Sielukkaita sanoja syövästä ja sydämen syövereistä, osa 2

Kohti kokonaisvaltaista ihmisen hoitamista

Syöpähoidot ovat vielä monilta osin kuin menisi kehonsa kanssa korjamoon, vähän samaan tapaan kuin autoa vietäisiin autokorjaamoon. Muistan muuten erään hammaslääkäriaseman, jonka nimi on ”Hammaspaikkaamo”. Mielestäni tämä nimi kuvaa tyyppiedustajana tätä lääketieteen, materialistisen maailmankatsomuksen hallitsemaa, pirstoutunutta maailmankuvaa, jossa ihmiselle tuntevana, kokonaisena ihmisenä ja sieluna ei ole ollut tilaa. (On tietysti paljon yksittäisiä lääkäreitä, jotka kykenevät kohtaamaan ihmisen sieluna).

Moderni lääketieteen luomissa instituutioissa hoitohenkilökunnan unelmapotilas on ollut potilas, joka kiltisti ja mukisematta alistuu hoitoketjuihin. Potilas saattaa joskus jopa kokea, että häntä painostetaan samaistumaan hoitohenkilökunnan omaamaan ”järkevään” maailmankuvaan. Hammaspaikkaamossa hammas paikataan, ja syöpäosastolla hoidetaan syöpää. Hoitojen kohteena ei suinkaan ole ollut moderneissa terveydenhuollon instituutioissa kokonainen ihminen henkisenä ja sosiaalisena kehomielenä.

Syöpäpotilas on paljon muutakin kuin vain hänen kehossaan  irti päässeitä syöpäsoluja. Sairastunut on tunteva ja kokeva ihminen, jolla hyvin usein on takanaan muitakin vakavia ongelmia esimerkiksi masennusta ja traumoja. Bolen sanoo, että kun ihminen voi psyykkisesti huonosti, ja avaa hänen terapiahuoneensa oven, avaa hän samalla oven aliseen, tähän toiseen torjuttuun alitajunnan maailmaan. Ovi avautuu kuoleman maahan, Tuonelaan. Siellä asustaa unohdettuja muistoja ja  mielikuvia, torjuttuja ja siirrettyjä tunteita ja ahdistavia haamuja.  Kun sairastut vakavasti, sinut pistetään koputtamaan tätä samaa ovea. On suuri mahdollisuus, että sairastuttuasi vakavaan sairauteen avaat kuoleman, kärsimyksen ja henkisen jälleensyntymisesi valtakunnan oven.

Lääketieteelliset hoitoinstituutiot ovat valitettavan usein edelleen tehokkuudessaan esineellistäviä. Ne eivät ole vielä riittävästi ottaneet huomioon ihmisen kokonaisvaltaisia sielullisia tarpeita. Itse koin omat hoitoni suhteellisen myönteisesti, hoitohenkilökunta oli pääsääntöisesti empaattista. Minulle tuli tunne, että elämme näissäkin laitoksissa parhaillaan, onneksi, myönteisen muutoksen aikaa. Tietysti takapakkia voi tulla, kun nykyään koko ajan kiristetään sosiaali- ja terveysmenoista ja edelleen vallankäytön vanhoillisissa instituutioissa dominoi materialistinen maailmankatsomus ja sen yksipuolistava numeerinen tieto. Usko asiantuntijoihin on hiipumassa, eikä tällaisessa tilanteessa tämä ole kovinkaan kummallista.

Epäilen, että mikäli terveydenhuollossamme edelleen harrastetaan vain lyhyen tähtäimen esineellistävää tehokkuusajattelua, on sen luonnollinen seuraus, että ihmiset ajautuvat täydentäviin hoitomuotoihin ja joskus myös valitettavasti hoitoihin, joita he jälkeenpäin katuvat. Mitä dogmattisimmiksi instituutiot itsensä tekevät, sitä enemmän ihmisiä valuu vaihtoehtoisiin hoitoihin.  Tämä ei ole aina pelkästään asiakkaiden tyhmyyttä vaan monessa tilanteessa myös viisautta. Monelle sairaalle ei riitä määrälliselle tutkimukselle rakentuva ihmisen yksipuolistava esiineellistävä hoito, vaan he haluavat tulla kohdatuiksi tarinana, monipuolisina omina itseinään.

+

Syöpä avaa tunneyhteyden oman sisimpään

Sairastumiseni jälkeen otin vastaan normihoidot, mutta lisäksi kirjoitin elämäntarinani uusiksi. Syöpäni avasi sisäisen dialogini. Loin mielikuvituksella Sisäisen teatterin tilani, ja annoin vaietamilleni ristiriitaisille äänille tilaisuuden tulla esiin. Löysin tunneyhteyden, raportin itseeni, torjumiini ja toisiin ihmissin siirtämiini kehomieleeni osiin, erilaisten symbolien ja vertauskuvien kautta. Joillekin unelmille ja illuusioille rakentuneita osia minusta kuoli ja minussa syntyi uusille uskomuksille ja arvoille rakentuvia integroituneempia minätiloja. Elämäni ja elämäntapani muuttuivat sairauteni jälkeen täysin. Joku onkin väittänyt, syöpä on neuroosien pikahoitoa.

Bolen väittää, että monille ihmisille syntyy tunneyhteys itseen vasta sen jälkeen kun he sairastuvat vakavasti. He avaavat oven sisimpäänsä, jossa kuolema ja elämä syleilevät toisiaan. Sairaus voi kuljettaa meidät meitä eheyttävään kokemukseen, jossa laajennamme tietoisuuttamme. Sairaus on uudestisyntymän mahdollisuus. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että saatamme valita uuden työn, pääsemme eroon läheisriippuvaisuudesta, addiktioista tai meitä alistavasta kulttuurisista uskomuksista ja ihmissuhteista. Lähdemme toteuttamaan enemmän aidon itsemme näköistä elämää.

Masennuksemme, verenpaineemme, sairaan sydämemme, syöpämme jne. kanssa voimme käydä keskusteluja. Sairaudellamme on meille jotain kerrottavaa. Sairauden ei tarvitse olla pelkkä kirous ja vihollisemme. Sairaus voi muuttua ystäväksemme. Mekanistinen, materialistinen maailmankuva on vienyt meiltä itseohjautuvuutemme, ja kyvyn kuunnella itseämme omaa kehomieltämme. Sairaus voi olla tilaisuus palauttaa meille se mikä meille kuuluu, oma itseohjautuvuutemme. Meidän ei tarvitse alistaa itseämme asiantuntijoille vaan voimme kasvaa oman itsemme parhaaksi asiantuntijaksi.

Ehkä tyytyväisyyteni hoitoihin johtuu myös siitä, että täydensin omia hoitojani. Hain tukea internetin vertaistukiryhmistä ja hypnoterapiakoulutusryhmästäni. Satuin olemaan onnekseni juuri Tampereen Yliopiston hypnoterapiakoulutuksessa hoitojeni aikaan. Omaksumani Ego State -menetelmä oli ratkaiseva oman psyykeeni kannalta. Huomasin, että pystyn soveltamaa tätä minätiojen terapiaa luovasti kirjoittaen (=Sisäinen teatteri). Sisäinen dialogimme, yhteys itseemme, aukeaa kokemukseni mukaan helpoiten sitä kautta, että löydämme sielunyhteyden itseemme toisen ihmisen kautta. Siksi terapia, vertaisutkiryhmät ja erilaiset terapeuttisest ryhmät ovat tärkeitä siinä vaiheessa kun koputamme ovea pimeään ja tuntemattomaan osaan itseämme. Harva kykenee aloittamaan matkaa sieluunsa täysin yksin.

+

Voimavaroja tunteet, terveet ihmissuhteet ja henkisyys

Tärkeä osa oman kehomieleni eheytymisprosessia oli se, että löysin itselleni tervettä yksinäisyyttä, tilan, jossa aloin valikoimaan ihmissuhteitani ja tekemisiäni. Sairaan henkilön ei tarvitse ylläpitää kulisseja. Hänellä on oikeus kieltää vierailut, jotka hän kokee rasitteena, ja energiaa vievinä. Sairaalla on ikään kuin kirjoittamaton oikeus valikoida itselleen voimaannuttavat ihmissuhteet. Hänen kannattaa pitää puolensa ja sanoa tarpeen tulleen: ”Ei kiitos, en jaksa nyt ketään vieraita.”

Myös Bolen korostaa tätä, että meidän ei tarvitse esittää sairaalassa tai kotonamme hyvää emäntää, joka on ystävällinen ja kuunteleva vieraillensa. Jos vierailut ovat energiaa vieviä, kannattaa ne kieltää.  Edelleen Siirtola, pieni maatilani Pohjois-Kuhmossa on yksinäisen sieluni vetäytymispaikka. Siellä keskityn olemaan läsnä usein vain itselleni.

Jean Shinoda Bolen korostaa hyvän raportin eli tunneyhteyden merkitystä hoitohenkilökunnan jäsenten ja potilaan välillä. Parhaimmillaan syöpähoito on hoitoa, jossa ihminen voi kokea tullensa kohdatuksi merkityksellisenä ihmisenä. Mikäli olemme lääkärillemme vain tunteeton lihamöykky, kannattaa miettiä lääkärin vaihtoa.

Oma kirurgini ei ollut erityisemmin empaattinen. Hän oli kuitenkin ihminen ihmiselle. Hän sanoi olevansa haluton samaistumaan potilaaseensa, koska hän suojelee itseään tällä. Hän tunnusti voimiensa olevan rajalliset.  Hän ohjasi minut sairaanhoitajalle, jonka kanssa sain keskustella. Itseäni tyydytti tämä ratkaisu. Jyväskylän keskussairaalassa oli hyvä tiimi. Sairaanhoitaja kertoi minulle kaikki haluamani tiedot.

Bolen mainitsee, että kolme asiaa ovat tärkeitä toipumisessamme: tunneresurssit, voimaannuttavat ihmiskontaktit sekä henkiset resurssit.  Tunneresurssimme saamme käyttöömme, kun löydämme tunneyhteyden itseemme. Tämä voi tapahtua esimerkiksi luovien terapioiden, kuten luovan kirjoittamisen ja vaikkapa joogan tai terapeuttisen tanssin kautta. Voimaannuttavia ihmissuhteita löydämme itsellemme esimerkiksi juuri näistä terapeuttisista ryhmistä, jos sellaisia ihmissuhteita meillä ei ole ennestään.

Meidän kannatta harjoitella sanomaan ”ei” ihmissuhteille, jotka käyttävät meitä hyväkseen ja syövät energiaamme. Vakava sairaus voi auttaa meidät löytämään merkitykselliset ihmissuhteemme. On parempi olla yksin kuin suhteessa, jossa hupenee voimavaramme entisestään.  Henkisiä resursseja meille tarjoaa esimerkiksi  meditaatio, mietiskely, uskonnolliset myytit ja niiden muodonmuutokselliset vertauskuvat.

On hyvä pitää mielessä, että meitä ulkoapäin ohjaavat autoritaarisesti uskonnolliset järjestelmät voivat olla sieluamme vahingoittavia. Tavoittele tervettä henkisyyttä. Vakava sairaus Bolenin mukaan on liminaalinen tila (liminal=kynnys).  Kuoleman ja elämän rajalla, olemme kynnyksellä, joka voi avata oven ja tilan sielullemme. Minulle herääminen sieuluksi merkitsi sitä, että joka aamu kiitän elämääni jokaisesta päivästä. Valitan paljon vähemmän pienistä asioista kuin aikaisemmin ja olen entistä enemmän oman elämäni seppä.

Silti olen haavoittuva, ruumiillinen ajoittain kärsivä verta ja lihaa oleva ihminen. Hyväksyn paremmin kärsimyksen osana ihmiselämää. Olen tietoinen kaiken elämän rajallisuudesta. Silmäni avautuvat vähän niin kuin Saulukselle kävi. Elän elämääni kuunnellen tunnetilojani, eli  yritän tehdä enemmän asioita, joilla on itselleni ja yhteisölleni merkitystä. Terve henkisyys on mielestäni kykyä kuunnella omaa sielua, joka on transsendentti, yliyksilöllinen. Omien todellisten sieluntarpeiden mukaan elävä jakaa rakkaudellista hyvää myös yhteisölleen. Hänellä on oma hengellinen auktoriteettinsa sydämessään.

+

Lopuksi

Ehkä tulevaisuudessa terveytemme edistyy ratkaisevasti, kun opimme yhä enemmän tietoisuustaitoja. Itse uskon vakaasti, että oppimalla sekä mielemme keskittämistä, meditaatiota sekä kykenemällä kehittämään sydämen silmiemme näkökykyä (esim. Sisäinen teatteri ja mindsight, mielitaju), voimme aktivoida meissä olevia parantavia ja meitä kokonaisvaltaisesti eheyttäviä voimia.

Länsimainen lääketieteellinen, psykoterapeuttinen ja henkinen perintö voidaan yhdistää itämaisiin viisausperinteisiin. Integraatio tapahtuu, kun opimme itse luovasti yhdistämään sisällämme sen, minkä länsimainen esineellistävä tiede ja sen asiantuntijakulttuuri on meissä pirstonut.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s