Sisäistä teatteria on ilmassa

Hyväksyvää läsnäoloa terapeuttiseen  työskentelyynsä yhdistävä tietokirjailija ja psykologi Elisha Goldstein kirjoittaa: Sulje silmäsi, ja aisti kehoasi sellaisenaan kun se on… Kuvittele istuvasi elokuvateatterissa ja aisti dialogia mielesi valkokankaalla. Kun teet tämän, älä anna mielesi muuttaa ajatuksiasi. Istu vain elokuvateatterisi katsomossa ja tiedosta mitä siellä tapahtuu. Onko siellä monta ajatusta vai vain jokunen?

Voit ehkä huomata jonkun mielen näyttämölläsi sanovan ”Minun täytyy mennä ruokakauppaan”. Joku näyttämölläsi saattaa sanoa: ”Miksi teen tällaisia ihmeharjoituksia. Eikö minulla ole parempaa tekemistä? Kolmas ääni sanoo: ”Koskakohan talous lähtee taas kasvuun.” Saatat nähdä ja kuulla näyttämölläsi monenlaisia sisäisisä ääniä ja mielikuvia. Havainnoi näyttämöä sellaisenaan kuin se on.

Sisäistä teatteria on ilmassa muuallakin kuin Suomessa. Tietoisuutaitojen sisällä muuntuneet tajunnantilat ja psykoterapiaperinteet ovat yhdistymässä draamaa hyödyntäen. Teatteria on kautta aikojen käytetty paitsi viihdyttämiseen myös opettamiseen.

Se mikä saa meidät stressaantuneeksi on se, että olemme tukossa. Olemme jäykistyneiden ajatuksiemme, kognitiivisten rakenteittemme, vankeja. Olemme rakentaneet joustamattoman tarinan elämästämme. Elisha Goldstein huomauttaa, että mikä parasta, jokainen meistä voi uudelleen kirjoittaa elämänsä. Me emme voi muuttaa tosiasioita (esimerkiksi että olemme koulukiusattu tai emme ole tervettä kiintymyssuhdetta), mutta voimme muuttaa elämämme tarinan merkityksiä.

Tutki draamallisesti itseäsi:  Kuinka todellisuuden näkemiseen vaikuttaa se, missä tilassa olet?  Kun olet vihainen, katkera, pelkäävä, rakastanut jne. näet todellisuuden aina erilaisena. Minkälaisen tarinan elämästäsi kirjoittaisi katkera puoli sinua?  Entä rakastanut?

Elisha Goldstein itse kertoo vanhempiensa eronneen kun hän oli lapsi. Hän huomasi aikuisena, että uskomus, jossa hän oli syyllinen vanhempiensa eroon, oli livahtanut alitajuntaan ja jäätynyt sinne nakertamaan hänen  ihmissuhteitansa. Konfliktitilanteissa hän käpertyi kuoreensa. Vasta aikuisena hän alkoi tiedostaa, millaisen tarinan vankina hän oli ollut vuosia.

cropped-wp_20131003_0682013100422123420131004221523.jpgLöytämällä peilaavan, reflektoivan, suhteen omaan tietoisuuteemme, voimme purkaa joskus kovinkin vääristyneen ja kangistuneen identiteettitarinamme, jolla olemisemme lepää. Kun löydämme hyväksyvän ja rakkaudellisen suhteen itseemme ja erilaisiin tietoisuutemme tiloihin, kykenemme havainnoimaan todellisuutta täsmällisemmin.   Voimme oppia tutkimaan ja leikkimään niillä  ja niiden monenkirjavilla tunteilla ja ajatuksilla. Ihminen on ainut eläin, joka kykenee oman tietoisuutensa peilaukseen.  Aivojen etualueen kuorikerros mahdollistaa tämän itsereflektion.

Millä tavalla mielen valkokankaalla olevia tunnelautautuneita uskomuksia työstetään?

Elisha Godstein kehoittaa ihmistä harjoittelemaan tunnistamaan uskomuksia ja niihin liittyviä tunnetiloja. Sisäisessä teatterissa tämä tapahtuu tunnistamalla omia minätiloja. Millä lailla näet maailman optimistisessa mielen tilassa, entä vihaisena, entä alakuloisena? Tämän jälkeen ihmisen täytyy harjoitella suhtautumaan niihin myötätunnolla. Minätilojen terapiassa ja Sisäisessä teatterissa tätä kuvataan tavallisesti arvostavalla asenteella. Meidän ei tule torjua minätilojamme vaan meidän täytyy löytää myötätuntoinen suhde osiimme.

Päivittämättömät minätilamme ovat aikanaan palvelleet meitä, mutta ne ovat vanhentuneet. Tietoisuustaitoja omaava ihminen tarkistaa jatkuvasti, että hänen minätilansa ovat päivitetyt tähän hetkeen. Vanhojen tunnelatautuneiden jäykkien, ja itsemme ja toisten ihmisten kannalta joskus jopa tuhoisien, uskomusten ei tarvitse ohjata elämäämme.

Mikäli suhtautuminen arvostavasti epäajankohtaisiin tiloihin tuntuu vaikealta, voit kuvitella mielikuvituksellasi myötätuntoisen ja rakastavan henkilön, joka  hyväksyy minätilasi. Me ihmiset olemme kummallisia. Joskus saatamme olla hyvinkin myötätuntoisia toisia ihmisiä kohtaan, mutta suhde itseemme voi olla armoton. Onneksi tällöin kuvitella toisia ihmisiä sisälle itseemme, ja tätä kautta leikkimällä saatamme löytää armollisuuden itseämm ekohtaan.

Sen jälkeen kun olet löytänyt myötätunnon tätä osaa kohtaan, voit lähteä uudelleen kirjoittamaan tarinaasi. Tämä voi olla ongelmallista tilanteessa, jossa tietoisuutemme osana on minätila, joka uskoo sinun olevan ”huono kirjoittaja”. Tämä itseäsi rajoittava uskomus on ensimmäiseksi murrettava. Sinun on suhtauduttava myötätunnolla ja hoivaavasti tähän tilaasi, jotta parantava kirjoittaminen aukeaa.

Peilaavassa kirjoittamisessa ei ole kysymys oikeinkirjoituksesta. Sen sijaan kysymys on itseilmaisusta ja oman tarinan uudelleen jäsentämisestä. Perfektionistisessa, ulkoisiin muotoihin keskittyvässä kulttuurissamme, liian monien ihmisten tunteiden itseilmaisua rajoittaa tämän kaltaiset täydellisyyttä tavoittelevat uskomukset. Meitä pelottaa kohdata oma epätäydellisyytemme.

Luovassa itseilmaisua tavoittavassa kirjoittamisessa ei ole tärkeää, että tekstissä ei ole virheitä. Joskus olen vitsaillut, että olen Suomen ensimmäinen tietokirjailija, joka ei osaa kirjoittaa. Sen sijaan tärkeää on, että löydät tavan ilmaista sisäistä kokemusmaailmaasi luovasti. Toki voit valita jonkin toisen tavan ilmaista itseäsi. Esimerkiksi terapeuttisen musiikin, tanssin tai kuvan. Voit myös tehdä halutessasi näitä kaikkia, jotta löydät itsellesi parhaimman tunneilmaisumuodon.

Aina ei ole pakko kirjoittaa minätiloja näkyviksi. Voit työstää niitä myös pelkin mielilkuvin ja sisäisin mielikuvitus dialogein. Godsteinin sanoin: sisään hengittäessä näe rajoittava uskomuksesi ja ulos hengittäessä puhalla se pois, ja tee tilaa uusille uskomuksille. Muista, oman uusi tarina ei työsty hetkessä, vaan tietoisuuden muutos vie joskus aikaa. Sinun on elettävä uutta tarinaasi todeksi, jotta vanhat jäykistyneet ja kangistuneet uskomuksesi poistuvat. Jatkuvasti itseään peilaavan tietoisuuden avulla sinun on mahdollista kasvaa joustavaksi, oman elämäsi tietoiseksi ja parhaaksi asiantuntijaksi.

Uuden tarinan luomisessa käyttää hyödyntää erilaisia muuntuneita tajunnantiloja kuten itsehypnoosia ja hyväksyvää läsnäoloa mielikuvaharjoituksineen. Monet tutkijat tänä päivänä ovat sitä mieltä, että erilaisia  muuntuneita tajunnantiloja  (itsehypnoosi, hyväksyvä läsnäolo, mieilkuvaharjoitukset, mietiskely) on vaikea erottaa toisistaan. Sen sijaan niissä on paljon päällekkäisyyttä. Olennaista on, että ihminen oppii keskittämään huomionsa tietoisuutensa eri tiloihin, ja hän oppii vähitellen ohjaamaan tietoisesti omia tunnetilojaan. Tällöin on mahdollista luoda elämään oma aktiivinen tarinanluoja, emmekä ole vain sattumanvaraisten tapahtumien kuljettamia ajotukkeja.

Sisäinen teatteri facebookissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s