Selviytymisstrategioitani syöpään, osa 6

Johdatusta hyväksyvään läsnäoloon

Vaikka yritän pitää näitä syöpästrategioitani käytännönläheisinä, en malta olla kirjoittamatta tähän lyhyttä johdantoa hyväksyvään läsnäoloon. Toivon, että se täydentää sinulle, lukijani  sitä, minkälaisen sisäisen viisausperinteiden sisäisen kartan olen itse itselleni rakentanut. Sitä sitten voit käyttää vertailukohteenasi, kun mietit oman sairautsei äärellä tapojasi hahmottaa omaa sisäistä kokemustasi.

Uskon nimittäin, että jokaisella kärsivällä ihmisellä – myös syöpään sairastuneella – on sisällään aarteita täynnä oleva Afrikan tähti- kartastoa muistuttava kartasto. Voimme  kutsua sitä vaikka Todellisuuskartaksemme. Voimme oppia toinen toistemme kartoista, jota kautta voimme rakentaa yhä toimivimpia karttoja itsellemme (myös kriisien ja sairauksien keskellä). Ne auttavat meitä avaamaan paitsi uusia näkymiä sisäisyyteemme,  ne kuljettavat meitä ulkonaisessa elämässämme uudistuneisiin maisemiin. Tätä kautta pystymme elämään onnellisempaa ja merkitysrikkaampaa elämää.

Joidenkin kartat voivat olla arkisen yksinkertaisia ja toisten hyvinkin filosofisia. Kartan arvoa ei määrittele se, kuinka hienoja ja akateemisia  sen suunnistusta auttavat (arki)teoriat ovat. Sen sijaan sen hyvyys paljastuu sitä kautta, millaisia timantteja maastosta löytyy, kun suunnistamme Todellisuuskarttamme avulla elämässämme. Toisin sanoen sama: kuinka hyvää tarinaa elämästämme onnistumme karttamme avulla rakentamaan.

Kadehdin hetkittäin naapurissa asuvan viimeisen miespuolisen alkuperäisrunonlaulajan Jussi Huovisen karttaa. Hän on elänyt hienon tarinan kartallansa, ilman minkäänlaista akateemista koulutusta. Kysyin naapurikylän Jussilta (90-v ) kerran tavatessamme, että mikä hän on ollut ammatiltaan. Hän mietti hetken ja vastasi. ”Olen oikeastaan kaikki ammatit…” Sitten hän luetteli pitkän listan ammatteja soitinten tekijästä leipuriin, ja metsurista sota-aikaisaiseen vanginvartijan tehtäväänsä.

Kun ajattelemme tietoisuustaitoja, se on suurenmoista, että jokainen on tässä Todellisuuskartta-pelissä koulutustaustastaan riippumatta samassa lähtökohdassa. Voimme rakentaa elämästämme, itse kukin, hyvän tarinan koulutustaustastamme riippumatta. Voimme itse yhdistää onnistuneesti sisällämme erilaisia viisauperinteitä. Väitän jopa provokatiivisesti, että joskus akateemisuutemme voi olla hyväksyvän läsnäolon hidaste, joskus jopa este. (Sen sijaan se on hyvä pohja realiteettitajulle.) Akateemisuutemme ei tarvitse olla todellisuuskuvaamme kapeuttava, silloin kun uskallamme avautua erilaisten todellisuusnäkökulmien rikkauteen.

Moni meistä nk. fiksuista ihmisistä luulee virheellisesti havainnoivansa todellisuutta sellaisenaan kuin se on. Kuitenkin meditaatioasiantuntijan Charles Tartin mukaan, perus Matti Meikäläisen tietoisuus on ollut konsensustietoisuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että se on kulttuurisesti ehdollistettu, minkä vuoksi me havannoimme todellisuutta vääristyneesti ja yksipuolisesti. Meille on opetettu tietty tapa nähdä maailma, ja otamme sen vastaan kiltisti, passiivisesti ja kritiikittömästi. Tämä kaikki vain siksi, ettei meille ole opetettu tietoisuustaitoja.

Vastalääkettä tälle havainnointivääristymälle ovat juuri nämä tietoisuustaidot. Mikäli haluamme nähdä todellisuuden täsmällisemmin, on meidän kyettävä virittämään itsemme tähän hetkeen, hyväksyvään läsnäoloon ja näkökulmien erilaisille aaltopituuksille. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että suhtaudumme avoimen uteliaasti erilaisiin viisausperinteisiin, ja opime luottamaan omaan sisäiseen intuitioomme.

Ei ole mikään ihme eikä sattumaa, että tällä hetkellä esimerkiksi alkuperäiskansojen erilaiset viisausperinteet elävät noususuhdannettaan.Itse koe, että meillä on maailmassa valtava määrä erilaisia viisausperinteitä, joita itsekukin voi hyödyntää omassa paranemisessaan ja eheytymisessään. Meillä on hieno länsimainen lääketiede. Valitettavasti se on yksipuolinen ja melkoisen järeä ase. Siksi se rikastuu sitä täydentävillä pehmeämmillä menetelmillä.

Yksilötasolla, kun sairastumme, jotta näemme tilanteemme puolueettomimmin, täytyy meidän kyetä

a) rauhoittamaan itsemme tähän hetkeen, hyväksyvään läsnäoloon ja

b) erilaisten luovien harjoitteiden avulla voimme löytää sairauteemme uutta näkökulmaa.

Itse määrittelen tietoisuustaidot sateenvarjokäsitteenä, johon kuuluu kaikki tavat harjoittaa oman tietoisuuden jumppausta, ”brain trainingiä” (huom! aivoina ajattelen koko keskushermostoa, varpaista päälakeen saakka). Luen siihen siis hyväksyvän läsnäolon, hypnoosiperinteet, unityöskentelyn, erilaiset meditatioperinteet ja erilaiset luovat transsit, esimerkiksi shamanistiset perinteet. Ja tietysti meillä on kehotietoisuuttamme lisäävät omat menetelmänsä, jotka muodostavat oma lukunsa.

Hyväksyvänä läsnäolona pidän selkeyden vuoksi tietoisuustaitoharjoitteita, joissa mieli rauhoitetaan. Suomessa vahvuutemme on se, että meillä monella on vielä kosketus luontoon. Moni osaa olla luonnossa hyväksyvästi läsnä, ilman että käy jatkuvaa sisäistä dialogiaan. Yhteisöllisesti saunassa on harjoitettu läsnäoloa satoja, ellei tuhansia vuosia. Siellä tavanomaisesti kun saunomme, rauhoitumme samalla, emmekä kysy toisiltamme, oletko akateminen vai roskakuski. Olemme toisillemme läsnä. Tästä on tehty Suomessa muuten hieno dokumenttielokuvakin, Miesten vuoro. Tämä elokuva on kyllästetty hyväksyvällä läsnäololla.

Hyväksyvää läsnäoloa täydentävät erilaiset ”oivallusmeditaatioharjoitteitteet”, kuten edellä jo läpikäydyt luovat transsit, unityöskentely ja mielikuvia työstävät hypnoositilat. Meillä on myös allkuperäiskansojen meditatiiviset perineet (Suomessakin harjoitettu itku- ja shamanistiset perinteet) sekä idän loistavat meditaatioperinteet (buddhalaisuus, Islam, hindulaisuus) ja myös kristinuskossa, erityisesti mystiikassa, on näitä aktiivisia mielikuvitusta hyödyntäviä meditaatioperinteitä. Hyväksyvä läsnäolo, ”mindfulness”, ei ole mitään uuttaa auringon alla. Minulle hyväksyvä läsnäolo on henkinen harjoite. Haen tietoisuustaitoja harjoittaen rakkaudellista yhteyttä itseeni ja muuhun luomakuntaan. Mielestäni eri tavat harjoittaa tietoisuustaitoja menevät päällekkäin, ja rajoja eri tapojen välille on vaikea vetää.

Koska maailmassa on valtava kirjo erilaisia tapoja harjoittaa tietoisuustaitoja, olen toistaiseksi päättänyt seistä jalat syvällä länsimaisen perinteen tietoisuustaidoissa. Tietoisuustaitojen harjoittaminen, kun ei tarvitse olla mikään itämainen eksoottinen perinne. Se voi olla sitä, mutta voi olla myös yhtä hyvin olematta. Tiedän ihmisiä, jotka ovat syvällisesti paneutuneet idän perinteisiin. Kaikki kunnia heille ja mielelläni olen avoimessa keskusteluyhteydessä näihin hienoihin perinteisiin.

Vaikka tietoisuustaitojen kohdalla tuntuu olevan epätrendikästä, haluankin tuoda esille sen , että Raamattu on pullollan hyväksyvän läsnäolon runoutta.

Image

Tässä yksi esimerkki hyväksyvän läsnäolon runoudesta:

Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte,

älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.

Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?

Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon,

ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne.

Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!

Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

”Mitä te vaatetuksesta huolehditte!

Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.

Minä sanon teille:

edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.

Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin,

niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

”Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’

tai ’Mistä me saamme vaatteet?

Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.

Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.

Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan,

niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen.

Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Olen jo vuosia kutsunut itseäni mestari Sören Kierkegaardin jälkiä kulkien kristinuskon ystäväksi. En halua olla ”uskovainen kristitty”, koska tällainen määrittely ei mahdollista avoimmuutta kaikille näkökulmille. Haluan henkisyyden, joka avartaa maailmankuvaani, enkä sellaista, joka kaventaa sitä. Siksi hyväksyn dialogin kaikenlaisten uskonnollisten ja filosofisten perinteiden kanssa, vaikka sieluni lepääkin ensisijaisesti länsimaisessa viisausperinteessä.

Tällainen ihminen, kuin minä, joka rakastaa erilaisia ajatuksia ja teorioita, saa muistuttaa itselleen joka päivä ,ettei hyväksyvä läsnäolo sama kuin se, että ajattelee hyväksyvää läsnäoloa. Sen sijaan hyväksyvä läsnäolo on mielen rauhoittamista tähän hetkeen: olet aistit avoimena sekä ulos että sisäänpän. Jos et osaa rauhoittaa mieltäsi, vääristyy tapasi nähdä maailma, koska et löydä tällöin ajatuksiesi ulkopuolista tarkkailijatilaa. Samaistut tietoisuutesi tiloihin.  Luovuus  ja hyväksyvä läsnäolo voivat parhaimmillaan täydentää toinen toisiaan. Hyväksyvän läsnäolon kautta avautuu ovi syvälliseen luovuuteen, henkisyyteemme.  Tietoisuutaitoja opettavassa elämäntavassa ihminen saa halutessaan olla jälleen sielu.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s