Syöpä – selviytymisstrategioitani, nr. 3

3. Tunneilmaisu

                                                        ❤

Jos sairastut, harjoittele ilmaisemaan kaikkia tunteitasi. Voin kertoa omasta puolestani, toiseen kertaan syöpään sairastuneena, että ihminen käy läpi sisällänsä melkoisen tunneskaalan. En ole yksin tunteittesi kanssa. Niin kuin miljoonat muut tällä planeetalla, käyn sairastuessani läpi surua, kauhua, vihaa, alakuloa ja pelkoa. Viime sairaudestani olen jo oppinut sen, että annan itsellelleni luvan kokea elämäni koko tunnekirjon.

                                                        ❤

Kun annat luvan itsellesi tuntea, annat itsellesi samalla luvan olla kuka olet. Mikäli sinulta kieletään tunneilmaisu, kielletään sinulta osa identiteettiäsi. Et salli itsesi olla se ihminen,  kuka perimmiltään olet. Häpeä tai jokin muu tunne, pistää sinut sulkemaan tunnetilojasi kaappeihin. Yrität olla vaikkapa kiltti tyttö tai kunnollinen poika, näyttääksesi muille, kuinka vahva olet. Tai ehkä ihan vain vanhan tavan vuoksi saatat olla jokin ihminen, joka et oikeasti haluaisi olla. Et osaa muuta. Ulkonaisuuteen keskittyneessä kulttuurissamme kukaan ei ole opettanut sinua, kuinka olla oma itsesi. Kun torjut tunnetilojasi, olet samalla ihminen, joka et oikeasti haluaisi olla, ja se syö paljon energiaasi.

                                                         ❤

Oma kokemukseni sairaustumistilanteessa on, että persoonani hajoaa. Käperryn sisäänpäin ja haluan olla melkoisen paljon yksin. Joudun käyttämään suuren määrän energiaa siihen, että saan hajonneen persoonani jälleen kursittua kasaan. Teen tätä työtä, tekemällä uudet tunnetilat itselleni tutuiksi. Kokemukseni on juuri tämä: syöpä, se hajottaa minua hirvittävällä voimalla pienen pieniksi palasiksi.

                                                          ❤

Rintasyövästäni on kulunut nyt seitsemän vuotta. Sen jälkeen kasasin itseäni suurella työllä kirjoittaen. Ja nyt tulee sitten Melanoomakukka kaverinsa Kalmakallen kanssa, ja he yhdessä nauraen pistävät vanhaa identiteettiäni jälleen  tuusan nuuskaksi. Itse olen optimisti. Tämä kursimistyö on nyt helpompi kuin silloin seitsemän vuotta sitten, koska olen hankkinut itselleni suuren määrän selviytymisstrategioita. Tietysti prosessia helpottaa myös se, että ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että selviän ilman sytostaatteja ja sädehoitoja.

                                                           ❤

Syöpädiagnoosin kuuleminen on pääsääntöisesti ihmiselle aina suuri trauma. Itse huomasin tämän, kun aloin molemmilla kerroilla diagnoosini saatuani tärisemään. Jyväskylän Mehiläisessä lääkäri ilmoitti jo mammografian ja ultraäänen jälkeen, että tämä löydös kyllä on melko varmasti rintasyöpä. Menin autoon, soitin miehelleni ja aloin täristä.  Ajoin kotiini Leivonmäelle, ja koko automatkan olin dissosioituneena eli toimin mekaanisesti,  tunsin eläväni ikään kuin elokuvassa. Tärinäkokemus toistui, kun varpaastani poistettiin kuukausi sitten pala PAD:iin ja leikkaava, jo kolmas muutoksen nähnyt lääkäri oli myöntänyt, että melanoomalta tämä näyttää. Olin toimenpidepöydällä, ja lääkärin poistaessa luomea,  koko kehoni tärisi. (Tärinähän on cropped-cropped-wp_20131003_0682013100422123420131004221523.jpgnormaali kehon tapa käsitellä traumaa – tähän palaan myöhemmmin).

                                  ❤

Se, että ihminen saa trauman diagnoosistaan, mielestäni kertoo tarinaansa siitä, kuinka ihmisen sairaudet eivät ole vain pelkästään biologisia ilmiöitä. Sen sijaan ne ovat kokonaisvaltaisia henkilökohtaisia ja ainutkertaisia kokemuksia, joissa ihmisen kaikki olemuspuolet, fyysinen, psyykkinen, sielullinen ja sosiaalinen, saatetaan uudelleenarvioinnin ja tulkinnan kohteeksi. Mielennäyttämöllösi saattaa vallita melkoinen draamallinen kaaos, kun näyttelijät menevät sekaisin repliikeissään, ja ne tuuppivat hämmentyneinä toinen toisiansa. Kursin itseäni kaasaan edellisen syövän jälkeen luovasti kirjoittaen, hyödyntäen minätiloja. Kirjoittaminen on minulle täydellisin henkisen vapauteni ilmaisu.

                                                               ❤

Tunnetilamme eivät ole vain jotakin negatiivista, jotka meidän täytyy työntää syrjään. Sen sijaan ne ovat luovuutemme energiaa. Voimme voimaannuttaa itseämme niillä. Voit olla omasta elämästäsi vastuussa oleva taitelija, joka muuttaa tunne-energian uudeksi muodoksi. Sitä tunteet ovat ehdottomasti minulle. Ne ovat risuja, joita poltan tuleksi lämmittämään sieluani. Hyödynnän luovuuteeni kaikki tunnetilani, myös ahdistukset ja pelot.

                                                                ❤

Luova itseilmaisu vaikka kirjoittaen, maalaten, tanssien tai tekemällä musiikkia, on tehokas ja lähimmäisiä kunnioittava tapa harjoittaa tunneilmaisua. Jotta voimme löytää uuden taspainon, meidän on tehtävä tutuksi tunnetilojamme: on annettava sielumme palaa kaikilla sen väreillä. Mikäli tätä työtä emme tee, jäävät Kauhukallet ja muut ikävät tilat kummituksi sieluumme. Ne saapuvat ei-toivottuina vieraina mielemme näyttämölle erilaisina ahdistuksina tai painajaisina. Se että tunnistamme erilaiset mielemme osat, ja ruokimme niitä mielikuvituksellamme, auttaa meitä tekemään elämässä muutoksia, jotka kannattelevat hyvää identiteettitarinaamme. On lohdullista, että vaikka sairautemme veisinkin meidät kuolemaan, sielullemme on mahdollista parantua.

                                                                 ❤

Toki voit ilmaista tunteitasi myös vertaisryhmissä, turvallisissa ihmissuhteissa sekä terapiassa. Terapiassa voidaan löytää esimerkiksi tunnesillalla alkuperäinen pahan olosi siemen.  Terapeuttisessa, turvallisessa ihmissuteessa,  ei tarvitse käsitellä pelkästään tämä sairastumistraumaa, vaan myös aikaisempia,  elämäsi tasapainoa häiritseviä traumoja. Joskus pahan olosi alkusiemen voi olla melkoisen mitätön, mutta se on kasvanut kohtuuttomiin mittasuhteisiin sisälläsi (vaikkapa epäoikeudenmukainen jälki-istunto koulussa). Tämä möykky on vain imenyt itsensä vuosien satossa lisäkuonaa. Joskus traumasi voi olla suuri (väkivaltaiset vanhemmat). Traumoilla on oma merkityksensä immuunivasteeseesi ja  sairastumiseesi. Se, että käsittelet tunnetilojasi terapiassa tai esimerkiksi kirjoittaen, parantaa immuunipuolustustasi. Tästä alkaa olla jo paljon tieteellistä näyttöä.

                                                                 ❤

Vertaisrymissä ei tarvitse vältellä pelkotiloja eikä edes v***:sta. Toki asia on myös niin, että jos jollekin ihmisille jää pysyvä v****stila, sellaista harva jaksaa kuunnella kauaa. Jotenkin sinun on onnistuttava luotsaamaan tunnetilasi kaooksen keskeltä myönteisimmille vesille. Se tapahtuu vaikkapa siten, että teet tilasi itsellesi luovuutesi avulla tutuiksi, ja alat itse tietoisesti hallitsemaan mielesi eri hahmoja (minätiloja). Sielustasi on irrotettu osia alitajuntaasi, ja voit tehdä ne tutuksi luovissa meditatiivissa tiloissa.

                                                                 ❤

Pidä huoli siitä, ettei omaisesi ylirasitu, kun vellot tunteissasi. Paitsi minä itse, myös puolisoni on ollut hetkittäin uupunut tästä elämäntilanteestamme. En yhtään ihmettele, että joskus sairaus voi kuljettaa ihmiset vaikkapa avioeroon. Mikäli puolisollasi ei ole tunnetaitoja, saattaa hän kokea itsensä melkoisen ahdistuneeksi ja voimattomaksi tilanteessa, jossa toinen osapuoli elää toisella planeetalla vaihtelevien tunnetilojensa keskellä.

                                                                  ❤

Taiteellisessa itseilmaisussa saavutamme yhteyden alitajuntaisiin minämme osiin, huonommin tiedostettuihin minämme osiin. Itse ajattelen, että luovat transsit ovat oikeastaan eräs tapa meditoida. Kirjoittaminen on minulle oivallusmeditaatiota. Etsin mielestäni ja kirjallisuudesta siemeinä (luova lukeminen), joita kylvän teksteihini, ja annan niiden kasvattaa ympärille metsän, tekstin. En koskaan etukäteen suunnittele kirjoittamiani kokonaisuuksia, vaan annan tekstin elää luovuuteni kautta omaa spontaania elämäänsä sielussani, ja  kas, sanat ikään kuin ilmaantuvat näytölle itsestään. Teksteissäni olen itseni enemmän kuin missään muualla. Luulen, että jollei minulla olisi kirjoittamista, minulla olisi suuria vaikeuksia pitää itseäni kokonaisena.

                                                                 ❤

Luova kirjoittaminen on oikeastaan siinä mielessä myös kummallista, että vaikka kuinka yritämme paeta ja pettää itseämme ja/tai lukijaa, teksti viime pelissä kuitenkin paljastaa todellisen identiteetimme. Jos petämme lukijaa, petämme samalla myös itseämme. Valheita suusta päästävä draamamme hahmo, Sisäisessä teatterissa minätila, on siis meissä olevaa totisinta totta.

                                                                 ❤

Voit harjoittaa monenlaista kirjoittamista. Itse opetan Sisäistä teatteria, eli sitä kuinka voit rakentaa mielestäsi erilaisia minätiloja, jotka edustavat minuutesi eri puolia. Tässä on Huffington Postin erinomainen artikkeli muista tavoista ilmaista tunteita kirjoittaen.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s