Sana tuli lihaksi, tänne ihmislapseksi

Ja niin kehotan teitä, etsikää kokemuksia tiedon sijaan. Ylpeytensä vuoksi, tieto voi pettää sinut, mutta tunteesi eivät petä sinua. Tiedolla on taipumusta kasvattaa itserakkautta, mutta rakkaus rakentaa meitä. Tieto on täynnä työtä, mutta rakkaus on lepoa. 

– Tuntematon, Tietämättömyyden pilvi –

(And so I urge you, go after experience rather than knowledge. On account of pride, knowledge may often deceive you, but this gentle, loving affection will not deceive you. Knowledge tends to breed conceit, but love builds. Knowledge is full of labor, but love, full of rest. – Unknown writer of The Cloud of Unknowing -)
svpow.com

Jeesus-lapsen syntymäpäivästä on aikaa tuhansia vuosia. Näin joulun alla sitä miettii,  onko tällä syntymätarinalla jotakin merkitystä omaan elämääni. Vieläkö tarinaa on elinkelpoinen? Vai onko se sittenkin yhdentekevä, liikuttava, historiallinen, aikansa elänyt myytti muiden joukossa.

Kuuluin kirkkoon nuorena, ihan vain tavan vuoksi. Siten erosin, koska en kokenut saavani itselleni luterilaisesta seurakunnasta mitään lisäarvoa elämääni. Kuuluminen kirkkoon sitä paitsi tuntui minusta typerältä teeskentelyltä.  Ja sitten palasin… Olen vähitellen kasvanut kristinuskon ystäväksi.

Ehkä siksi palasin, että halusin kuulua johonkin kristilliseen yhteisöön. Minulle luterilainen seurakunta ei ole suinkaan se ”ainut ja oikea”. Olen huomannut esimerkiksi, että ortodoksinen teologia kolahtaa minuun todella paljon. Koska seurakunnat ovat aina vajavaisten ihmisten rakentamia yhteisöjä, ne ovat aina jollakin tavalla kaikki keskeneräisiä. Ortodoksisuudesta on mielestäni omat puutteensa.

Se mikä vähitellen on minulle entistä kirkkaampaa, on, että olen moniminuus, niin kuin monet muut aikamme ihmiset. Minun eri osani samaistuvat erilaisiin henkisiin perinteisiin. Perimmiltään olen huomannut että itseyteni rakentaminen on jatkuvaa kokemuksieni integraatiota, joka tapahtuu erilaisten symbolien ja vertauskuvien kautta.  Minätilojeni yhteisönä vierastan jotenkin ajatusta, että hakisimme hyväksyvää läsnäoloa vain buddhalaisuudesta, kun omasta kristillisistä symboliikasta ja metaforista voi imeä itsensä samaa armoa.

Viime vuosina omaa tietoisuuttani ovat dominoineet ensisijaisesti kristilliset näkemykset. Olen tehnyt tietoisen valintani erilaisten tilojeni kanssa neuvotellen. Sisäinen yhteisöni on tullut melkoisen yksimieliseksi siitä, että länsimaiselle riittää ihan riittävästi opiskelua omassa kristillisessä perinteessäämme. Koko kulttuurimme on juutalaiskristillisen tradition läpäisemä, myönnämme sitä tahi emme. En pidä itseäni mitenkään kerettiläisenä, vaikka yksi puoli minua on innostunut kalevalaisesta kansanperinteestä ja toinen buddhalaisuudesta. Minussa on sitä paitsi myös tämä  ateisti, epäilevä Tuomas. Retkiä erilaisiin todellisuuskuviin saa ja on oikeastaan hyväksi tehdä. Silti tietoisuuteni ohjauskeskus lepää tänä päivänä Kristuksessa, ja sen muodonmuutos mysteeriossa.

Vierastan autoritaarisia uskonnollisia tulkintoja, joissa meitä yritetään pakottaa yhteen, dogmaattiseen, autoritaariseen uskonnolliseen järjestelmään. Luterilaisessa kirkossa olen huomannut olevan tilaa toisin ajattelulle, ja siksi viihdyn ainakin toistaiseksi sen sisällä. Uskoni keskiössä on sisäisyys, joka on perimmiltään luonteeltaan mietiskelevä ja keskustelevaa.  Laajennan ymmärtämystäni sukeltamalla ja samaistumalla erilaisiin historiallisiin henkisiin ja hengellisiin perinteisiin. Käyn näin keskusteluja Jumalani kanssa. Rakkauden hengessä tapahtuva lukeminen ja kirjoittaminen on minulle rukousta, lepoa Jumalassa.  Teen niin kuin monet muutkin tässä ajassa ja ennen minua. Voimme sisäisyyttämme harjaannuttaen, mietiskellen, antaa viisauden meissä puhua.

Kristus-lapsen syntymä, mitä se minulle merkitsee? Lasten on taivasten valtakunta. Lapsi meissä on vapautemme ja ilomme symboli. Kulttuurimme yleensä eliminoi lapsen meissä. Se tekee meistä järkeviä ja yksipuolisia. Lapsen ilomme kuolee.

Kun löydämme kosketuksemme omaan sisäiseen lapseemme, siihen, jota Kristus-lapsi symbolisoi, löydämme takaisin ilomme. Samalla opimme leikkimään, päästämään irti tietoisesta minuutemme ohjauksesta. Tällöin voimme katsoa maailmaa lapsen tavoin,  ilman ennakkoehtoja, ei-tietäen, irti egostamme. Tällöin voimme mietisekelyn ja dialogisen oppimisen kautta saavuttaa uutta elämänymmärtämystä. Leikkivä lapsi osaa katso vielä maailmaa sydämen silmin, mutta tämä katse liian usein hämärtyy. Vähitellen meidät karkotetaan paratiisista: kadotamme yhteytemme toisiimme ja omaan kehomme.

Lapsella on läsnäolon taitoja. Kristus-lapsi meissä edustaa muodonmuutoksellista voimaa: Löytämällä yhteys meissä olevaan syrjäytettyyn lapseen, voimme muuttaa meissä jokaisessa olevaa pimeyttä valoksi. Löydämme takaisin tien paratiisiin, maailmaan, jossa jälleen näemme maailman lapsen silmin, mutta yhdessä aikuistuneiden osiemme kanssa.

Pyhä lapsi meissä jokaisessa on mahdollisuus uudesti syntymään. Lapsi kuvaa samalla meidän jokaisen herkkyyttä ja perimmäistä haavoittuvaisuutta. Lapsi meissä voi iloita pienistä, herkistä hetkistä. Muistan ikuisesti liikuttuneena, minkälaista iloa nuorimmat poikani tunsivat, viedessäni heidät ensi kerralla metroon.

Synti on sana, joka on minusta maistunut ikävän eltaantuneelle, sillä kun on autoritaaristen totuudenjulistajien synkkää painolastia. Tämä mielestäni ei johdu synnistä itsestään, vaan siitä, millaisia sisältöjä autoritaariset papit ovat kyseiselle käsitteelle historian kulussa antaneet.

Itse pidän suurimpana syntinä sitä, että ihminen jää tuntemattomaksi itselleen. Hän ei löydä itsestään viatonta, tuntevaa, luovaa lasta, jonka avulla hän kykenee avautumaan itselleen ja koko elämälle. Hän takertuu tietoiseen, tietävään minuuteensa, eikä uskalla heittäytyä itseään suurempaan tietämättömyyden pilveen, jossa uusi, kokemuksellinen, laajempi elämänymmärtämys syntyy.

Jospa suurinta syntiä on se, että ihminen jää ihmisenä kehittymättä. Hän vääristyy yksipuoliseksi itsensä kuvaksi ja hän jää koko elämäksi vieraaksi itselleen. Tällainen egonsa vanki elää koko elämänsä karkotettuna paratiisistaan.

Iloitkaamme, Kristus on jälleen syntynyt! Näin se on tehnyt tänäkin vuonna, vuonna 2013, monen ihmisen sydämessä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s