Selviytymisstrategioista syöpään – päätösjakso

Kehotietoisuus ja energiapsykologia

Tarinani sai eilen yllättävän käänteen. Melkein nyt tuntuu siltä kuin eläisin jaksoa sairaalasarjasta House. Lääkärisiskoni vitsaili, että hän pyytää vielä lääkäriryhmän tutkimaan kotiani Kuhmossa (eikö näin aina tässä sarjassa tehdä: lääkärit lähtevät etsimään sairauteen vihjeitä potilaan kodista).

Aamu alkoi sairaalassa EFT-harjoituksilla. EFT tai sen lähisukulainen ”tapping” on energiapsykologinen menetelmä, jossa akupisteitä taputellaan ja annetaan itselle mieltä vahvistavia affirmaatioita. Menetelmissä yhdistetään kiinalaista lääketiedettä ja länsimaisen psykologisen perinteen viisautta. Itse olen vielä alkumetreillä menetelmän käytössä, mutta olen saanut hyviä kokemuksia omien pienempien tai suurempien vaivojeni työstämisessä.

EFT:sta alkaa olla jo jonkun verran tieteellistä näyttöä. Sitä on käytetty joillakin kriisialueilla isoille ryhmille traumatisoituneita ihmisiä, esimerkiksi Ruandassa. Tässä videossa Bruce Lipton kertoo menetelmän taustasta. Hän kyseenalaistaa  perinteisen ajattelumallin, jossa alistumme olemaan geeniemme passiivisia tuotteita.

Tänä aamuna tein töitä EFT-menetelmällä töitä Kalmakalleni kanssa. Syöpä ja pelko metastaasesista tuo vielä satunnaisesti kehooni vielä stressiä, jota työstän eri tavoin mm. kirjoittaen. EFT on itsehoidollinen menetelmä, jota voi käyttää monenlaisiin henkilökohtaisiin ongelmiin, mm. pelkoihin, kipuihin ja stresseihin. Tässä videossa näet, miten menetelmä toimii käytännössä. Tämä syövän metastaasipelkoni on ollut jo melkoisen pieni, mutta mielestäni sen rippeitäkin on hyvä jotenkin työstää.

Toinen purkumenetelmä, jota joskus olen kokeillut on TRE-stressinpurku. Siinä erilaisten venytysten kautta tuotetaan lihasjännitystä ja lopuksi tärinää, joka purkaa kehon jännitteitä. Myös sitä on käytetty luonnonkatastrofien yhteydessä ryhmäterapiana. Molemmat sekä EFT että TRE ovat mielestäni suht turvallisia menetelmiä. Silti kannattaa käydä pätevässä ohjauksessa ja koulutuksessa. Periaatteessa mikäli on ollut vaikeita traumoja, menetelmässä voi purkautua vaikeitakin tunteita, jolloin olisi tärkeä olla turvallisessa ammattiohjauksessa. Jos omin päin harjoituksiin ryhtyy, joutuu ottamaan täyden vastuun itsestään ja kokemuksistaan.

Aamu jatkui sitten verikokeilla. Minulle alkaa olla tuttu tilanne aikaisemmista sairaalajaksoista, että suonia alkaa olla vaikeampi löytää. Ne kun ovat suuttuneet jatkuvasta kaivelusta. Keskityn muuten aina syvään rauhalliseen hengitykseen toimenpiteiden ajaksi, ja verennotto on sujunut edelleen suht siedettävästi.

Hypnoterapeuttina kiinnitän nykyään huomiota verinäytteen ottajien negatiivisiin suggestioihin. Tavallisesti näytteenottaja sanoo, että ”Nyt sattuu!” tai ”Nyt pistää!”. (Onneksi eivät sentään sano, että nyt sattuu aivan hirveästi). Itse hammaslääkärinä puuduttaessa yritän käyttää pehmeämpää kieltä, yleensä sanon ”Nyt voi hiukan nipistää!” tai vielä pehmeämmin: ”Nyt voi hiukan tuntua!”. Tämä siksi, että sanoillamme on merkitystä kipukokemukseemme.

Voimme itsekin säädellä kipukokemustamme oppimalla säätelemään oman huomiomme fokusta ja sisäistä puhettamme. Käyttämällä kielellämme emme pelkästään kuvaa maailmaa, vaan myös muokkaamme sitä.

Vaikka meidät on opetettu siihen, että lääkärit hoitavat ruumistamme ja psykologit psyykettämme, on tämä jako täysin keinotekoinen. Jokainen, joka hiukakin ymmärtää asiaa tajuaa helposti, että ihmisten mielen sisällöllä on vaikutusta fysiologiaamme. Ehkä helpoiten sen oivaltaa, kun ajattelee seksuaalisia fantasioita.

Onko joku huomannut saman yllättävän asian kuin minä. Seksuaalisista kuvitelmista on seurauksena kehollisia reaktioita? Keho ja mieli eivät ole erillisiä osia toisitaan, vaan ne ovat erottamattomasti kytköksissä toinen toisisiinsa. Ahdistuksemme, vihamme, pelkomme, syyllisyydentunteemme, häpeämme jne. voivat lukkiutua kehomme stressiksi ja kiputiloiksi. Tunteet aiheuttavat meissä fysiologisia muutoksia.Voimme ohjelmoida parantavia tunne- ja uskomusvoimamme, joko edistamään paranemistamme (myönteinen lume) tai estämään sitä (kielteinen lume).

Voimme tehdä tätä lumetyötä tutustumalla kehoomme, tunteisiimme ja uskomuksiimme. Voimme oppia ohjelmoimaan itseämme uudelleen erilaisin (keho)tietoisuus- ja energiapsykologisin menetelmin. Voimme tehostaa lumetta; voimme aktivoida omia luontaisia parantavia voimiamme.  Terveessä kehoossa informaatio- ja molekyylivirrat virtaavat vapaasti, ja tunteet eivät lukkiudu ruumiseen. Lukitut tunteet  ja vanhentuneet tietoisuutemme ohjelmat voivat aiheuttaa meissä pysyvän stressitilan, joka vahingoittaa fyysistä terveyttämme.

Tunnetiloihimme voimme vaikuttaa paitsi erilaisin mielikuvaharjoituksin, myös erilaisin kehollisin harjoituksin. Tunteet ovat juuri silta kehomme ja mielemme välillä. Varhaisimmat lapsuutemme tunnekokemukset saattavat olla meissä huonosti sanoittuvia. Ne ovat usein vain kehollisia kokemuksia. Voimme purkaa niitä kehotietoisuus ja energiapsykologisin menetelmin sanoittamatta niitä.

Tärkein yksittäinen asia, jolla mieli ja keho voidaan yhdistää on hengitys. Nykyään monissa tilanteissa, kun haluan muuttaa tunnetilaani, keskitän huomioni hengitykseeni.

Kun verinäytteidenottaja tulee paikalle piikkeineen, keskityn rauhalliseen syvään hengitykseen. Kun minua alkaa suututtaa, niin kiinnitän huomioni hengitykseen. Kun minua ahdistaa, kiinnitän ensimmäiseksi huomioni hengitykseen. Filosofi Luce Irigaray väittää että hengitys on ihmisen luonnollinen ja henkinen elämän lähde ja ravinto. Elämän vaaliminen tarkoittaa hengityksen, itsenäisen olemassaolomme lähtökohdan varjelemista ja havaitsemista. Keho voi muuttua hengeksi hengityksen viljelemisen kautta. Voimme hengittää sekä sen unohtaen, että sitä viljelleen.

Itselleni avain kehotietoisuuteen on ollut hengityksen tiedostaminen. Harrastan joogaa, ja se on ollut minulle myös tärkeä selviytymisstrategia. Toissa iltana teinkin tuolijoogaa täälä sairaalassa. Jo pelkästään se, että välillä ihminen pysähtyy muutamaksi minuutiksi hengitykseen, auttaa meitä juurruttamaan itseämme kehoomme.

En ole tietoisuus ruumiissani. Vaan tietoisuuteni on ruumiini ja sen fysiologiset reaktiot.

Eilen taas nähtiin, että kannattaa murehtia tänään tämän päivän murheita ja huomenna huomisia. Eilen jännitin jonkin verran elinkuvauksia.  Jos elimistöstäni sittenkin löytyy etäispesäkkeitä? Niitä ei löydetty, ja riski etäispesäkkeisiin on kuulemma hyvin pieni.

Iltapäivällä tulikin sitten oikea Jytky-uutinen. Kaikkin oireitteni takana näyttää olevan lääkeaineen, nitrofurantoiniin, aiheuttama akutti hepatiitti eli maksatulehdus. Pahoinvointini, kuumeilu, pistely ihon muuttuuminen punaiseksi ym. oireet ovatkin olleet todennäköisesti virtsatietulehduslääkeaineen aiheuttamia. Joskus samasta lääkkeestä on tullut vakaviakin maksavaurioita, mutta yleensä ne ovat pienempiä ja ne ovat korjaantuneet viikoissa tai kuukausissa. Tänään olin aamusta  huolissani maksavaurioni vakavuudesta.

Nitrofurantoniinia pidetään turvallisena, ja maksavauriot ovat hyvin harvinaisia. Niitä tulee 1:300 000 reseptiä kohden. Sattuipa samalla sellainen tieto silmiini, että myös vihreä tee, jota juon nyt paljon, on potentiaalinen maksamyrkky. Se on kyllä tervellinen, mutta sisältää pieniä määriä maksamyrkkyjä.

Mitään maksavauriotapauksia ei ole kirjattu vihreän teen juomisesta, vaan päin vastoin, sitä pidetään tervellisenä, mutta tiivistetyistä terveyskauppojen teekapseleista on raportoitu maksavaurioita. Pieni pahoinvointi ja päänsärkyni ei siis johdu antibiooteista, vaan lääkeaineen aiheuttamasta maksavauriosta. Luultavasti vihreä tee ja nitrofurantoiini ei ollut hyvä yhdistelmä, vaikka en löytänyt raportteja niiden kielteisistä yhteisvaikutuksista. Todennäköisesti maksani tilanne palautuu normaaliksi, mutta pieni riski on myös siihen, että tilanne vielä pahenee. Kokemukseni voinnistani on joka päivä parempi, joten olen optimisti.

Tutkimukset tukevat sitä, että tietoisuustaitojen harjoittaminen,  liikunta ja terveet elämäntavat vähentävät metastaaseja. Mutta tehkäämme kaikki, minkä teemme terveytemme eteen sisäisestä ilosta. Nipottaminen ja tiukkapipoisuus ei ole ihmiselle hyväksi. Melkein tekisi mieleni väittää, että nipotus lisää syöpäriskiä (löytyisköhän tästäkin näyttöä…).

Nauttitaan elämästä  ja toteutetaan itsemme luovia puolia, sillä intohimo on elämää ylläpitävä voima. Jos mahdollisuus johonkin luovuuden lajiin poistuu sairauden takia, niin toteutaan sitten jotain toista puolta itseämme.

Kuhmolaisessa oli jokin aika sitten juttu minuun suuren vaikutuksen tehneestä Jarmo Hyvösestä,  jolta sairaus (muistaakseni synnynnäisen sydänvian leikkauksen jälkeinen aivoveritulppa) vei mm. kyvyn lukea ja toimia jooganopettajana. Tänä päivänä hän maalaa upeita tauluja ja kuuntelee äänikirjoja. Vaikka sairaus vei häneltä osan taidoista, se ei vienyt hänen sieluaan.

Sillä on valtava merkitys, teemmekö itsestämme sairauden uhreja, vai lähdemmekö sisukkaasti toteuttamaan uusia intohimoja elämässämme! Kannattelevat ihmissuhteet, luonto ympärillämme, terapeuttiset menetelmät ja tietokoneet mahdollistavat nykyaikana merkityksellisen elämän myös vaikeasti vammautuneille ihmisille.

Rakensimme 1900-luvulla yksisilmäiselle maailmankuvalle rakentuvan dosenttien ja asiantuntijoiden terveyskulttuurin, jossa moni ihminen unohti arkijärkensä. Oma elämämme tarina on suurin näyttömme siitä, kuinka valitsemamme terveyden edistämismuodot ovat toimineet. Tarvitsemme asiallista tietoa menetelmien riskeistä ja erilaisten hoitomuotojen tuloksellisuudesta, mutta luovuus, leikillisyys,  intuitio ja arkijärki ovat sallittuja! Terve elämää vaatii sen, että ihminen osaa  ottaa elämänsä omaan ohjaukseensa eikä hän kuitenkaan unohda realiteettitajunsa kehittämistä.

Oma kehonhuolto,  tietoisuuden tukimusmatka ja alitajuisten uskomustemme jatkuva päivitys on tarpeen, jotta elämme hyvää elämää. Tarvitsemme kipeästi lääketieteeseen holistisia näkemyksiä, jotta näemme yhä selkeämmin tunteittemme ja uskomuksimme sekä sosiaalisten suhteittemme merkityksen hyvinvoinnissamme.

Nyt 2000-luvulla on aika yhdistää jälleen takaisin keho ja mieli. Myös lääketieteessä. On yksisilmäistä medikalisaatiota yrittää mahduttaa kaikki muut terveydenhoidolliset viisausperinteet ja kokemukselliset hoitomenetelmät lääketieteen mittapuuhun. Onneksi tämän ymmärtänee  jo suurin osa lääkäreistäkin tänä päivänä.

Että sellaisia terveisiä täältä Haartmanin sairaalasta tänään. Olkoon tämä blogi päätös tälle syöpästrategioiden selviytymissarjalle. Ruumiini on tutkittu perusteellisesti ja tämän hetkinen terveysarvoitukseni on ratkaistu. Nyt sitten aion siirtää syövän mappiin Ö  ja samaistun jatkossa maksavaurio-potilaaksi.

Vitsi, vitsi. Tästä lähtien aion olla terve yhdeksänvarpainen Siirtolan Emäntä. Syöpä tuli ja meni, mutta maksakontrollit ja melanoomakontrollit jatkuvat.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s