Melanooma on kukka

Melanooma on kukka, kirjoitti eräs tähän sairauteen sairastunut henkilö Syöpälehdessä. Totta, melanooma kuulostaa jotekin kauniimmalta kuin rintasyöpä, sairaus joka minulla oli seitsemän vuotta sitten. Rintasyöpä oli minulle diagnoosin jälkeen häpeäpaalu, jossa osa minua naulattiin irvokkaasti itseni ihmeteltäväksi.  Työstin itseäni  ja olen päässyt hyvin tästä paalusta irti.  Sairaus herätti henkisyyteni ja sisälläni olevan vahvan, kypsemmän naisen.

Meidän perheeseen Melanooma- kukan lievä haju levisi noin kuukausi sitten. Minulla oli pikkuvarpaassa pitemmän aikaa iso mustelma, hankauma. En sen kummemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, koska olen runnonnut ennenkin varpaitani.  Mustelma pieneni, enkä ollut siitä huolissani. Kuukausi sitten joogatessa kiinnitin paljaisiin varpaisiini enemmän huomiota. Miksi tämä mustelma ei häviä kokonaan?  Miksi se näyttää niin ruskealta.  Silloin haistoin ensimmäisen kerran Melanooman hajun.  Melanoma kukka ei tuoksunut hyvälle, vaan sen haju oli epämiellyttävä.

Image

Menin Kalevan Työterveysasemalle, jossa lääkäri suhtautui muutokseen vakavasti, ja sanoi, että se voi olla pahanlaatuinen.  Siksi hän pisti kiireisen lähetteen KAKS:iin.  Kolmen viikon kuluttua pääsin kuin pääsikin KAKS:iin, jossa lääkäri ilmoitti minulle, että ”Tämähän näyttää melanoomalta. Leikkaussali on tällä hetkellä varattu. Pistetään jonoon!”  Että sillä viissiin.  Sata kilometriä ja rapiat kuljen Kuhmosta Kajaaniin poistattamaan luomeani,  kuulemaan saman asia uudelleen, sen , jonka työterveyslääkäri oli sanonut.  (Ei ihme, että terveydenhuoltomme on kallis. Näitä turhia Kuhmo-Kajaani reissuja olen kuullut pilvin pimein).

En mennyt jonoon. Sen sijaan painuin suoraan yksityiselle Kajaanin lääkäriasemalle, jossa kokenut yleislääkäri poisti saman tien muutoksen. Hän yritti ottaa muutoksen pois mahdollisimman suurella marginaalilla, mutta ei kuitenkaan amputoinut koko varvasta. Operaatio tehtiin viime viikon keskiviikkona.

Diagnoosin odotteluaika voi olla stressaavaa. Melanoomakukkani on tuoksunut kovin vaihtelevasti.  Hetkittäin se haisi, suorastaan löyhkäsi kylmiä etovia tuulahduksia. Ehkä hajuaistini ei olekaan oikeassa? Haistan nimittäin myös toivon. Olen hukuttanut itseni tekemiseen, mm. näihin uusiin videoihini Sisäisestä teatterista.

Uskon yhä enemmän siihen, että kaikki asiat, mitä meille annetaan elämässä on tarkoitettu meille opetukseksi. Emme sairastu sattumalta. Kaikella on tarkoituksensa. Se on eräs syy, miksi olen jaksanut olla enimmäkseen hyvällä mielellä.

Ehkä osa kiitos tästä mielialastani kuuluu ihan perinteiselle lääketieteelle. Olen syönyt satunnaisesti mirtazepiiniä unettomuuteen.  Nostin nyt vähän annosta. Haluan aikaa käsitellä tunteitani. Olen itse vannoutunut länsimaisen lääketieteen ja täydentävien hoitomuotojen yhdistäjä.  Itseään täytyy kuunnella ja kaikki keinot kannattaa käyttää. Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus.

Eilen sain sitten puhelinsoiton. Lääkäriaseman lääkäri oli soittaessaan minulle hieman hämmentynyt ja epäröivä.  Olisiko hänen sittenkään pitänyt poistaa luomea, koska olisi ollut ehkä hyvä poistaa saman tien koko varvas?

Entä jos se olisi ollutkaan melanooma? Oisko ollu mukavaa kertoa potilaalle, sorry, amputoin varpaasi, eikä se ollukaan melanooma.  Olen kiitollinen tälle rohkealle lääkärille. Olisin vielläkin löysässä hirressä, jollen olisi päässyt hänen vastaanotollensa. Hän ei tarvinnut operaatioonsa leikkaussalia. Hän poisti muutoksen hoitajan kanssa toimenpidehuoneessa.

Olen myös kiitollinen maailman ihanimmalle lääkärisiskolleni, Johannalle.  Hän on tsempannut minua viime päivien ajan.  Sovimme, että hakeudun Helsinkiin hoitoon, koska Oulussa minulla on vain vähän tuttavia.  Puolisoani lukuunottamatta muu perheeni on siellä. Kun kerran muutenkin ravaan jatkuvasti Helsingissä, on se siis parempi hoitopaikka minulle kuin Oulu.

Eilen illalla Johanna sanoi minulle, että hänen mielestään olen liian myönteinen. Minun pitäisi antaa tilaa myös muille tunteille. Tulkitsen asian niin, että perhelääkärini määräsi minulle oikeastaan itkukuurin. Kirjoittaminen on ollut minulle paras tapa käsitellä tunteita.  Tänä aamuna melanooma tuoksuu surulle. Melanooma kukkani saa veden vuotamaan silmistä, suu maistuu suolaiselta  ja räkä valuu valtoimenaan nenästä.

PS. On paljon muita tukijoukkoja, joille olen tämän hetkisestä hyvästä elämästäni kiitollinen. Yhden heistä maintisen tässä vielä ääneen. Hän on puolisoni. Sain häneltä Kajaanin lääkäriasemalla ollessani elämäni kauneimman tekstiviestin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

4 kommenttia artikkeliin ”Melanooma on kukka

  1. Onpa elämässäsi korkeita laineita, jälleen. Olet tiukassa halauksessani, koko ajan. Juuri nyt en pysty muuta sanomaan, mutta kun sanat tulevat, kirjoitan ne sinulle. Nyt siis vain halaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s