Valveuni kokeellisessa itsetutkimuksessa

 

Mikäli haluamme saavuttaa paremman poikkitieteellisen määritelmän ihmistietoisuudelle, täytyy meidän palata introspektion (kokeellisen itsetutkimuksen) juurille, ja meidän täytyy löytää tapa, jolla kykenemme saavuttamaan tämän metodin mestaruuden. Valveunet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden, jossa voimme tutkia kolmannen ihmisen näkökulmasta omaa peilaavaa tietoisuuttamme REM unitilassa.Johtopäätöksenä sanon, että tieteellinen valveunien tutkimus – huolimatta siitä, että se on vielä lapsen kengissä – tarjoaa lupauksen siitä, että psykologia palaa takaisin introspektion äärelle. – Ursula Voss –

(If we want to arrive at a better understanding and interdisciplinary definition of consciousness, we must return toour psychological roots in introspection and find a way to master its methodology. Lucid dreaming presents us witha unique opportunity to combine introspection with a third person approach to the study of reflective awareness in a state of known physiology, REM sleep dreaming. To conclude, I feel that the scientific investigation of luciddreaming – although still in its infancy – holds the promise of returning psychology to its base in introspectionism)
++++++++

Ennen kuin behaviorismi ja materialistinen maailmankatsomus medikalisoivalla otteellansa alkoivat dominoida psykologiaa, meillä oli monia merkittäviä tiedemiehiä, jotka korostivat sisätodellisuutemme tutkimusmatkailun eli introspektion tärkeyttä (esim. William James, Wilhelm Wundt). Yltiöpäinen materialismi – kaiken biologiaksi kutistava materialistinen kulttuuri – tukahdutti vuosikymmeniksi tämän tutkimuspuolen.

Väistämättä tulee mieleeni, että varastettiinko meiltä samalla mahdollisuus oman itsemme itseohjautuvuuteen?  Kun eväitä itsetuntemukseen, oman tietoisuuden tarkasteluun,  ei anneta, voi asiantuntija sanella meille, millaisia ovat oikeanlaiset ajatukset ja tunteet päässämme.

Ajat ovat muuttumassa. Kun ihmisen tietoisuustaidot, oman tietoisuuden hahmotuskyky (mielitaju)   ja tätä kautta itsetuntemus lisääntyvät, muuttuu ihminen jälleen itseohjautuvaksi, omasta terveydestään vastuulliseksi aktiiviseksi kansalaiseksi. Hän ei  tällöin välttämättä omaksu pelkästään modernin asiantuntijan materialistista maailmankuvaa, vaan hän itse rakentaa  omansa. Aivan kuten tämä Siirtolan transmoderni emäntä on monine minätiloineen  tehnyt.

Kokeellinen itsetutkimusperinne pääsi unohtumaan vuosiksi kaiken biologisoivan tieteen temmellyksessä. Itsepäisiä, oman tiensä poikkeuksellisia kulkijoita, oli silti 1900-luvulla. Tällainen ajattelija oli  esimerkiksi Carl Jung aktiivisen mielikuvituksensa  kanssa.  Nyt vaikuttaa nyt siltä, että elämme uusrenesanssia  kokellisessa itsetutkimus-asiassa.

TEDissä on useita videoita valveunien näkemisestä (lucid dreaming), ja tällä samalla kentällä minätilojen terapiasta kehittämäni luova itsetutkimusmentelmä, Sisäinen teatterikin liikkuu. On olemassa myös itämaisia valveuniperinteitä, kuten  Tiibetin buddhalaista unityösketely, jossa on samoja elementtejä kuin aktiivisessa mielikuvituksessa ja Sisäisessä teatterissa. Jälkimmäiset perinteet kuitenkin nojavat länsimaisiin viisausperinteisiin, vaikka toki niissäkin on ainesta idän ajattelusta. Esimerkiksi Carl Jung oli hyvin avoin sekä idälle että alkuperäiskansoille ja heidän viisaudelleen. Idän ja lännen perinteitä tuskin voi täydellisesti erottaa enää toinen toisistaan. Väitetäänhän jopa kristinuskon saaneen itseensä aineksia idästä.

Venäläinen Gurdijieff aikoinaan toi esille mielenkiintoisen ajatuksen: Oikeasti lähes kaikki ihmiset ovat koko ajan unessa, kunnes he heräävät. Monet eivät herää koko elämänsä aikana. Unessaolija vain luulee olevansa hereillä, sillä  hänet on sosialisaation kautta opetettu näkemään maailma rajoittuneesti, kuin unessa.

Kummallista, mitä enemmän paneudun tietoisuustaitoihin, sitä enemmän asia näyttää minusta juuri tältä: Suuri osa meistä ihmisiä nukkuu koko elämänsä, koska emme kykene näkemään oma mielemme rakenteita: rajoittuneita kulttuurisia uskomuksiamme.

Vasta sitten kun heräämme näkemään itsemme, paljastamme itsemme monet tukahdetut puolet, kasvamme tietoisiksi,  myötätuntoon  ja vilpittömään lähimmäisen rakkauteen kykeneviksi ihmisiksi.

Kun  heräämme normiunestamme, näemme paitsi itsemme yhä tarkemmin, alamme nähdä myös maailman ja muut luontokappaleet entistä kirkkaammin  ja läsnäolevammin. Gurdijieffin Neljäs tie ammensi aineksia esoteerisesta kristinuskosta. Itseeni  vetoaa kristillinen mystiikka, vaikka olen henkisellä tielläni vasta alkuaskelilla.

Näen, että kristillisellä viisausperinteellä ei ole buddhalaisuuteen verrattunan mitään hävettävää. Sen sijaan minua kauhistuttaa, kuinka  ihmistä sisäisyyteen kasvattavaa historiallista ja vertauskuvallista henkistä  länsimaista viisausperinnettä  on käytetty, vuosisatojen saatossa, kansojen, vähemmistöjen ja naisten  alistamiseen.

Ilman uskoa eläminen ei tee meitä autuaiksi. Psykologi Tim Kasser kirjoittaa (The high Price of Matrialism) , että maksamme kalliin hinnan materialistisesta elämäntavastamme. Hänen mukaansa on tieteellistä näyttöä siitä, että mikäli ihmisellä on korostuneesti materialistinen arvomaailma, on hänen psyykkinen terveytensä yleensä heikompi kuin niillä henkilöillä, joille materialistiset arvot eivät ole erityisemmin tärkeitä. Kulttuurimme sairastui ajan saatossa, koska se kasvoi materialististen arvojen ylikorostukseen.  Ei ihme, että moni painiskelee addiktioiden ja masennuksen kanssa.

Transmoderni ihminen saa olla jälleen henkinen. Hän voi harjoittaa kokeellista itsetutkimusta erilaisin menetelmin esimerkiksi hyväksyvän läsnäolon ja valveunen kaltaisilla menetelmillä. Sisäisen teatterin valveunta kutsun hypnoterapeuttina luovaksi itsehypnoottiseksi tilaksi eli ”psykodraamalliseksi transsiksi”. Oma kokemukseni on, että luovasti kirjoittaen ihminen voi saavuttaa transsitiloja, joissa hän kykenee tiedostamaan ja tietoisesti ohjaamaan minuutensa tiloja. Kirjoittaminen on tila, jossa ihminen voi päästä hyvin lähelle itseään, omaa kokemusmaailmansa ja sen  torjuttuja osia.

Oma mielipiteeni on, että  introspektion vyöyhykkeellä meditatiivisia tiloja ja itsehypnoottisia tiloja on vaikea erottaa toisistaan. Sisäinen teatteri, kun muistuttaa paitsi valveunta myös luovia mietiskelymenetelmiä, kuten Lectio Divinaa. Itseäni on kiehtonut jo pitkään Sören Kierkegaardin filosofia,  koska tämä huippufilosofi tuotti oivalluksensa alterminuuksiensa kautta. On tietenkin suuri kiusaukseni ajatella, että ne olivat hänen omia torjuttuja minätilojaan. Hänen filosofiansa on mielestäni mestarinäyte introspektiosta. Sääli, ettei hänellä ollut käytössä tätä nykyistä psykoterapeuttista tietoa. Ehkä hän olisi poistunut maailmasta levollisempana!

Tieteellinen tutkimus on muutuneiden tajunnantilojen tutkimuksessa vasta alkutaipaleellaan. Itse uskon Ursula Vossin tavoin, että tämä alue tulee yhdistämään,  sen minkä nykyinen tiede on hajottanut. Dan Siegelin mielitaju ennakoi tulevaa uutta integratiivista kulttuuria. Kuka tietää, ehkä tieteet yhdistyvät ja  myös ihminen nähdään tulevaisuudessa ei paloiksi pirstottuna, vaan kokonaisena sosiaalisena kehomielenä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Hypnoterapiasta (Ego state therapy eli minätilojen terapia) omaksumani minätilat tuovat  Sisäisen teatteri -menetelmäni konkreettiseksi itsetutkimuksen työkaluksi. Joillekin kansalaiselle saattaa Sisäinen teatteri olla  helpohko väline, jolla hän saa otteen minuutensa eri puoliin.  Oletan, että kun ihminen keskittyy kirjoittamiseen, hän on hyvin usein transsissa.

Ehkä kirjoitusryhmiini ja henkilökohtaiseen ohjaukseeni hakeutuu ihmisiä, jotka ovat luovia ja uskaltavat päästä irti tietoisuutensa rationaalisesta ohjauksesta.  Transsi ja hypnoosi sanoihin liittyy yllättävän paljon ennakkoluuloja ja pelkoja, kiitos lavahypnoosinäytösten. Harva tulee ajatelleeksi, että esimerkiksi elokuvissa ja musiikkia soittaessa ihmiset ovat  yleensä transsissa. Muuntuneet tajunnan tilat ovat osa ihmisten arkea – tietävät he sitä tai eivät.

Oma kokemukseni on, että kun meillä on rakenteita (minätilat) mielikuvituksellemme, pääsee se helpomin vauhtiin. Moni kokee mielikuvitusta stimuloivaksi sen, kun saa jotakin käsinkoskelteltavia, omia ainutkertaisen persoonan rakenteita luovan itsetutkimuksellisen kirjoittamisen avaukseen. Kun mielikuvitus aukeaa symboleille ja vertauskuville, on ihmisellä mahdollisuus päästä kiinni torjumiinsa kokemuksiin ja persoonan osiin.

Kirjoittamisessa on olennaista, että ihminen oppii hetkiksi päästämään mielikuvituksensa vauhtiin, eikä anna tietoisten egon osien tukahduttaa mielikuvitusta. Tukahdettuja minämme puolia emme löydä järjellämme, vaan päästämällä irti siitä.

Kirjoitusprosessi voi olla ahdistava ja hajoittava, mikäli ihmisellä ei ole kypsiä aikuisia persoonan osia, eli minätiloja. Introspektio ei siis tee terapiaa ainakaan vielä tarpeettomaksi, mutta se voi auttaa aikuista tervettä ihmistä luotsamaan itsensä läpi elämän normaaleista kriisitilanteista. Fiktio, tarinat ja vertauskuvat sekä tarkkailija-tila tuovat tervettä turvaetäisyyttä kirjoittamiseen. Uskon, että tulevaisuudessa tietoisuustaidot tulevat olemaan tärkeä yleinen kansalaistaito.

Hypnoterapeuttina tiedostan, että hypnoosi sana itsessään on muovautunut sanasta ”hypnos”, joka tarkoittaa unta. Itsehypnoosi on eräänlainen unitila, jossa ihmien kaventaa tietoisuutensa keilan. Kuten mainitsin, Carl Jung loi oman  ”aktiivisen mielikuvituksen” menetelmänsä. Minusta se ensi silmäyksellä muistuttaa tätä  TED videon valveunta (lucid dreaming).

Koska minätilojen terapia on alunperin integratiivista hypnoterapiaa, voi kirjoittaja paitsi tutustua minätiloihinsa, samalla oppia yhdistämään sisällään erilaisia viisausperinteitä luovasti kirjoittaen. Itsetutkimusmatka on paitsi tutkimusretkeä oman persoonan enemmän tai vähemmän tunnettuihin osiin, se voi olla myös peilaava oppimisprosessi, joka hyödyntää länsimaita psykoterapeuttista tietoa.

Tavallisesta mielikuvitusprosessista Sisäinen teatteri  eroaa siinä, että ihminen ottaa sen vakavasti: Kirjoittaja pyrkii vangitsemaan minäiloiksi, symboleiksi ja vertauskuviksi oman aidon sisäisen kokemuksensa.  Hän ei kuvittele mitä sattuu. Hän pyrkii tekemään itsensä itselleen tutuksi. Onnistuneessa prosessissa ihminen saavuttaa jonkinlaisen koherentin minuuden, jossa minätilat tempauksineen eivät mellastele miten sattuvat. Sen sijaan ihmistä ohjaa yhä enemmän intuitiivinen, länsäoloon ja rakkauteen kykenevä, sisäinen viisaus.

PS. Minulta on usein kysytty, että onko Sisäinen teatteri prosessi vaarallinen. Vastaan aina: kyllä, kyllä on! Kuten tiedämme, kaiken kaikkiaan ihmiselämä on alusta loppuun vaarallinen projekti.  Kirjoittaessa on hyvä olla aikuisia vahvoja minätiloja, jotka vetävät välillä maan pinnalle. Erityisesti silloin, jos ihmisellä on vakavia traumoja, kannattaa tukeutua terapeuttiin. Paljon ikäviä, jopa vaarallisia, seuraamuksia tulee siitä, ettei ihminen tutustu koskaan omaan itseensä.  Kuinkakohan paljon tehdään väkivaltaa ja itsemurhia sen vuosi, että huonon itsetuntemuksen vuoksi luullaan omassa päässä pyöriviä ajatuksia tosiasioiksi?  Jos epäilet psyykkistä kantokykyäsi, kirjoita ryhmässä tai tukeudu terapeuttiin.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s