Kun elämä hajoaa palasiksi… kasvat tai kasvatat kasvaimen!

Aikamoinen täti tämä integratiivisen lääketieteen edustaja, amerikkalainen lääkäri Lissa Rankin. Hänhän on kirjoittanut kirjan lumeesta ja sen voimasta (Mind over Medicine), johon jossain aikaisemmassa blogissani olenkin viitannut.

Huomaan samaistuvani häneen voimakkaasti, koska hänen henkisessä parantajaksi kasvamisen tarinassaan on paljon yhtymäkohtia omaani. Itse uskon, että hyvä lääkäri ei ole vain tiedemies vaan hän on parantaja. Sitä hän on ollut kautta länsimaisen lääketieteen historian. Lääkärillä on ollut taito aktivoida potilaan omia parantavia voimia.

Rankin kertoo tässä TED-videossa kokeneensa rikkinäisen elämänsä keskellä lääketieteen kulttuurin vieraaksi ja tyhjäksi. Se ei antanut hänelle parantavia vastauksia. Hän luopui pitkäksi aikaa lääkärin tehtävästään ja muutti kolmannen puolisonsa kanssa maalle, jossa hän maalaten ja kirjoittaen tutustui itseensä. Rankin oli huomannut nimittäin sairastavansa samaa tautia kuin hänen monet potilaansa. Kaiken aineellisen hyvinvoinnin keskellä hän voi sekä fyysisesti että henkisesti huonosti. Lääkkeitäkin alkoi olla nuorella naisella kolmea eri sorttia, mm. verenpaineeseen.

Kun olemme hajalla, saatamme herkästi kasvattaa itsellemme vaikkapa kasvaimen tai sitten voimme valita henkisen kasvun, sanoo Rankin. Myös hänestä löytyi alkava kohdunkaulan syöpä.

Kun vieraannumme itsestämme, elämme elämäämme toisten kengissä. Se saa meidät sekä fyysisesti että henkisesti voimaan huonosti.

Itse ajattelen, ettei henkinen tasapainommekaan aina tietenkään estä meitä sairastumasta, mutta voimme sairaudessammekin paremmin, kun löydämme itsellemme henkistä taspainoa. Optimoimme tällä immuunivastettamme.

Mikä on kiintoisaa erityisesti minulle, Lissa Rankin tunnisti prosessissaan monet naamionsa: Ne erilaiset roolit, joita hän oli ottanut elämänsä aikana (mm. lääkäri, vaimo, taiteilija, äiti jne.). Mikään näistä rooleista ei ollut kuitenkaan hän itse. Rankin kutsuu aitoa itseyttämme sisäiseksi ohjaajavaloksi…. Rankinin henkisessä matkassa on yhtymäkohtia minätilojen terapiaan ja Sisäiseen teatteriin. Rankin ”ohjaajavaloa” itse kukin saa kutsua minätilojen kanssa työskennellessä miksi haluaa. Se voi olla vaikkapa korkeampi minuus tai sisäinen viisautemme.

Omaan itseen tutustumisessa ajattelen itse olevan tärkeintä ensiksi juurruttaa itsensä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi juuri poistumalla maalle luonnon syleilyyn ja hiljaiseen läsnäoloon. Itse siirryin tänne Pohjois-Kuhmoon. Tämä voi tapahtua kaupunkiolosuhteissa vaikkapa erilaisten meditaatio- ja hiljentymisretriittien avulla.

Jotta kuulemme, mitä meillä itsellämme on sanottavaa itsellemme, täytyy meidän hiljentää sisäinen mölymme. Tämän jälkeen on mahdollista  tavoittaa oman sisäisen viisautemme ääni. Jos olemme keskellä stressiä ja kiirettä, emme kuule itseämme. Moni pakenee koko elämänsä itseään, koska ei osaa tai uskalla pysyähtyä kuuntelemaan aitoa itseään ja ruumiinsa viisautta. Ja hyvin usein tämä välinpitämättömyys omaa itseä kohtaan johtaa moniin psykofyysisiin vaivoihin, jopa sairauksiin.

Rankin kiinnittää huomion samaan kuin minä: emme loppujen ole mikään naamioistamme. Sen sijaan parhaimmilamme olemme sisäisen viisautemme, ”ohjaajavalon”, johdattama erilaisten tilojemme vuorovaikutus. Minuutemme ei ole mitään pysyvää, vaan se on suhteellinen, elävä ja muuttuva prosessi.  Tämä ajattelu on myös psykiatri Dan Siegelin ajattelun kanssa synergiassa. Voimme hyvin, kun kykenemme integroimaan, yhdistämään, minuutemme eri tiloja. Muutumme vapaaksi tunne- ja energiamolekyylivirraksi.

Henkisessä prosessisamme vähitellen tietoisuutemme eri tilat sulavat, ja meistä tulee joustava eri osiemme jatkuvassa muutosprosessissa oleva minuus. Tällainen minuus kykenee suhteuttamaan jatkuvasti itseään uusiin muuttuviin ulkoisiin tilanteisiin.

Minuutemme kokoamisprosessi onnistuu, kun opimme tunnistamaan omat naamiomme (minätilamme), emmekä samaistu erilaisiin omaksuumimme käyttäytymismalleihin ja rooleihin. Opimme luomaan mielikuvituksemme avulla uusia tiloja.   Emme erehdy luulemaan naamioitamme oikeaksi minuudeksemme. Löydämme tietoisen minuutemme uuden ohjauskeskuksen ja lakkaamme olemasta autopilotin ohjauksessa.

Ruumiimme on sielumme peili. Se peilaa tunteitamme, epäonnistumisiamme ja onnistumisiamme. Kun sielumme voi huonosti, ruumiimme kärsii. Mikäli haluamme elää kokonaisvaltaisesti hyvää ja tervettä elämää, täytyy meidän oppia kuuntelemaan kehomielemme hienovaraisia viestejä. Meidän täytyy löytää sopu erilaisten osiemme kanssa. Tämän jälkeen pidämme automaattisesti kehostamme hyvää huolta. Kehomme protestoi, kun emme elä aidon itsemme näköistä elämää.

Vaikka kuinka huolehtisimme ulkonaisesta terveydestämme, urheilisimme ja söisimme terveellisesti, voimme huonosti, mikäli tämä toiminta ei ole sopusoinnussa oman aidon itsemme kanssa. Voimme huonosti, mikäli toimimme vain ulkonaisten normien ohjaamana.  Tällöin meitä ei johdata oman itsen kuuntelu ja sisäsyntyinen palo, vaan ehdollistamamme kulttuuriset käyttäytymismallit.

Elämäntapa, jossa ihmisiä ei opeteta ihmisiä kuuntelemaan omaa itseään, on sairaiden, ahdistuneiden, masentuneiden ja addiktiivisten ihmisten kulttuuri. Ei ihme, että voimme kaiken hyvinvointimme keskellä huonosti, koska  meitä ei ole opetettu kuuntelemaan itseämme.

Yksi suurimpia elämäntapamme  riesoja ovat erilaiset addiktiot. Ehkä pahin, mutta yhteiskunnallisesti parhaiten hyväksytty, addiktio on addiktio valtaan. Tästä teemasta puolestaan puhuu toinen mielenkiintoinen integratiivisen lääketieteen edustaja, kanadalainen lääkäri Gabor Maté (In the Realm of Hungry Ghosts). Addiktiot, huumeet, työhulluus, shoppaushulluus, valta, alkoholi, tupakka jne. ovat aikamme riesa. Kaikki tämä siksi, että meillä on liian vähän rakkautta. Ihmisiä ei ole opetettu korjaamaan epäonnistuneita kiintymyssuhteita ja  valitsemaan itsetuntemusta ja -hyväksyntää.

Yhteiskunnallisissa valtarakenteissa on Matén mukaan valitettavan paljon henkilöitä, jotka ovat addiktoituneita valtaan. Siellä on henkisesti köyhiä ihmisiä. Ihminen valitsee addiktion, koska ei osaa paeta henkistä tyhjyyttänsä mihinkään muuhun. Tällaisen henkisesti tyhjän elämäntavan ihmiset voivat sekä fyysisesti että psyykkisesti huonosti. Sekä Buddha että Jeesus tajusivat, että sisältämme löytyy oman onnellisuutemme avain. Buddhalle se oli valaistuminen ja Jeesukselle Taivasten valtakunta.

Itsetuntemus ja myötätunto itseä ja muita ihmisiä kohtaan on hyvän elämän lähtökohta.  Sekä Dan Siegel että Gabor Maté korostavat kokonaisvaltaisesti terveen elämän perustana onnistuneita lapsuuden kiintymyssuhteita.  Vankilamme ja sairaalamme täyttyvät ihmisistä, joilta puuttuu itsensä hyväksyntä, koska heiltä on varastettu rakkauden täyttämä lapsuus.

Onneksi meillä on olemassa viisausperinteitä, joiden avulla pystymme korjaamaan epäonnistuneita kiintymyssuhteitamme jälkikäteen.  Helpoin tien olisi kuitenkin se, että jokainen lapsi saisi kaiken sen rakkauden joka hänelle kuuluu.  Tässä Matén ajatuksista mielenkiintoinen TED video.

Syövän kokonaisvaltaisista hoitomenetelmistä on oma facebook-ryhmänsä täällä.

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Kun elämä hajoaa palasiksi… kasvat tai kasvatat kasvaimen!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s