Millaisia variaatioita itsestäsi kannat sisälläsi?

Se, että meitä on moneksi alkaa pikkuhiljaa levitä marginaalisesta ajattelusta valtavirtaan. Tämä ajattelu sopii pohjaksi integratiiviseen hoitamiseen – myös itsensä hoitamiseen. Voimme oppia erilaisten minuuksiemme ja niiden tarinoiden kautta löytämään Elämämme eepoksen, verevän tarinan,  joka kannattelee hyvää elämää.

Tuuli Haukka kirjoittaa blogissaan: ”Tulevaisuuden luominen on tietyllä tavalla sitä, että voimistaa niitä variaatioita itsestään, joiden varaan haluaa elämänsä pohjautuvan. Antaa niille voimaa oman itsensä ja tekojensa kautta. Tekee valintoja, jotka ruokkivat haluttua tulevaisuutta. Vahvistaa niiden variaatioiden sointia, joista tulevaisuuden minä kasvaa häivyttäen samalla ei-toivottuja variaatioita. Omalla mielellä on erittäin suuri rooli luomisessa. Mieltä kannattaa ravita tulevaisuutta synnyttävillä aineksilla. Minä muodostuu variaatioista, mutta samalla minä valitsee variaatiot. Voimme vaikuttaa tulevaisuuteemme yllättävän paljon. Toivon, että luot juuri sellaisen vuoden kuin haluatkin.”

Moniminuutemme, erilaiset variaatiot itsestämme, ovat muodonmuutoksemme ja harmonisen, hyvän ja terveen elämän,  mahdollisuus. Psykiatri Mehl-Madronaa lainataksemme emme ole tavallisesti sairaita vain siksi, että meissä on huonoja geenejä. Jokaisessa meissä on sellaisia. Sairaiksi tulemme siksi, että elämme huonossa tarinassa. Tämä tarina sisältää terveytemme kannalta epäedullisia merkityksiä; olemme stressaantuneita, syömme huonosti tai olemme vaikkapa samaistuneita uhritarinaan. Elämme epäedullisissa tarinoissa. Tätä kautta vastustuskykymme laskee.

Jo lyhytaikainenkin stressi laskee vastustuskykyämme (esim. tenttipaineet). Pitkäaikainen stressi tai eläminen huonossa, depressiivisessä, elämäntarinassa suorastaan raunioittavat sen. Stressi ja eläminen surkeassa tarinassa ovat vahingollisia paitsi psyykemme myös fyysisen terveytemme kannalta. Hyvä tarina ei aina pelasta meitä sairauksilta, mutta se antaa mahdollisuuden meille merkitykselliseen elämään myös sairaana. Kannattaa miettiä, onko valtavirta elämäntapamme, sieluttomuutemme, ollut sellainen, että se synnyttää meissä depressiivisiä tai addiktioihin taipuvaisia variaatioita, minätilojen tarinalinjoja?

Yksipuolistava, materialistinen elämäntapamme, on kannustanut ihmisiä mitätöimään omaa tarinaansa, ja sankaruutta on ollut oman terveyden uhraaminen aineellisen hyvän alttarille. Meistä on tehty tehokkaita koneihmisiä,  biologiamme uhreja, jolloin häiriöitämme tarinoissamme korjataan ensisijaisesti lääkkein. Oma tuntemukseni on, että maailma on parhaillaan muuttumassa parempaan suuntaan. On yhä enemmän kansalaisia, jotka oivaltavat, että he voivat sisällään yhdistää erilaisia viisausperinteitä. Saamme olla jälleen sieluja ja oman itsemme asiantuntijoita. Kykenemme ylittämään erilaisten viisausperinteiden rajoja, säilyttäen kuitenkin realiteettitajumme.

Psykiatri Mehl-Madrona korostaa sitä, että harva tulee ajatelleeksi, että nk. ”objektiivinen tiede”, sekin on filosofien ja tiedemiesten subjektiivisen kokemuksen tuote. Vaikka se tuo meille hyödyllistä informaatiota, ei se ole kuitenkaan koko totuus. Tämä alkuperäiskansojen parantavia rituaaleja tutkinut psykiatri keskustelee sujuvasti henkien kanssa. Hän käyttää asiakkaittensa hoitamiseen Cherokee seremonioita. Hän hyödyntää erilaisten metaforisten maailmojen rikkautta.

Mitä nämä ”henget” sitten ovat? Tämän voi kukin voi itse hahmottaa, perustuen omiin sisäisiin maailmankatsomuksiinsa. Minun ”henkeni” ovat minätilojani, joiden kanssa voin käydä sisäisiä keskustelujani. Mitä paremmin tunnen ne, sitä tietoisemmin voin valita, mikä minätiloistani ohjaa elämääni!

Minätilani ovat ympäristöstäni omaksumiani erilaisia, eri aikoina, sisäistämiäni käyttäytymismalleja ja rooleja, ja ne edustavat oman tietoisuuteni eri tasoja. Ne ovat taikalaatikoita: kun yhden avaa, sieltä löytyy sisältä monta. Tuuli Haukka kirjoittaa erilaisista variaatioistaan. Jung puhui aikoinaan komplekseista ja arkkityypeistä. Osien terapiassa ja sisäisen perheen terapiassa puhutaan mielen osista. Cherokeet ja monet muut alkuperäiskulttuurit puhuivat hengistä.

Omaa tietoisuuttaan ohjaava, ”itseohjautuva”, ihminen voi valita itselleen ne maailmankatsomukset, jotka hän itse haluaa. Hän voi tehdä erilaiset maailmat tutuiksi,  käymällä sisäisiä keskusteluja itsensä eri minätilojen kanssa.

Emme aina voi parantaa fyysisiä sairauksiamme henkisten prosessiemme kautta. Tutkimustulokset vahvistavat kuitenkin sen, että voimme parantaa vastustuskykyämme, muuttamalla sisällämme olevia tarinoita sekä ulkoisen että sisäisen dialogimme kautta.

Ja vaikka kuolisimmekin sairauteemme, voi elämämme löytää täyttymyksensä merkityksellisen elämäntarinan kautta. Ei ole samantekevää minkälaisia variaatioita itsestämme vahvistamme. Minä ainakin toivon lähteväni täältä jonakin päivänä kiittäen elämääni, enkä kiroten sitä, huolimatta kaikista niistä vastoinkäymisistä, joita elämäni on sisältänyt.

Psykiatri Lewis Mehl-Madrona kritisoi ankarasti nykyisiä psykiatrisia käytäntöjä. Hänen mukaansa perinteinen psykiatria on hyökännyt ihmisen henkisyyttä vastaan ja se on tappanut ihmisen sielun. Masennus ei ole psyykistä heikkoutta, joka pitäisi hoitaa korjaamalla aivobiologian toimintoja, vaan se on kutsu dialogiin. Mehl-Madrona ei kiistä, etteikö lääkkeistäkin voisi olla tietyissä tilanteissa apua. Pääsääntöisesti niitä tulisi käyttää vain lyhytaikaiseksi, ja ihmistä olisi autettava löytämään itsestään ”henget”, joidan kautta ihminen voi rakentaa itselleen uuden merkityksellisen elämän.

cc iceman_forever
cc iceman_forever

Lewis Mehl-Madronan Cherokee-Lakota menetelmät ovat melkoisen lennokaita aika ajoin, mutta kun hänen ajatuksensa muuttaa vaikka ”minätilojen” tai ”variaatioiden” kieleksi, tulee hänen parannusmenetelmänsä varsin ymmärrettäviksi. Sanaan ”henki” liittyy minulla yliluonnollisia sävyjä, joita toistaiseksi vierastan. Kuka tietää, ehkä jonakin päivänä liikun vielä luontevasti myös henkien keskuudessa.

Se, mistä pidän Mehl-Madronan ajattelussa on se, että hän huomioi kunkin ihmisen ainutkertaisen subjektiivisen kokemuksen. Hän palauttaa ihmiselle hänen henkisyytensä ja sielunsa. Vierastan sitä ajattelutapaa, jossa kaikki terapiat – luovatkin terapeuttisetkin menetelmät – pitäisi redusoida ”näyttöön perustuvaan lääketieteeseen”.  Mielestäni tällaista jos vaaditaan, kysymys on aivopesusta yhteen maailmankatsomukseen, joka ei ole todellakaan ainut hyvän, merkityksellisen ja eettisen elämän mitta.

Meillä on paljon opittavaa alkuperäiskulttuureista, myös omilta esi-isiltämme. Itselleni tulee tunne, että onko läheskään kaikilla modernin kulttuurimme nk. asiantuntijoilla tieteenfilosofista laajempaa ymmärrystä tiedon maantieteestä. He ovat oman kapean maailmankatsomuksensa uhreja.

Mielestäni asiantuntijoidenkin kannattaisi paneutua hieman enemmän siihen, millaisia variaatioita, minätiloja,  he kantavat sisällä itsessään. Ehkä tämän päivän tieteellinen kulttuuri on yksipuolistanut monet asiantuntjat; heiltä on kadonnut herkkyys ja kyky nähdä erilaisia perspektiivejä.

Päätteeksi yksi lempirunoistani:

Hengen manaus

Jumala, henki, sinutko kieltäisin
siksi vain, ettet ole mahtunut majaan,
jonka sun asunnoksesi kaavailin?
Itseviisaana, arkana kunniastaan
järkeni on kapinoinut sinua vastaan
nähden mahtisi melko heikon, vajaan.
Ethän kykene rakennusmestariksi,
et edes kunnolliseksi poliisiksi,
vastaamaan et, kun kysyn: miksi, miksi.

Niin, lukemattoman paljon sanella voisin
seikkoja, joitten täytyisi olla toisin
jos olis valta ja voima ja kunnia sun
ja viisaus mun.

Jumala, henki, jos olen kiistellyt
kanssasi, katso, uhkani haipuu.
Tosin ei vielä liene selvinnyt
sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu,
mutta sen tiennen ja osannen ottaa lukuun:
sinua vailla kuulumme susien sukuun.

Jumala, henki, kaivaten sinua hain
lapsen silmistä, säkeistä runoilijain,
takaa lehden, tuulessa vipajavan,
ja ukkospilven ja salaman,
kieleltä niitten, jotka sun tunnustavat,
anoen, kiittäen kätensä kurkottavat
tähtiä kohti ja kauas niitten taa
missä päärlyportteja aukeaa.
Joskus en sua löytänyt, joskus, luulen,
äänesi kaikkialta kuulen,
minne ihmisen aatos sinkoaa
puhdistettuna liekissä kuluttavassa,
kärsimyksien ahjon lietsonnassa.

Jumala, henki, aavistukseni sanoo:
turhaan sinulta kysyy, sinulta anoo,
eikä aivan turhaan sittenkään.
Nokisen askaren vierellä nään
otsasi uurteisen ja kumarapään,
työn epäkiitollisimman tuttuna tuona,
jonka on meistä kulutettava kuona.

Jumala, henki, en lie ainoa, jolla
vaikea on sinun ahjossasi olla,
paahtua niinkuin lietsottava rauta,
taipua paljoon, kasvaa pienemmäksi,
tulla hetki hetkeltä köyhemmäksi.
Muttei auta, muttei auta,
sinähän yksin puhallat kipinän meihin
kylmiin, kovettuneihin.

Jumala, henki, ahjosi kuumuudessa
uupunut olen ja pihties puristimessa.
Sinä et väsy, et putoa uskostas
ett’ olet nostava kerran moukarin alta
työn, joka näyttää valmiimmalta
kuin tämä, joka nyt kipunoi sormissas.

(Huojuvat keulat,Aaro Hellaakoski 1946)

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Millaisia variaatioita itsestäsi kannat sisälläsi?

  1. Oman minuutensa löytäminen on työn ja tuskan takana,mutta sen etsiminen on todella palkitsevaa . Mitä muuta tarkoitusta olisi ?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s