Mikrolääkäriasemat – kylmälle esineellistävälle lääketieteelliselle perinteelle

Taidan kirjoittaa vielä toisen blogin näistä USA:n mikrovastaanotoista. Aihe ansaitsee tämän; sen verran kiintoisa yhteiskunnallinen ilmiö tämä on.

Pienten lääkärivastaanottojen periaate näyttäysi olevan, että hoidon laatu on tärkeämpää kuin palveluiden tuotantomäärä. Kun annetaan potilaalle aikaa, hän usein kokee käytinsä merkityksellisenä kohtaamisena, millä on myönteinen vaikutus hänen kokonaisvaltaiseen  terveyteensä. Tällöin aktivoidaan hänen omia luontaisia parantavia ja eheyttäviä voimiaan.

Amerikkalaisissa ideaalisten mikrovastaanottojen kehittämisessä potilaiden mielipiteilllä on olennainen merkitys. Asiakkaat ohjaavat toimintaa, eikä kunta tai yritysjohto. Monilla vastaanotoilla potilaat ovat osallistuneet myös sisustuksen suunnitteluun ja esimerkiksi eräällä vastaanotolla on talkoilla tehty yhdessä värikkäitä kylpytakkeja, jotka potilas vetäisee riisutumisen jälkeen päällensä. Tällaisilla toimenpiteillä ruokitaan läheisyyttä eikä professionaalista etäisyyttä.

Hoidon keskiössä on lääkärin ja asiakkaan välinen parantava hoitosuhde, eikä se montako potilasta per päivä ehditään hoitaa. Pitkäaikainen eheyttävä hoitosuhde, ja siitä syntyvä luottamus lääkärin on onnistuneen hoitovasteen ytimessä. Nk. turhat hoitokäynnit vähenevät. Mikä parasta, tämä hoivaava suhde edistää myös lääkärin henkistä hyvinvointia. Potilas hoitaa lääkäriänsä!

 USA:ssa mikrolääkäristaanotot, joita tämä edellisen blogini Pamela Webrekin edustaa, näyttävät olevan buumi. Asiakkaat eivät halua liukuhihnahoitamista vaan parantavia ja  hoivaavia lääketieteen ammattilaisia., eikä vain tietokoneeseen tuijottavaa lääkäriä,  reseptiä kouraan ja lähetettä tomografiaan.

Oma kokemukseni on, että Suomessa virkamiesten EU ym. muu byrokratia paperisulkeisineen tekevät hammashoitotoiminnan mikrovastaanotoilla haastavaksi. Itse olen allergisoitunut byrokratialle, saan siitä sydämentykytyksiä. Lisäksi monet uudistukset, kuten esimerkiksi tietokoneohjelmien hinnat sekä materiaikustannukset (pieni vastaanotto ei saa suuria ostoalennuksia) kuormittavat nimenomaisesti pieniä vastaanottoja. Nostan hattua suuhygienisti Aijallemme siitä, että hän on ottanut vastuun asemamme  liiketoiminnan vetämisestä. Tämän päivän Suomessa ei ole helppoa olla ”mikrohammasläääkärivastaanoton” (vau mikä sana) pitäjä.  Meidän järjestämme suosii suuria vastaanottoja ja ketjuja.

Hammaslääkäritoiminta on luonteeltaan tietty hiukan toisenlaista kuin lääkäritoiminta. Uskon, että on potilaan etu, että hoitaja avustaa toimenpiteissä. Toimenpiteet tehdään näin nopeammin ja kätevämmin, mikä on potilaan etu.  En menisi mielelläni myöskään kirurgille, joka tekee leikkauksensa yksin :).

Tällä hetkellä on, erään lehtiartikkelin mukaan, näitä mikrovastaanottoja USA:ssa jo tuhatkunta. Tietysti määrä on vielä pieni, ottaen mukaan mantereen laajuuden.

Amerikan perhelääkärien yhdistyksen puheenjohtaja ei näe mikrovastaanottoja välttämättä vastauksena valtakunnan kansallisiin terveysongelmiin, mutta hän näkee liikkeen ”sopeutumistrategiana stressaavaan ja häiriintyneeseen ympäristöön, jossa sekä  lääkärit että potilaat yrittävät parhaansa mukaan keksiä uusia tapoja selviytyä tilanteesta. ”

Potilaat joutuvat normaaleilla perinteisilllä vastaanotoilla maksamaan merkittäviä ylimääräisiä kuluja esimerkiksi suurien tilojen vuokrista. Perinteiset vastaanotot ovat rakenteiltaan raskaita, ja niissä on töissä lukuisa määrä vastaanottoapulaisia ja muuta henkilökuntaa. Sen sijaan mikrovaastaantoilla lääkärit hoitavat byrokratian, kuten laskutuksen vakuutusyhtiöihin ja muihin yhteistyökumppaneihin.  Eräs lääkäri kertoo antavansa tunnin aikoja, josta viimeiset kymmenen minuuttia käytetään yhdessä paperisulkeisiin.

Yleislääkäri Gwen Hanson ottaa vastaan mikrovastaanotollansa kaksikymmentä viisi potilasta viikossa, sen sijaan että ottaisi vastaan saman verran potilaita päivässä, niin kuin monilla tavallisilla lääkäriasemilla lääkärit tehdään.  Hänen vastaanotollaan potilas varaa itse ajan pituuden (20-50 minuuttia). Joillakin mikroasemilla on varattu aikaa potilaalle tunti ja uusille potilaille yhdeksänkymmentä minuutia. Joskus vastaanotoilla on yksi sairaanhoitaja tehostamassa toimintaa.

Hanson kertoo monien potilaiden olevan turhaantuneita systeemiin, jossa heille annetaan aikaa vain viisitoista minuuttia. Myös hän vastaa itse puhelimeen, jossa on automaattinen vastaaja ja opastus hätätilanteisiin sen varalle, mikäli hän ei ole juuri sillä hetkellä puhelimen tavoitettavissa. Ajanvaraus tapahtuu yleensä netin kautta.

Hanson uskoo siihen, että mikrolääkärisysteemissä potilaan hoitovaste on parempi, koska lääkäri ja asiakas tuntevat toinen toisensa paremmin. Ihmisen hoitaminen ei ole vain laboratoriotestejä ja röntgenkuvia, vaan lääkärin tulisi kyetä aktivoimaan asiakaansa omia parantavia voimavaroja aktiivisesti kuunnellen ja kokonaisvaltaisesti aistien.   Hanson korostaa myös asiantuntijaverkostojen merkitystä hyvässä  hoidossa.

Mikrovastaanottojen toimintaa tehostetaan hyödyntämällä tehokkaasti internetin palveluja. Esimerkiksi ajanvarausta sekä potilaiden kutsujärjestelmää voidaan parantaa erilaisin tietokonejärjestelmin. Potilaat saavat mikrovastaanotoille  yleensä nopeasti ajan. Tietokone hoitaa potilaiden kontrollikutsut, ja toiset vastaanotot järjestävät ryhmätapaamisia esimerkiksi diabeteksesta tai ylipainosta kärsiville.

Useat mikrolääkäriasemien lääkäreistä, kertovat potilaiden tulleen tyytyväisemmäksi ja myös itse voivansa paremmin. Kun hoidon rakenteita kevennetään, siitä hyötyvät kaikki osapuolet.  Nämä vastaanotot eivät ole vain mielyttävämpiä potilaille, vaan ne ovat myös toiminnallisesti tehokkamapia.

Meidän pitäisi yhä enemmän herätä näkemään sairaitten yhteiskunnallisten rakenteiden läpi. Tällä hetkellä kulttuurimme on sairastunut materialistiseen luonnehäiriöön. Yksilö kuormittuu taakoista, jotka johtuvat epäterveistä yhteiskunnallisista ihmisen olemuksen yksipuollistavista rakenteista ja arvoilmapiiristä. Pitkällä tähtäimellä henkilökohtainen hoito, jossa ihminen tulee kohdatuksi, on paitsi hoitamista myös sairauksia ennaltaehkäisevää toimintaa.

Lääkäri Pamela Webren vastaisku esineellistävään kulttuurin oli se, että hän oli ideaalisten lääkäriasemien perustaja. Hän voi olemassa olevassa amerikkalaisessa terveydenhuollonjärjestelmässä huonosti, minkä vuoksi hän mietti paluuta tarjoilijaksi. Webren heureka-oivalluksensa oli, että hänpä ryhtyy toimimaan vastaanotolla, jonka hänen potilaansa suunnittelevat. Minun selviytymisstrategiani on ollut, että yritän tehdä kirjoittaen virtuaalisessa todellisuudessa arvovallankumousta yhdessä monien muiden avattarien kanssa. Lisäksi teen töitä osa-aikaisesti pienellä vastaanotolla, jota vedetään hyväksymilläni arvoilla eettisesti. Teen monipuolisesti ja luovasti töitä, omaa kehomieltäni yhä enemmän kunnioittaen. Sairastumiseni jälkeen päätin, etten aio uhrata terveyttäni markkinatalouden alttarille.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s