”Mindfullness” vai ”mindfulness” – Kumpi oikein?

Image

(Kuvassa aborginaali kainuulainen hyväksyvän läsnäolon opettajani Ari Huotari)

Oikeastaan on aika vitsikästä, että luulin aikoinani hyväksyvän läsnäolon olon viittaavan jotenkin ”täyteen mieleen” (mindfullness) enkä tajunnut sen tarkoittavan ”mindfulia” eli juuri tätä läsnäoloa.  Sittemmin olen oivaltanut, että nämä molemmat ovat tärkeitä käsitteiä puhuessamme tietoisuustaidoista.

Virheellinen sanan kirjoitusmuoto ”mindfullness” liittyy siis sekin läheisesti hyväksyvään eli tietoiseen läsnäoloon (mindfulness).  Suurin osa meitä ihmisiähän elää nykyisessä, länsimaisessa kulttuurissa, mieleltään täynnä, mutta tästä hetkestä poissa olevaa elämää.  Olemme olleet tehokkuuskulttuurissamme kuin flipperipalloja, joiden tietoisuus pongahtelee jatkuvasti ajatuksista, tunnetiloista   ja huomionkohteista toisiin.

Moni kokee suoranaista epämukavuutta, ellei saa jatkuvasti olla distraktoituneena johonkin asiaan.  Bussissakin istuessa täytyy näplätä älypuhelinta, koska epämukavuus hiipii kehomieleen, kun joutuu vain olemaan tässä ja nyt.

Itse tunnustaudun ihmiseksi, joka on kuin kiehuva puurokattila: Jos en saa tyhjennettyä mieltäni teksteihini, pyörivät ajatukset päässäni flipperipalloina. Meditatiivinen kirjoittaminen onkin eräs luovan ihmisen tapa harjoittaa tietoisuustaitoja: Mieltä voi tyhjentää antamalla tekstin sanoineen virrata sisäisestä kokemusmaailmasta vapaasti ja esteettömästi. Mieltä tyhjentävä meditaatio voi olla aktiivista ja luovaa. Sen ei tarvitse vain olla mantraan tai hengitykseen keskittymistä.

Viime vuosina olen yhä enenevässä määrin harjoitellut myös hyväksyvää läsnäoloa hiljentyen.  Kuumu, Kuhmon pohjoisin kolkka, on paikka, jossa voin olla luonnossa läsnä.  Metsällä tai vaikkapa nuotion ääressä istumisella on hämmentäviä voimia.  Täysi mieleni tyhjenee toisella tavalla kuin kirjoittaen. Metsässä olen vain sitä mitä olen. Mikä parasta, kainuulaisen korven asukkaat, sen oravat, korpit ja karhut hyväksyvät minut sellaisenaan kuin olen.

Suo on syvimmän sieluni osan mielimaisema. Sen vuodenaikoja heijastavat värit, tuoksut ja eläinten hiljaisuutta rikkovat äänet saavat hetkessä mölyn päässäni hiljenemään. En ole jalat kainuulaiseen turpeeseen työtyneenä täynnä ajatuksia (mindfullness) vaan olen hyväksyvästi läsnä (mindfulness) elämän ihmeelle.

Tietoisuustaidot facebookissa. 

PS. Muistathan, huomenna on Ainolassa, Kuhmossa,  ”Tietoisuustaidot arjessa -kurssi”. Vielä mahtuu mukaan!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s