksipuollistava asiantuntijakulttuurimme on heissä pirstonut.

Hyvää Joulua kaikille!

Kajaanissa 20.12.2013

Terveisin, Taavi

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s