Got Sisu?

Toinen päivä melanooma diagnoosin jälkeen.  Olo on ollut kummallisen levollinen eilisten aamuitkujen jälkeen.

”Hyvä olo kostautuu vielä!”, kuiskaa korvaani pessimisti puoleni.

”Sinun kuuluu tuntea pelkoa ja ahdistusta.  Kun saa syöpädiagnoosin, täytyy ja kuuluu olla kauhuissaan.”


En tiedä. Ehkä ensimmäinen syöpä opetti minua elämään epävarmuudessa.  Ei kannata huolehtiä huomisesta, ennen kuin tietää, mitä tuleman pitää. Entä jos se melanoma olikin niin pieni, että lääketieteen papit ja papittaret eivät tee mitään tai ehkä vain amputoivat pikkuvarpaani.  Mielelläni uhraan pikkuvarpaani syövän alttarille!  Ja jalkanikin…. Silpokaa vaan minut, mutta HAA, sieluani ette saa!

Kylmä lääketieteilijä minussa aikoinaan oli syödä sieluni, mutta olen onnistunut herättämään sen henkiin. Tietäkää, en tule sieluani luovuttamaan  koskaan kenellekkään. Kerron salaisuuden sinulle lukija, sieluni on luomakunnan yhteistä omaisuutta, jota siksi kukaan ei voi minulta varastaa.


Silti on nyt ollut  ollut epävarmuutta tulevaisuudesta.  Mielestäni olen oppinut ja jopa viihdyn  siinä.  Elämän perusolemus on sen ennakoimattomuus. Emme voi kontrolloida elämäämme, voimme vain nöyrästi ohajata sen suuntaa pienin liikkein. Emme voi tietää kaikkia maailman asioita älyllisesti, mutta voimme ottaa elämämme haltuun aistimilla sitä kaikin aistein, myös kehotuntemuksin ja intuitiivisesti.


Joskus mietin, että ehkä sain näitä sairauksia siksi, ettei minulla ollut aikoinani rakastavaa suhdetta itseeni ja kehooni.  Nuoresta pitäen inhosin aina liiaan lihavaa kehoani ja kärsin syömishäiriöstä.  Voin todella pahoin ulkonäkökeskeisessä kulttuurissamme. Intialainen sananlasku sanoo:  Jos haluat tietää, minkälaisia ajatuksia ajattelit eilen, katso kehoasi tänään. Jos haluat tietää millainen kehosi on huomenna, tarkkaile millaisia ajatuksia ajattelet tänään. 

cropped-cropped-wp_20131003_0682013100422123420131004221523.jpg

 

Entä jos sain syövän siksi, että kaipaan jatkuvasti huomiota.  Saan myötätuntoa ja rakastavia ihmisiä ympärilleni, kun sairastan. KATSOKAA KAIKKI, VARPAASSANI ON MELANOOMA!  SÄÄLIKÄÄ MINUA!  Eihän tervepäinen normaali ihminen jaa kokemuksia tällä tavalla ekshibitionistisesti? Varsinkaan hammaslääkäri, jonka tulisi säilyttää aina ammatillinen tyyni pokeri-ilmeensä.

Ihon pinnassani oleva Melanoomakukka sanoi minulle tänä aamuna, että ehkä kuitenkin halut  olla  kohdussa, turvassa, toisen ihmisen jatkuvassa kosketuksessa.

”Olen luullut tämän kainuulaisen maaäidin kohdun olevan riittävä turva sielulleni”,  vastaa Siirtolan Emäntä Melanoomakukalle.

Hetken tauon jälkeen emäntä jatkaa:   ”Vai onko sisälläni sittenkin osa, joka itkee äidin syliä!  Melanomakukka rakas… Minähän olen jo itse lämmin sylini!   Enkö osaa jo heittäytyä elämän pyhyyyteen ja antaa itselleni kaikea sitä rakkautta,  minkä tarvitsen”

Tauko.

”Mitä haluat sanoa minulle,  Melanoomakukka? Puhu, kerro, vastaa…  Haluan vastauksia!”, Siirtolan Emäntä jo huutaa.

On ajat ihmeellisiä. Istun täällä keskellä kainuulaista mahtavaa korpea imien itseeni energiaa paitsi kirjoittamisesta ja luonnosta, niistä voimaannuttavista yhteydenotoista, joita olen tietokoneen kautta saanut. Osa tulee perheeltä ja enemmän tai vähemmän vanhoilta ”real-life”  tutuilta, osa virtuaalisilta tutuilta.

Näistä  uusista virtuaalitutuista Marja Leena Toukosen olen jo tavannut livenä Helsingissä.  Hän on kirjailija, vertaistukija ja bloggari, joka on kirjoittanut mm. upeita runokirjoja ja  ”Kuvittele itsesi-kirjan” jolla on paljon yhtymäkohtia Sisäiseen teatteriin.  Toinen uusi tuttavuus on fysioterapeutti Karita Palomäki, jonka ”Meta Health” -peruskurssilla olin. Hän on tsempannut minua  ja auttanut mm. EFT:n opiskelussa.  Karita  on monilahjakkuus; arkkityyppinen Sofie-nainen, jonka terapeuttisessa työkalupakissa on vaikka mitä kehomieli-hyvinvointiin tarjottavaa.

cropped-cropped-wp_20131003_0682013100422123420131004221523.jpg

 

Kolmas virtuaalinen uusi tuttavuus on hypnoterapeutti Kelley T. Woods Washingtonin osavaltiosta.  Törmäsin häneen muutama kuukausi sitten virtuaalisesti Hypnothoughts- sivustolla, jonka jälkeen yhteydenpitomme on lisääntynyt.  Ilmeni, että hänen äitinsä juuret  on Suomussalmella (Kaasisia), ja hän on käynyt monta kertaa Suomessa.  Woods kumppaneineen on kirjoittanut upean kirjan siitä, kuinka lääkärit voivat hyödyntää hypnoterapeuttista tietoa työssään.

No, Kelly kirjoitti yksityisviestissään,  että jos tarvitsen tukea, niin voin ottaa häneen yhteyttä SKYPE:n välityksellä. Siis kuvitelkaa, täysin uusi virtuaalinen tuttavuus toiselta puolelta maailmaa sanoo minulle, että jos on tarvetta,  voin olla häneen yhteydessä. ”Laita viestiä, jos tarvitset tukea. Voimmehan SKYPEtellä!” Miten maapallolla voi olla näin paljon hyviä ihmisiä! Hänen perustaman facebook-ryhmän, Hypnotic Women, naiset ovat kilpaa lähettäneet rakkaudellista, hyvää, tunne-energiaa minulle.

Kelley kirjoittaa blogissaan, että se, mitä hän yrittää siirtää hypnoterapia-asiakkailleen on SISU.  Jotta saavutamme päämääriämme, täytyy meidän kyetä juoksemaan pää pystyssä ja rohkeana elämämme kiviä ja mutaa täynnä olevissa juoksuhaudoissa. Vain näin saavutamme elämämme todellisia päämääriämme.

Ehkä tämä voisi olla ”Annani  ja hänen ystäviensä” avoimen syöpäkirjoittelun visio:  Haluan siirtää toiveikkuutta ja sisua kaikille kärsiville, myös muille syöpään sairaustuneille. Ja muistakaa, älkää tyytykö vain perinteisiin hoitomenetelmiin. Kuunnelkaa itseänne ja kehoanne,  ottakaa vastaan vertaistukea ja täydentäviä hoitomuotoja, niitä jotka sopivat omaan tarinannee!

Täydentävät hoitomuodot ovat tärkeitä toivon tuottajia ja ylläpitäjiä. Ne aktivoivat omia parantavia ja eheyttäviä voimiamme!

Seuraavassa lyhyt ote hypnoterapeutti  Kelley Woodsin  blogista:

+ + +
Driving in town this weekend, I noticed a bumper sticker on a work van ahead. It asked, ”GOT SISU?” I smiled because I do have sisu. It’s actually part of my Finnish ancestory.
”The Finns have something they call sisu. It is a compound of bravado and bravery, of ferocity and tenacity, of the ability to keepfighting after most people would have quit, and to fight with the willto win. The Finns translate sisu as ”the Finnish spirit,” but it is a good example of sisu by carrying the war into Russian territory on one front while on another they withstood merciless attacks by a reinforced Russian Army. In the wilderness that forms most of the Russo-Finnish frontier between Lake Laatokka and the Arctic Ocean, the Finns definitely gained the upper hand.”
—Time Magazine, January 8, 1940
 I started thinking about my own sisu nature and realized that this is the element that I often seek to instill in my clients. While they may not be in a war against an invading country, they ARE involved in a battle within and need all of the reserves we can muster. Casting a powerful force like sisu can help them navigate the trenches and persevere to the completion of their goals.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s