Tietoisuustaidot on sateenvarjokäsite

Hypnoterapeuttina näen tietoisuustaidot laajana sateenvarjokäsitteenä. Ne sisältävät monenlaisia, erilaisista kulttuureista peräisin olevia,  mielen keskittämis-, mielikuva-, luovuus- ja oivallusharjoitteita. Niitä kaikkia voi käyttää itsetiedostuksen lisäämiseen.

On tärkeää viedä tietoisuustaitoja kouluihin (draamaa ja muita luovia menetelmiä, keskittymismeditaatiota). Nuoren ihmisen mieli on vielä joustava, ja hän voi oppia käyttämään tietoisuuttaan monipuolisesti. Koululaiselle ei liene vaikeaa löytää leikkivää ja tutkivaa suhdetta itseensä. Pikemminkin vanhoillisissa koulujärjestelmissä tämä suhde on heissä tuhottu. Lapsissa kun on leikkivä suhde elämään ja omaan tietoisuuteen  luontaisesti olemassa.

Itselläni on sellainen näppituntuma, että vanhemman ikäpolven ihmiset, ne jotka kaikkein eniten tarvitsisivat tietoisuustaitoja, ovat kaikkein vähiten halukkaita menemään minkäänlaisiin ”huu-haa-kotkotuksiin”. Näyttää onneksi siltä, että se mikä eilen on ollut ”huuhaa-tiedettä”, saattaa huomenna olla valtavirtaa. Elämme integraation aikaa: Länsimaiset, itämaiset ja alkuperäiskansojen viisausperinteet näyttävät olevan yhdistymässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Se, miten yhdistän hyväksyvää läsnäoloa ja hypnoterapiaa, ei ole oikeastaan kovinkaan monimutkaista. Jotta asia tulee ymmärretyksi, täytyy meidän täytyy vain erottaa toisistaan kaksi hyväksyvän läsnäolon harjoittamisen muotoa. Ne ovat Sama(n)tha-meditaatio ja Vipassana-meditaatio.

Samantha meditaatio on se hyväksyvän läsnäolon muoto, jonka useimmat, vähänkin menetelmään paneutuneet, tunnistavat. Ihminen keskittyy esimerkiksi hengitykseen, ulkoapäin tuleviin ääniin tai vaikkapa kynttilän liekkiin. Aina kun huomio menee jonnekin muualle, ajatukset ohjataan lempeästi takaisin keskittymisen kohteeseen.

Vipassana on puolestaan se menetelmä, joka olemukseltaan muistuuttaa syvää hypnoterapeuttista prosessia kuten minätilojen terapiaa. Menetelmän harjoittaja kykenee menemään syvälle omaan mieleensä. Onnistuessaan läsnäolon harjoittaja paljastaa meditatiivisessa tilassa (flow-tilassa, itse-hypnoosissa) mielensä ehdollistumat – erilaisin muistoin, fysiologisin tuntemuksin ja tuntein – muodostuneet tietoisuutensa tilat. Hän avaa ja työstää joskus suuriakin ristiriitoja elämässä tuottavat mielensä rakenteet. Tämä kuljettaa ihmistä yhä syvempään itsensä tiedostamiseen. Tietoisuustaitojen kehittyessä hän näkee todellisuuden yhä terävämmin, ilman illuusioita. Syvä hypnoottiset tilat ovat olemukseltaan siis hyvin samankaltaisia kuin Vipassana-meditaatiotilat.

Ehdollistumien paljastumista tapahtuu esimerkiksi Sisäisessä teatterissa, jonka voi siis ajatella olevan paitsi itse-hypnoosia myös Vipassana-meditaatiota.  Ihminen hyödyntää menetelmässä hypnoterapiasta kehitettyä tietoisuustaito-menetelmää kirjoittaen. Kirjoittaja hyödyntää virtaavaa luovan kirjoittamisen tilaa kirkastaakseen ja työstääkseen oman mielensä rakenteita.  Samalla hän tekee oikeastaan omaan mieleensä tutkimusmatkaa, hyväksyvästi itselleen läsnäollen. Tällöin voidana puhua myös hyväksyvän läsnäolon tutkimuksesta (mindful research). Tutkimusretkeilijä on hyväksyvästi läsnä omalle sisäiselle kokemusmaailmalleen ja ryhtyy luokitelemaan ei arvottavasti omia ajatuksiaan, henkilöstäen ajatuksensa eri minätiloille. Hän ottaa tutkivan ja leikkivän suhteen ajatteluunsa.

Monimutkaista?  Valaisen prosessia seuraavalla esimerkillä.

++++++++++

Esimerkkiharjoitus

Istu rauhassa tuolilla ja ryhdy harjoittamaan esimerkiksi hengitysmeditaatiota. Keskityt omaan rauhalliseen hengitykseesi. Aina kun ajatus putkahtaa mieleesi, kirjoita se tietokoneelle tai peperille. Tämän jälkeen palaa taas takaisin hengitykseesi. Kun uusi ajatus taas kelluu tietoisuutesi kentälle, kirjoita se taas muistiin. Mitä pitempään tätä harjoitusta teet, sitä enemmän saat itsellesi materiaalia ajatusten minätilaluokittelua varten.

Hengitysmeditaation lopettamisen jälkeen nimittäin katsot läpi meditaatiossa syntyneet ajatukset. Luet läpi jokaisen lauseen tai ajatusryppään, ja mietit, minkä osasi (minätilasi) ajatus kyseinen ajatus on.

Minna kirjasi paperilleen seuraavat ajatukset:

”Selkää särkee, on jotekin huono asento.”              Uupunut Ulla -minätila

”Vitsi, minunhan piti leipoa tänään.”                         Martta-minätila

”Voi ei, huomennahan oli se iltakokous.”                  Uupunut Ulla -minätila

”Muo pelottaa, toivottavasti Pekka-

poikani ei jää koukkuun tietokonepeleihin.”               Äiti-minätila.

++++++++++++++

Jotta oivallusprosessi voi onnistua ja edistyä, täytyy ihmisellä olla vahvoja tietoisuuden aikuisia osia tai hyviä tukevia ihmissuhteita aikuisiin ihmisiin, mielenterveyshäiriöstä kärsivällä mielellään myös terapeuttiin. Jos tällaisia suhteita omaan itseen tai muihin aikuisiin ihmisiin ei ole, voi henkilö kokea turvattomuutta kelluessaan muuntuneessa tietoisuuden virtaavissa tilassa. Tällainen kokemus voi olla hyvinkin ahdistava ilman turvallisia aikuisia minätiloja tai terapeuttia.

Lisäksi ihmisen täytyy olla halukas muutokseen. Voimme käyttää muuntuneita tajuntamme mielikuvitustiloja myös pahan palvelemiseen. On esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat päättäneet koko elämäkseen uhriutua. Tämä rooli palvelee jotakin syvempää tarkoitusta heidän elämässään, eivätkä he ole halukkaita ottamaan vastaan vastuuta omasta elämästään. He samaistuvat mielellään tunnetiloihinsa ja heijastavat omat epäonnistumisensa toisiin ihmisiin.

Sekä hypnoosiperinteessä että hyväksyvän läsnäolon harjoittessa on tiedostettu, että keho ja mieli eivät ole erillisiä osia toisistaan, vaan mielemme tilat ovat kytköksissä koko kehomme informaatio- ja energiamolekyylivirtaan. Kehotietoisuutemme edistää mielenterveyttämme, ja tunnetilatietoisuutemme kehotietoisuuttamme.

Syvä, Vipassana meditatiivinen tila, tai länsimaisesti ajatellen, itsehypnoottinen tila, on tila, jossa ihminen voi työstää mielikuvituksensa avulla ongelmiaan. Prosessiamme voimme ruokkia hypnoosin tavoin myös tietoisilla suggestioilla: Voimme ohjata halutessamme sisäisen prosessimme haluamme suuntaan. Meidän ei tarvitse olla satunnaisten tunnetilojemme orjia, vaan voimme oppia ohjaamaan niitä.

Myönteiset suggestiot ja mielikuvitus muodostavat keskeisen hypnoosiperinteen osan. Voimme mielemme fantasiakyvyn avulla paljastaa itsellemme elämäämme kannattelevan Elämän eepoksen, identiteettitarinan. Tämä tarina voi olla runoutta, proosaa, kuvataidetta, sarjakuvaa, filosofiaa, tanssia jne. Voimme itse kukin löytää itsellemme parhaimman ja sopivimman luovan tavan ilmasta syvimmät tuntomme. Onnistuessamme kykenemme tyästämään niistä suurienkin kompurointien jälkeen elämäämme kannattelevan tarinan.

Uuden oivaltaminen on sisällämme tapahtuvan luovan prosessin ja muodonmuutoksen todistamista ja hienovaraista prosessimme tietoista ohjausta. Kun paljastamme ehdollistumamme, vapaudumme näkemään todellisuuden yhä selkeämmin.  Tämän jälkeen voimme ryhtyä elämään läsnäolevammin ja enemmän aidon itsemme näköistä, hyvää, elämää. Emme ole tämän jälkeen enää satunnaisten tunnetilojemme orjia vaan niiden ohjaajia. Liian moni kulkee elämänsä läpi ”flipperipallona”, pongahdellen henkilöhistoriansa aikana omaksumissaan tunnetiloissa satunnaisesti.

Itsehypnoositilassa (Vipassana meditaatiotilassa? ) voimme työstää oman mielemme ongelmia luovasti hyödyntäen länsimaista psykoterapeuttista perinnetä. Helpoimmin omaksuttavia peilauksen kohteita lienevät erilaiset ratkaisukeskeiset menetelmät, narratiiviset menetelmät sekä psykoanalyyttiset konstruktiiviset menetelmät. Viimeisessä näistä voidaan käyttää hyväksi erityisesti unia, satuja ja tarinoita.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s