Kuuntelin tässä muutama päivä sitten radiota. Sattui korviini sellainen haastattelu, jossa Urpilainen hehkuttelee sitä, kuinka töitä tehdään maamme johtopalleilla oikein urakalla. Aamusta iltaan, juosten palaverista toiseen. Hyvä, jos vessaan kerkeää. Kunnollisesta lounastauosta ollaan iloisia, joskus sellainen sattuu maamme päättäjät yllättämään.
Ihaillako tätä pitäisi? Mielestäni tämä ”tehokkuuspuhe” kertoo hyvin siitä, kuinka tämän päivän valtiolliset päättäjät ovat vieraantuneita nykyisestä neurobiologisesta tietämyksestä, ja he ovat edelleen vanhan modernin tieteen lumoissa. Tämä vanhanaikainen retoriikka paljastaa minkälaisten arvojen ja uskomusten mukaan valtiollisella johtotasolla edelleen tehdään tärkeitä päätöksiä. Vaikuttaa siltä, että tällaista näennäistehokuutta edelleen ihannoidaan eduskuntatalossamme.
Ehkä siellä johdossa osattaisiin tehdä parempia päätöksiä, nähtäisiin asioista kokonaisvaltaisemmin, jos Siirtolan Emäntä Kuhmosta kävisi opettamassa kansanedustajille ja ministereille tietoisuustaitoja. Voisin ottaa vaikka täältä Kuhmon Martat mukaan opettamaan pula-ajan ruuanlaittoa, näitäkin taitoja tulemme luultavasti tarvitsemaan kipeästi tulevaisuudessa.
Nykyisen neurobiologisen tietämyksen mukaan stressi aktivoi paitsi työuupumusta myös sairausgeenejämme. Lisäksi kognitiivinen, älyllinen kapasiteettimme laskee, kun henkilö ei huolehdi riittävistä tauoista. Mikäli maamme johto haluaa tehdä kokonaisvaltaisesti viisaita ja loppuun asti harkittuja päätöksiä, kannattaisi heidän pitää puolentoista tunnin välein vaikkapa meditaatiotauko. Lisäksi suosittelen sisäistä peilityöskentelyä, jossa luovasti peilataan erilaisia näkökulmia omiin tunteisiin. Hyppiminen aamusta iltaan duracel-pupuina, ei saa ainakaan minua vakuuttuneeksi siitä, että näin tehtäisiin fiksuja päätöksiä.
Johtopalleilla olevien ihmisten olisi hyvä näyttää esimerkkiä siitä, millä lailla eletään ja tehdään työtä siten, ettemme tuota vain lisää asiakkaita kuormittamaan terveydenhuoltoomme. Sitäpaitsi mikäli haluamme pitempiä työuria kansalaisille, täytyy työtä tehdä omaa kehomieltä kunnioittaen.
