Mielikuvitus ja tietoisuustaidot

Mielikuvituksemme on oikeastaan väheksytty ja melko kummallinen ilmiö. Kaikki mitä tiedämme tai teemme on riippuvaista mielikuvituksemme, näin väittää ainakin  Andrew Olendzki ( Unlimiting Mind: The Radically Experiential Psychology of Buddhism) kirjassaan.  Rakennamme kaiken ymmärryksemme ja uskomuksemme todellisuudesta tämän erilaisia mielleyhtymiä tuottavan mielikuvitustoiminnan avulla.  Perimmiltään tieteelliset totuudetkin ovat vain sen tuottamien mallien luomia enemmän tai vähemmän tarkkoja peilikuvia todellisuudesta.

Kaikkein aidoimman kuvan todellisuudesta saamme siten, ettemme roiku  kiinni yhdessäkään teoreettisessa viitekehyksessä, vaan heittäydymme puhtaaseen olemiseen. Työkaluna hyödynnettynä mielikuvituksellamme on ihmeellisiä meitä parantavia ja meitä eheyttäviä voimia.  Tämä ei ole pelkästään minun  näkemykseni, vaan esimerkiksi  amerikkalainen lääkäri Lissa Rankin (Mind over Medicine) kirjoittaa  tästä mielikuviemme  eheyttävästä voimasta. Voimme esimerkiksi sairauden aikana visualisoida terveen kehon. Hän kehottaa meitä tekemään sitä täsmällisesti.  Kuvittele, miltä näyttää ja tuntuu terve keho.  Näe itsesi terveenä ja voimaantuneena.  Käytä kaikkia aistejasi  ja mahdollisimman monia erilaisia mielikuvaharjoituksia.  Sillä, millaiseksi tulevaisuutemme mielikuviemme avulla rakennamme, on merkitystä todelliseen elämäämme.

Niin kuin edellisessä blogissani, Lissa Rankin korostaa myös sitä, kuinka tärkeää on kyetä ohjaamaan  omaa ajattelua.   Erilaiset uskomukset ja niihin liittyvät mielikuvat voivat vaikuttaa sekä myönteisesti että kielteisesti terveyteemme. ”Koska äidilläni oli syöpä, luultavasti minäkin sen saan” voi olla itseään toteuttava ennuste. Ohjaa tietoisesti ajatteluasi: ”Minä olen ja pysyn terveenä”. Alitajuntamme  ei usko kieltolauseita (”En halua sairastua syöpään”), sen sijaan se toimii positiivisilla suggestioilla:  ”Pysyn terveenä – olen eri ihminen kuin äitini.”  Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että voimme parantaa kaikki sairaudet itsessämme mielikuvituksemme avulla, mutta tutkimusten mukaan mielikuvatyöskentelyllä voi olla selkeästi vaikutusta terveyteemme. Tässä mielessä ei ole ihme, että nykyään keskustellaan paljon ”positiivisesta psykologiasta”.

Lissa Rankin kiinnittää huomiota siihen, että hyvin usein sairaus (esim. rintasyöpä) voi olla tapahtuma joka räjäyttää sairastuneen henkilön egon.  Ihminen alkaa elää oman itsensä näköistä elämää, eikä ole enää sairautensa jälkeen automaattisen sisäisen pilotin ohjauksessa.  Sairaus on mahdollisuus, jossa voimme tavoittaa oman tietoisuuden ohjaustilan, jonka jälkeen on  paitsi parantua, silloin kun on lähdön aika, myös  kuolla arvokkaasti.

Kun kehomielemme on identiteettitarinaamme luovassa meditatiivisessa tilassa, kirjoittamisen transsitilassa tai vaikkapa liikettä tuottavassa transsissa, voimme kyetä yhdistämään menneet muistomme tähän hetkeen ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Samaan tapaan kuin muissakin tietoisuustaidoissa, tässä tarinaamme tuottavassa flow-tilassa katkaisemme yhteytemme ympäröiviin muihin aistiärsykkeisiin. Elämme mielikuvitusmaailmassamme  tunnetilojemme ulkopuolella vain tätä hetkeä tässä ja nyt!

WP_20131019_003[1]

Me emme rakenna elämäämme kannattelevaa tarinaa paremmaksi vain olemalla dialogisessa suhteessa ympäröiviin ihmisiin, vaan se tapahtuu myös olemalla vuorovaikutuksellisessa mielikuvitussuhteessa omiin mielemme osiin.

Saavutamme parhaimmillaan harjoitteiden avulla ohjauksellisen tilan myös kehollisina kokemuksina ilmeneviin tunnetiloihimme, emmekä enää satunnaisesti samaistu niihin. Kehitämme näin mielitajuamme (Dan Siegel- Minsight)  eli suhdettamme eri puoliimme. Tämä tarkoittaa sitä, että opimme kyseenalaistamaan kulttuurisia uskomuksiamme ja elämme vähitellen aidosti itsemme näköistä,  hyvää elämää. Yhteyden avautuessa saavutamme dialogisen ohjauksellisen suhteemme omiin kaikenlaisiin, myös synkkiin ja ahdistaviin osiimme. Näiden (minä)tilojen ei tarvitse olla ontologialtaan mitään, vaikka voimme hyödyntää niiden luomisessa esimerkiksi minätilojen terapiaa tai osien terapiaa.  Kun meiltä puuttuu tietoisuutemme ohjaus, samaistumme tunnetiloihimme ja siirrämme ikäviä puoliamme muihin ihmisiin. Voimme tehdä ilman tietoisuustaitoja elämästämme ja muiden elämästä helvetin.

Kaikkein hienoimmat tietoisuustaitokokemukset ovat yliyksilöllisiä ” tapulikokemuksia” tai ”mystisiä kokemuksia” (miksi niitä itse haluatkin sitten kutsua…). Ne ovat ajattomia ja rajattomia kokemuksia, joissa emme ole samaistuneina mihinkään yksittäiseen tunnepitoiseen (minä)tilaan.

Huomaan, että Sisäisen teatterin dialoginen ja narratiivinen mielikuvitus muistuttaa buddhalaisuuden perikalpaa  Tämä on prosessi, jossa ihminen rakentaa, syntetisoi, työstää ja järjestää joka hetki uudelleen kuvaansa todellisuudesta. Se on jokaisessa hetkessä uudelleen intuitiivisen mielikuvituksemme avulla avautuva  totuuksien muodostama verkosto. Prosessin avulla ihminen voi todellistaa itselleen hyvän elämän kaikenlaisten kompurointiensa keskellä.  Olennaista tässä prosessissa, kuten myös Sisäisen  tarinan luomisprosessissa, että mielikuvat ja todellisuuskäsitykset eivät ohjaa ihmistä, vaan ihminen yhä taitavammin ohjaa niitä. Eettisen elämän lähtökohta on, että ihminen ei ole sattumanvaraisten tilojensa ja ikävien, joskus jopa tuhoisten tunteensiirtojensa tuotos.

Tällä  tarinallisella moninäkökulmaisella olemisen tavalla ei ole  filosofisesti ajatelleen mitään ontologista perustaa. Se vain on. Kristitty voisi sanoa kristinuskon vertauskuvin, että ihminen lepää luottaen Jumalan tahtoon  ja antaa Jumalan rakkauden tapahtua ihmisen itsensä välittämänä.

Meissä jokaisessa on olemassa sisällämme tapahtuva jatkuva  prosessi, jolla rakennamme ja muokkaamme uskomuksiamme sekä samalla kuvaa todellisuudesta. Mitä enemmän kykenemme saavuttamaan hyväksyvän läsnäolon ja sen kautta myös uusia näkökulmia tarinaamme, sitä enemmän pääsemme irti kaikista tietoisuuttamme rajoittavista käsitteistä.  Tämä prosessi on tärkeä hyvän elämän perustana.  Neurobiologisesti Oldendzkin mukaan aivojen etulohkon kuorikerros on se osa aivojamme, joka mahdollistaa tietoisuutemme itsetutkimuksen (introspektion), sen peilauksen ja myös hyväksyvän läsnäolon.

Vaikka Sisäinen teatteri rakentuu Ego State terapialle (ihminen muodostuu minätiloista), perimmiltään ihminen itse voi valita keitä tai mitä hänen tietoisuutensa eri osat ovat.  Vaikka voimme minätilojen rakentamisessa hyödyntää psykoterapeuttista tietoa, voimme vähitellen päästää irti kaikista teoreettisista näkökulmista:  Annamme minätilojemme olla ihan keitä tai mitä ne ovat, sen kummemmin mahduttamatta niitä yhteenkään tietoteoreettiseen viitekehykseen. Ne ovat erilaisin uskomuksin, mielikuvin  ja muistoihin rakentuneita tunnetilojamme, joilla on fysiologinen kehollinen vastineensa. Tilojamme olemusta voimme pohtia erilaisista tietoteoreioista käsin.

Joudumme perimmiltään hyväksymään sen, että kaikki tarinat itsestämme ovat epätäydellisiä fiktioita, eikä ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa maailmasta.  Parasta mitä voimme saavuttaa, on olemisen tila, se,  jossa näemme todellisuuden sellaisenaan ilman mitään perspektiiiviä intuitiivisesti tai samanaikaisesti kaikilla mahdollisilla näkökulmilla samanaikaisesti.  Tätä kokemusta voimme lähestyä erilaisilla ”brain trainer-harjoituksilla” kuten meditaatioharjoituksilla, myös kirjoittaen meditatiivisesti virtaavassa tilassa.

Amen.

Sisäinen taetteri on facebookissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s