Pistä tietoisuutesi hengittämään ja sulata itsesi rakkauteen

Tietoisuustaitojen ei tarvitse olla pelkkiä hengitysharjoituksia, mantran toistamista tai  kehotietoisuusharjoituksia, vaan voimme pistää myös mielemme hengittämään.

Arthur Zajonc kirjoitaa kirjassaan ” Meditation as Contemplative inquiry – When Knowig Becomes Love” kognitiivisesta hengittämisestä. Käsityksemme tietoisuustaidoista jää melkoisen kapeaksi, jos luulemme, että tietoisuustaidot ovat vain kehotietoisuuden lisäämistä, vaikka sitäkin ne tietenkin ovat.  Kun saavutamme meditaation ja muiden muuntuneiden tajunnantilojen kautta uusia kokemuksia, on niiden kautta saavuttavissa lisäoivallusta; lähdemme hahmottamaan kokemuksiamme taiteellisesti tai tiedollisesti eläväksi elämäksi. Laajennamme kokonaisvaltaista viisauttamme pukeamalla oivalluksiamme sanoiksi, muodoiksi ja teoiksi.

Avaamme itsemme kongtiiviseen hengitykseen, jossa vuorotellen keskitämme huomiotamme, ja avaamme sitä vapaisiin näkökulmien, mielikuvien  ja metaforien leikkiin, uusiin mielleyhtymiin. Tämä oivallus voi saada joko taiteellisen muodon (vaikka sarjakuva, tanssi, musiikki) tai verbaalisen muodon (runo, filosofia).

Meditaation kautta savuttamiemme uusien kokemuksien tiedollinen käsittely ei Zajoncin mukaan ole vain informaation prosessointia.  Sen sijaan se on kokemuksellista oppimista, joka rakentuu omalle tietoteorialleen, jota voidaan kutsua ”rakkauden epistemiologiaksi”.

Mitä on tämä mietiskelyn kautta saatu uusi tieto ja sen rakkauden epistemiologia?  Sen olemus voi avautua sekä runouden että filosofian kautta. Se on itsen ja maailman eettistä tutkimusretkeilyä, avautumista henkisyyteen ja rakkauteen. Se on ihmisen itsensä päivittäistä uudistumista, jossa tietoisuustaitojen harjoittaja puhdistaa ja järjestää uudelleen sekä sydäntään että mieltään.

Tämän oppimisen keskiössä ei ole pelkästään rationaalinen äly, vaan myös mielikuvitus.  Tätä mielikuvitusta ei käytetä oman egon tarkoituksiin, oman persoonan naamioiden kasvattamiseen. Sen sijaan paljastamme itsemme naamioittemme sisältä.

Rakkauden epistemiologian keskiössä ei ole minun egoni, joka sekin on tärkeä osa ihmistä. Tietoisuutaidoissa tavoitellaan aitoa itseyttä, sitä joka ei ole irrallinen muista ihmisistä. Näin ollen hyvä itsetuntemus, on paitsi itsestä, myös toisista ihmisistä ja luontokappaleista välittämistä. Tietoisuustaitojen kehittyessä saavutetaan yhteyden kokemusta muihin yhteisön jäseniin, luontokappaleisiin ja menneisiin sukupolviin.

Emme tyydy transmodernissa maailmassa enää moderniin ihmiskuvaan, jossa tieto on leikattu irti tietäjästä.  Modernissa kultturissa meidät on irrotettu toinen toisistamme, revitty enemmän tai vähemmän irti perinteisistä yhteisöllisyydestä. Transmoderni palautta ihmiselle yhteisöllisyyden kokemuksen ja oman kokemuksellisen viisauden, säilyttäen kuitenkin modernista maailmankuvasta sen hyvän, mitä siinä on.  Moderni tiede on kehittänyt ihmisen realiteettitajua.

Tietoisuustaitojen kautta saavutettu tieto on jotakin, joka kiinnittää ja yhdistää meidät olemisen suureen verkostoon. Olemme tasa-arvoisessa vuorovaikutuksessa keskenämme, ilman naamioitamme ja tietteleitämme.  Harjoitteita voi olla loppumaton määrä!  Suomalainen voi perinteisesti mietiskellä vaikka saunassa…

 

Ralph Waldo Emerssonin mukaan tietämisen Mielikuvitus ei ole mitä tahansa fantasiaa. Sen sijaan se on olemisessa tietämistä. Se ei ole  tilastojen, logaritmien ja faktojen tietämistä, jota meille informaatioprosessoinnin kautta kouluissa opetetaan. Tämäkin tietämisen tapa on tietenkin hyvä asia.

Tietoisuustaitojen tietäminen rakentuu toiseuden ja erilaisuuden kunnioittamiselle. Minulle se edustaa draamallista monitieteellistä ja -kulttuurista totuutta, sitä, että osaamme kellua ja viihtyä olemisen kiertokulussa erilaisten runojen, perinteiden, tarinoiden tai filosofioiden maastossa. Ja samalla pystymme kaiken epävarmuuden keskellä  säilyttämään juurevuutemme ja realiteettitajumme.

Tietoisuustaitojen lähtökohtana on läsnäoleva rakkaus, rakkauden epistemologia. Tämän tietoterian sisällä,  emme kiivastu toisessa olevasta erilaisuudesta. Emme myöskään samaistu itsessämme oleviin ristiriitaisiin puoliimme, muuta kuin tietoisesti, yhä paremmin tunnistaen ja ohjaten sisäisiä tilojamme. Olemme toiseudelle ja erilaisuudelle läsnä arvostavasti. Vuorotellen avaamme itseämme ja keskitämme itseämme.  Goethe puhui herkästä empirismistä, kokemuksellista tiedosta, jossa sulaudumme tiedon kohteeseen.

Sinä saat olla se joka olet, ja kuuntelen sinua. Sulaudun sinuun.  Minä saan ristiriitaiseni puolineni olla se joka olen, ja en torju osiani, vaan kuuntelen ja tutkin itseäni arvostavasti siirtämättä tunteitani muihin ihmisiin. Sulatan itseni.  Psykiatri Dan Siegelin sanoin: Vapautan itsessäni olevaa lukkiutunutta informaatio- ja energiamolekyylivirtaa.  Tämä ei pelkästään laajenna meidän tietoisuutta, vaan se tekee kokonaisvaltaisesti hyvää. Tilamme eivät ole vain mielen tiloja  vaan ne ovat aina samalla myös fysiologisia,  koko kehon tiloja.

Avaudumme toiseuden rikkauteen, monikulttuuriseen ja -perinteiseen kosmiseen todellisuuteen,  opettemalla puhumaan erilaisia rakkauden kieliä.  Näitä kieliä emme opi vain ajattelemalla järkevästi ja loogisesti. Sen sijaan opimme niitä muuntuneiden tajunnantilojen (mietiskely, meditaatio, transsi, itse-hypnoosi, hypnoosi, GMM= guided mindfulness meditation) avulla.  Tämä siksi, että joudumme herkistämään muuntuneiden tajunnan tilojemme avulla itsemme olemiselle, sillä oleminen ei huuda vaan se kuiskaa.

Tietoa ei ole vain se, että irtaannumme tutkimusobjektistamme ja analysoimme sitä luonnontieteellisesti.  Tietoa on myös se, että hyöydnnämme tietoisuutemme muuntuneita tajunnan tiloja. Tämä tapahtuu kehittämällä tietoisuustaitojamme: Alamme itse tuntea, aistia,  ja kokea maailmaamme avoimina, dialogisesti ja välillä puolestaan keskittäen huomiotamme. Kognitiivisen hengitysharjoituksen kantamana voimme oppia jäsentämään omaa kokemusmaailmaamme erilaisiksi runollisiksi muodoiksi. Tässä on erään tietoisuustaitoja harjoittavan henkilön meditaation lopputulos:

cc Kati Sarvela

Todellisuuden jatkuva uudellen hahmottaminen ei ole jotakin sellaista, jota teemme vain meditoidessamme, mietiskellessämme tai mielikuvaharjoituksissamme. Sen sijaan se on jotakin, jota voimme tehdä halutessamme jokaisen päivän jokaisena hetkenä olemalla avoimia ja läsnäolevia toiseudelle.

Eikö suomalainen olen harjoittanut tietoisuustaitoja kautta aikojen? Hän on riisunut itsensä naamioistaan juuri esimerkiksi saunassa ja nuotiolla. Siellä lämpimissä tervan ja savun tuoksuissa höyryissä hän on sulattanut paitsi itseään myös suhdettaan toiseuteen.

Kokonaisvaltaisesti viisas kansanihminen on voinut saada sivistyksensä olemalla avoimessa suhteessa itseensä, toiseuteen ja maailmaan, myös kirjojen maailmaan, jonka jälkeen hän on kyenneyt jäsentämään saavuttamaansa oivallusta hyväksi elämänkäytännöksi.

Olemme palauttamassa itsellemme tietoisuustaitojen avulla kokonaisvaltaista viisauttamme, sitä, joka meiltä varastettiin, kun meidät leikattiin irti yhteisöllisyydestämme, perinteisistä kulttuurisista rakenteistamme. Olemme heräämässä jälleen takaisin arjen kauneuteen.

Tietoisuustaitojen kehittymisen myötä, on elämäntapaamme onneksi kasvamassa jälleen uutta yhteisöllisyyttä ja  välittämisen kulttuuria. Valitettavasti kaikella on myös vastapoolinsa. Tämä näkynee ajassamme ideologisina ääriliikkeinä.

Tietoisuustaidot facebookissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s