Sielukkaita sanoja syövästä ja sydämen syövereistä, nr. 1

Voimme avata oven sielun valtakuntaan mietiskellen uniemme symboleja, teemoja ja mahdollisia merkityksiä muistelemalla ja kirjaamalla niitä. Voimme tehdä sen seuraamalla leikin, laulun, musiikin, tanssin, maalaamisen tai piirtämisen kautta meissä syntyviä impulsseja.Voimme olla auki meissä virtaaville tunteille pitämällä päiväkirjaa, tai rukoillen tai meditoiden, olemalla hiljaisuudessa, tai käymällä sielun tasolla keskusteluja itsemme kanssa. Kun tie sieluun tulee tutuksi, sielun valtakunnan tavoittaminen ei ole vaikeaa.         – Jean Shinoda Bolen –

We can enter into this soul realm by musing upon the symbols, themes, and possible meaning of dreams that we record and remember; by following impulses , to play, sing, or listen to music; to dance, paint, or draw; to honor and express what comes up when we are open to our own flow of feelings; to keep a journal, and through prayer and meditation, to be in silence or conversation at a soul level. When these gateways to the soul realm are familiar, access is not difficult. – Jean Shinoda Bolen –

Eräs merkittävästi ajatuksiini vaikuttanut henkilö on jungilainen anaalytikko ja kliinisen psykiatrian professori Jean Shinoda Bolen. Hänestä on ollut paljon apua hahmottaessani luovan kirjoittamisen menetelmääni, Sisäistä teatteria.

+

Jokainen kantaa osansa kärsimyksestä

Sairaus eristää, se stigmatisoi ja antaa meille osamme ihmiskunnan kärsimyksestä. Kun ihminen sairastuu johonkin vakavaan sairauteen saattaa hän kokea itsensä eristityksi. Hän joutuu normaalin elämän ulkopuolelle. Itse  koin saaneeni sairastuessani itseeni leiman, joka vaikutti minuun, näin jäkeenpäin ajatellen suuresti, kaikilla elämän tasoilla, myös sielun tasolla.  Tämä leima näkyy ikuisesti ruumiissani rintojeni arpina. Se vaan on niin, että jokainen joutuu kantamaan oman osansa ihmiskunnan kärsimyksestä. Syöpään tai muuhun vakavaan sairauteen sairastanut, on saanut käteensä oman vuoronumeronsa.

Jungilaisen analyytikon Jean Shinoda Bolenin ajatuksia seuraten, syöpä on maanjäristys, joka muuttaa muutamassa päivässä elämän. Asiat jotka olivat eilen tärkeitä eivät enää merkitsekään mitään. Varma maa jalkojeni alta katoaa ja egoni maalliset tarpeet, kuten menestys ym. arkiset huolet katoavat hetkessä taivaan tuuliin. Mielen valtaa ehkä häpeä, kokemus häpäistyksi  tai liatuksi tulemisesta, voimattomuus ja tunne siitä, ettei voi kontrolloida elämää.

Vähitellen, masentavan kalman löyhkän hajuisen olotilan jälkeen, tilalle voi tulla terve henkisyys, huoli läheisistä ja halu toteuttaa omaa elämäänsä autenttisesti. Ihminen voi löytää egonsa ulkopuolisen keskuksen. Meissä elävä kuollut minuus herää jälleen vereksi ja lihaksi. Kudomme kehomielemme juurevaksi osaksi ihmiskunnan ikuista tietoisuutta. Tämän jälkeen meidän ei tarvitse kokea olevamme yksin edes yksinäisyydessä.

+

Syöpä on matka aliseen, kuoleman valtakuntaan

Uniemme logiikka löytyy myyteistä. Näin tapahtuu myös luovassa kirjoittamisen tilassa, ”valveunessa”. Kun opimme ymmärtämään uniamme ja mielikuvituksemme avulla kykenemme peilaamaan elämäämme erinaisiin tarinoihin, niiden symboleihin ja vertauskuviin, löydämme uusia puolia itsestämme. Bolen väittää, että myyttisellä kielellä syöpä on tavallisesti matka aliseen, pimeään toiseen maailmaan, kuoleman valtakuntaan. Tässä alakulon valtakunnassa on yhteytemme tunnetiloihimme on aluksi katkaistu. Koin itse hoitojeni aikana eläväksi kuolleeksi, ihmiseksi vailla tunteita.

Juuri tässä kuolemanvaltakunnassa saattaa Persefone, naivi ja viaton puoli meitä kohdata Hadeksensa. Tällöin siirrymme varmuuden ja hallinnan maailmasta epävarmuuteen ja elämän ennakoitumattomuuteen. Hoitojen aikana moni meistä toimii kuin tunteeton  ja tahdoton objektit, vailla verta ja lihaa. Tämä tila on kuitenkin potentiaalisesti muodonmuutoksellinen. Otollisissa olosuhteissa voi tapahtua identiteettitarinamme raju muutos,  kun uusi identiteettitarinamme alkaa luovasti virrata.

Saatamme löytää vähitellen yhteyden tunnetiloihimme. Prosessin alkamiseksi voimme tarvita tukea, esimerkiksi vertaistuki-ihmistä tai terapeuttia. Sisäisessä teatterissa kutsun tunnelatautuneita tilojamme minätiloiksi. Voimme oppia kommunikoimaan kehollisten tunnetilojemme kanssa, jolloin saatamme oppia näkemään asioita paitsi silmin, myös sydämemme silmiin. Mikä parasta, meidän ei tarvitse välttämättä sairastua, vaan opettellemalla tietoisuustaitoja, voimme kasvaa oman elämämme ohjaajiksi.

Sydämen silmät on kykyä nähdä ja aistia oman ja toisen ihmisen mielen rakenteita. Daniel Siegel kutsuu tätä samaa mielitajuksi (mindsight). Sisäisessä teatterissa puhun sydämen silmistä, koska mielestäni tämä henkinen vertauskuva aktivoi mielikuvitustamme, joka on uuden minuutemme luomiskyvyn ja uusiutumisemme keskiössä.

+

Syöpä voi olla muodonmuutoksemme mahdollisuus

Tämä matka aliseen,  aliseen, Tuonelan maailmaan, toi minulle vähitellen lisää tyytyväisyyttä elämääni. Syövän jälkeinen elämä on minulle täysin eri elämä kuin sitä edeltävä. On selvää, etten ajatellut näin positiivisesti hoitojen aikana. Silloin minua enimmäkseen ahdisti , ahdisti ja ahdisti. Vähitellen uuteen tarinaan heräämisen aikoihin minua alkoi raivostuttamaan se, että olin heittänyt aikaani niin paljon turhanpäiväisiin asioihin. Jos nyt kuolisin, ja koko elämäni on ollut vain typerä vitsi, lukuunottamatta tietenkään synnyttämiä pieniä ihmeitä, poikiani.

Monen niin kutsutun terveen yhteys aliseen on kadoksissa. Joskus tarvitsemme sairauden löytääksemme tämän yhteyden. Bolen väittää, että monen loogisesti ajattelevan, nk. järkevän ihmisen yhteys tunteisiin on kadoksissa. Samoin lukemattomilla auttajina töitä tekevällä, esimerkiksi terveydenhuolossa, saattaa olla yhteys omaan sieluun ja sen tarpeisiin kadoksissa. Luova dialoginen kirjoittaminen on eräs tapa avata oma sielun yhteytemme.

Itse olen auttajan ammatissa ja löysin sairauden kautta varjoni alisesta. Elän nyt yhä enemmän tätä hetkeä, ja toteutan niitä asioita elämässäni, jotka koen tarpeellisiksi hyvän elämän kannalta. Tällaista tekemista on leipätyöni lisäksi vapaaehtoistyö, kirjoittaminen ja haitarinsoitto. Löysin itsestäni vanhan itkijänaisen. Haltioituneena (=luovan kirjoittamisen tila) voin  elää menneisyyttäni ja tulevaisuuttani mielikuvitukseni avulla tässä ja nyt uudelleen. En voi muuttaa historiaani, mutta voin muuttaa yhä uudestaan elämäni tapahtumien merkityksiä.

Minun lisäkseni moni muukin vakavasti sairastunut lähtee rakentamaan ja elämään uuttä elämäänsä, elämän eepostansa. Identiteettitarinan juonirakenne muuttuu sairastuessa radikaalisti. Sairastunut voi aktivoida sen potentiaalin itseään, jossa hän kasvaa oman elämäntarinasi keskushahmoksi; itse ohjaamansa eepoksen arkiseksi sankariksi. Sairaus saattaa tehdä pieniä ihmeitä. Se voi parantaa meidät vaikkapa läheisriippuvaisuudestamme.

Minun lisäkseni moni muukin vakavasti sairastunut lähtee rakentamaan ja elämään uuttä elämäänsä, joka hetki uudistuvaa ja toteutuvaa Elämän eepostaan. Identiteettitarinan juonirakenne muuttuu sairauden aikana hyvin monilla ihmisillä radikaalisti. Sairastunut voi aktivoida sen potentiaalin itseään, jossa hän kasvaa oman elämäntarinansa ohjaajaksi ja sen keskushahmoksi, oman elämänsä arkiseksi sankariksi.

Ihminen alkaa elää oman aidon itsensä näköistä elämää ilman naamioita, elämää, joka on paremmin sopusoinnussa omien monipuolisuuden ja ristiriidoista nousevan uuden itseyden kanssa. Ihminen lakkaa elämästä vain hartioidensa yläpuolella, ja hän löytää takaisin häneltä varastetun  yhteytensä kehomielensä. Tapahtuu paluu paratiisiin, josta hänet on lapsuudessa karkoitettu.

+

Sairaus voi kuljettaa meitä kohti lisääntyvää itseohjautuvuutta

Hoitohenkilökunnalle sairaalassa tämä voi merkitä sitä, että ihminen on ”hankala”. Ainakin Bolen väittää, että ne ihmiset, jotka ottavat vastuuta terveydestään ja ovat siis aidosti itseohjautuvia, eivät ole välttämättä hoitohenkilökunnan unelmapotilaita. Tämä siitä huolimatta, että ollaan jo pitemmän aikaa puhuttu potilaslähtöisestä hoitamisesta.

Kun potilas on aidosti itseohjautuva, ei hän ole välttämättä ”hoitomyöntyväinen”. Itseohjautuva ihminen haluaa tehdä tietoisia valintoja, eikä hänen näkemyksensä aina ole täysin sopusoinnussa hoitohenkilökunnan ajatusten kanssa, jonka keskiössä on ”keskiarvoihminen”. Olen pitkään jo tiedostanut, että länsimainen lääketiede ei ole arvovapaata, vaan se on materialistisen maailmankatsomuksen tuote, ja sillä on ikäviä kytköksiä erilaisiin pisneksiin kuten lääketehtaisiin.

Monet terveyttä pitkällä tähtäimellä edistävät toimenpiteet ovat laadullisia, huonosti numeroiksi vääntyviä ja vaikeasti taloudellisesti hyödynnettäviä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö meidän kannattaisi kuunnella länsimaisen lääketieteen viisautta, mutta se ei todellakaan ole ainut viisausperinne, jota kannattaa kuunnella.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s