Syöpä – Selviytymisstrategioitani, nr. 1

Eilen oli hyvä päivä. Tänä aamuna olo tuntuu melkein jo normaalita. Tämä ei tietenkään välttämättä merkitse sitä, etteikö vaikeita päiviä tulisi. Ratkaiseva eilinen käänne oli, kun tajusin, että toistuva, hetkellinen paha olo ja tunne siitä, että nyt kuolen johtuukin mitä suurimmalla todennäköisyydellä aktivoituneesta nuoruuden paniikkihäiriöstä.

Onnistuin nimittäin selättämään syntyneen pahanolon EFT:lla, mutta palaan tähän selviytymisstrategiaani myöhemmin. Päätin nimittäin, että listaan tähän ylös ne menetelmät, joilla täydennän hoitajani tämän sairastumiskriisini aikana.

Kun ihminen kohtaa vakavan sairauden, ei kannata jäädä kotiin vain passiivisesti odottamaan syöpähoitojen aloittamista. Sen sijaan on syytä tehdä töitä oman kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin eteen. Syöpä loukkaa ihmisen koko identiteettiä; henkistä, psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista puolta.

WP_20131003_034

  1. Suurin niistä on rakkaus

Jotta ihminen kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi aikuiseksi, lapsi tarvitsee rakkautta ja vanhempien läsnäoloa. Se, että lapsesta tulee kiusaaja, syömishäiriöinen, addiktiivinen perheen hankala lapsi ei johtuu hyvin harvoin hänestä itsestään. Bernie Siegelin mukaan rakkauden puutteessa kasvaneet ihmiset paitsi kärsivät erilaisista tunnehäiriöistä, mutta sairastuvat lähes sataprosenttisesti keski-iässä johonkin vakavaan sairauteen. Hänen mukaansa immuunivasteemme heikkenee rakkaudettomassa ilmapiirissä. Toki riski on muillakin, mutta hänen mukaansa terveessä, rakkauden täyttämässä ilmapiirissä kasvaneista vain 25 % sairastuu vakavaan sairauteen keski-iässä.

Kun mietin oman lapsuuden perhettäni, ajattelen asian niin, että meillä oli kohtuullisen hyvät vanhemmat. En ole selvinnyt omasta äitinä olemisestani valitettavasti yhtään heitä paremmin. (Olen tehnyt omat virheeni.) Silti kun mietin ihanteellisia olosuhteita, näen lapsuudenperheemme ongelman; meitä oli viisi alle kouluikäistä tyttöä samanaikaisesti. Olin keskimmäinen heistä. Nykyise tietämykseni mukaan luokittelisin itseni vieläpä erityisherkäksi.

En syytä vanhempiani huonosta vanhemmuudesta, sillä hypnoterapeuttina olen kuullut todellisia tarinoita siitä, mitä on huono vanhemmuus. Syytän sen sijaan vallinnutta valtakulttuuria rakkaudettomasta ilmapiiristä. Silloin ei vielä ymmärretty kuinka tärkeää ihmisen hyvinvoinnille on vanhempien läsnäolo ja rakkaus.  Niin naivilta kuin se kuullostaa, rakkaus mahdollistaa  otolliset olosuhteet kokonaisvaltaisesti terveen ihmisen kasvulle. Tätä korostaa myös  psykiatri  Dan Siegel (mindsight).

Ratkaiseva käänne parempaan elämään omalla kohdallani tapahtui hitaasti. Se alkoi NLP-kolutuksissa, ratkaisukeskeisillä kursseilla ja edistyi kovaa vauhtia hypnoterapiakoutukseni aikana ja sen jälkeen. Hypnoterapiassa ja kirjoittaen elin uudelleen mielikuvituksessani lapsuuden tapahtumia. Annoin itse itselleni kaiken sen rakkauden mikä minulle kuuluu.

Bernie Siegel puhuu siitä, kuinka tärkeää meidän on löytää rakkaus ja hyväksyntä itseämme kohtaan. Mikäli emme ole saaneet osaksemme tervettä kiintymyssuhdetta, joudumme itse rakentamaan itseemme sellaisen.Hän kehottaa luomaan tätä samaan tapaan kuin se tehdään Sisäisessä teatterissa. Huonosti voivain ihmisen on rakastuttava siihen lapseen, joka hänessä on. Itse tein tätä rakkauden työtä kirjoittaen. Tutustuin omaan sisäiseen lapseeni mielikuvitukseni, itsehypnoosin eli ”psykodraamallisen transsin” avulla. Siegel kehottaa ottamaan pöydälle kuvia itsestä lapsena ja pistämään niitä esille johonkin kauniisti. Tämä paikka on pyhä paikka, jossa annat itsellesi kaiken sen rakkauden mikä sinulle kuuluu. Olet rakastettava ja hyvä ihminen sellaisena kuin olet, kaikkine heikkouksineen ja sairauksineen! Rakastava terve suhde itseen tarjoaa otollisen ilmapiriin kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille.

Bernie Siegel puhuu uusvanhemmuudesta normaalista merkityksestä poikkeavalla tavalla. Tee itse itsestäsi oma rakastava vanhempasi! Hän kirjoittaa seuraavasti siitä, kuinka löytää rakkaudellinen suhde itseesi (=silkkaa Sisäistä teatteria) . Ei ole kysymys siitä, että moittisit vanhempiasi. Sen sijaan kysymys siitä, että teet itse valintasi. Ehdotan, että aloitat siitä, että teet tutuksi itsellesi itsesi, sellaisena kuin olit lapsena. Erota omasta persoonastasi tämä lapsi, ja valmistaudu rakastamaan tätä pyhää lasta itsessäsi siten kuin se olisi olemassa tässä ja nyt, sillä tämä lapsi on sisällä sinussa. Älä välitä siitä, että tämä tuntuu hullulta. Teeskentele tehtävässäsi niin kauan, että onnistut.

Seuraava askel itsessäsi olevan lapsen rakastamisen jälkeen on se, että pidät huolen, ettet ole ihmissuhteissa, joissa sinua kohdellaan huonosti. Jos joku kohtelee sinua pahoin, sanoit hänelle suoraan. Tämä ei käy, en suostu tähän.

Elämäntapoja on haastava muuttaa. Tehtävä on lähes mahdoton, mikäli et ole löytänyt rakkautta itseäsi kohtaan. Rakkaus on se katalysaattori, joka mahdollistaa sinussa täydellisen elämänmuutoksen. Nämä muutokset ovat joillakin hitaita, niin kuin minulla. Terapiassa ja tietoisuustaidoilla voidaan nopeuttaa itseyden kypsymisprosessia. Maailma on paljon, paljon, parempi paikka elää, sinä päivänä kun jokainen lapsi ja sisäinen lapsi saa kaiken sen rakkauden joka hänelle kuuluu. Dan Siegel korostaa erityisen paljon tätä hyvän vanhemmuuden merkitystä terveyteen. Ehkä suurin kansanterveyttä edistävä toimenpide olisi se, että jokainen lapsi saisi itselleen kaiken sen rakkauden, mikä hänelle kuuluu.

Itsetuhoinen käyttäytymisen ja  toisiin kohdistuvan aggressiivisen käyttäytymisen tavallisin selitys lienee, että vihaiset, rakkaudettomassa ilmapiirissä kasvaneet sisäiset lapset pistävät ihmisiä tekemään itselle tai muille ihmisille vahingollisia asioita.

Ensimmäinen ja tärkein selviytymisstrategiani on se, että yritän antaa itselleni yhä enemmän hyväksyvää läsnäoloa ja itseni kuuntelua.  Sillä hyvä elämä ja eettinen elämäntapa lähtee liikkeelle itsensä tuntevista ihmisistä, heistä  jotka osaavat rakastaa ja kuunnella hyväksyvästi muita ihmisiä, myös itseään.

Mainokset

2 kommenttia artikkeliin ”Syöpä – Selviytymisstrategioitani, nr. 1

  1. Ensimmäinen viikko melanoomadiagnoosin saamisen jälkeen oli minulla pahin, mörkö oli mielessä heti aamusta alkaen. Sen jälkeen päätin tietoisesti lopettaa murehtimisen (tietenkään se ei ole 100 %:sesti mahdollista) koska a) se ei auta yhtään ja b) syö vain voimavaroja ja varmaan myös hidastaa toipumista. Sen päätöksen jälkeen helpotti.
    Toivon Sinullekin paljon ”kevyemmän murheen” päiviä, elämä jatkuu ja näillä eväillä mennään eteenpäin.

    1. Varmaankin tämä vaihtelee. Aika monella aktivoituu masennus, jonka kanssa joutuu sitten painimaan (erään lukemani kirjan perusteella 60 %:lla). Kyllä mä luulen, että amputoidun varpaankin kanssa joudun tekemään surutyön, vaikka tiedän, että se on loppujen lopuksi pikkujuttu. Uskon, että olkoon, mikä tauti tahansa, on tärkeää, että ihminen kehittää itselleen selviytymisstrategioita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s