Muista pitää olohuoneen ovi auki!

Taisin joitakin kuukausia sitten kirjoittaa Thich Nhat Hahnista, ja taas teki mieleni palata hänen ajatuksiinsa.  Miehen buddhalaisen filosofian ajatukset ovat kiehtovia, tämä siitä huolimatta, että itse työnnän juureni kristinuskoon ja sen mystiikkaan.

Toisaalta ajattelen, että mystiikka on se alue, joissa eri uskonnot koskettavat toinen toisiiaan. Ja usein juuri siellä harjoitetaan erilaisia muuntuneita tajunnantiloja kuten mietiskelyä ja meditaatiota. Koska buddhalaisuus on filosofia eikä varsinainen uskonto, sen ajatuksia on mahdollista yhdistää monenlaisiin elämänkatsomuksiin.

Lukemattomat eri psykologiset suuntaukset ja myös neuropsykologia tukevat sitä ajatusta, että olemme monitilaisia ihmisiä. Nämä eri tilat on mahdollista personoida, niin kuin tehdään esimerkiksi minätiojen terapiassa (ego state therapy, Sisäinen teatteri),  osien terapiassa ja sisäisen perheen systeemiterapiassa. Tätä personointia tekee myös Thich Nhat Hahn. Hänen kuvauksensa ihmisen tietoisuudesta on hyvin samantapainen kuin on monissa uusissa persoonallisuusteorioissa kuten minätilojen terapiassa.

Thich Nhat Hahnin mukaan meillä on tietoisuuden olohuone, jossa viihtyy kulloinkin vallitseva mielen tila. Loput tilamme ovat varastossamme. Ulkoisten ja sisäisten olosuhteiden vaihdellessa, meistä ilmenee eri tiloja. Minulla on tällä hetkellä on tietoisuuteni olohuoneessa kirjoittamassa Anna, hypnoterapeuttipuoleni. Hänen tekee kiinteää yhteistyötä mm. luovan puoleni, Katarinan kanssa.

Voimme pahoin silloin kun yritämme pitää kärsimystämme ja sen eri puolia varastossamme. Aina kun jokin ikävä tiloistamme (minulla rouva Otsaryppy) yrittää tunkea olohuoneeseen, käytämme energiaamme siihen, että yritämme ahtaa sen takaisin tietoisuutemme varastoon. Thich Nhat Hahnin mukaan tällöin sairastumme.

Kun harjoitamme tietoisuustaitojamme, avaamme olohuoneen oven. Kun joku tiloistamme tulee sisään, tervehdimme sitä ystävällisesti. Ja kas, joka kerta kun tilamme tulee sisään, siitä tuleekin vähemmän ärsyttävä. Näemme joskus jopa sen antaman hyvän tarkoituksen. Sillä on ollut paikkansa historiassamme, vaan emme tarvitse sitä enää. Prosessimme edetessä tilojemme luontainen kierto tapahtuu yhä vapaammin ja estettömämmin.

Thich Nhat Hahnin mukaan meidän on opittava tervehtimään tilojamme kuin äiti lapsiansa. Vähitellen ikävät puolemme heikkenevät, koska olemme kyenneet antamaan niille sen, mitä vaille ne ovat jääneet. He saavat myötätuntomme.

Dan Siegelen sanoin, näin sisäinen tunne- ja informaatiovirtamme avautuu. Emme lukitse tunteitamme varastoihimme, vaan opimme suhtautumaan niihin hyväksyvästi. Kokemuksena tämä merkitsee sekä kehomielemme hyvinvointia. Me emme enää pelkää kärsimystämme vaan hyväksymme ja tervehdimme sitä; käytämme sen energian hyväksi itsemme muodonmuutoksellisena voimana.

Tietoisuutemme varastossamme on kaikki mahdolliset tilamme. Ne ovat kuin todellisen olemisemme siemeniä. Niihin voi suhtautua hyväksyvästi ja läsnäolevasti. Mietiskelemällä, meditaatiolla ja erilaisilla luovilla menetelillä meidän on mahdollista saada nämä tietoisuutemme siemenet kasvamaan yhä syvämmäksi ja levollisemmaksi elämänoivallukseksi.  Siemenemme kantavat geneettistä, kulttuuri- ja henkilöhistoriamme energiaa.

kukkia

Kun tajuamme tilojemme loppumattoman kirjon, vapaudumme aitoon olemiseemme. Tajuamme, että kaikki maailman erilaiset todellisuusnäkökulmat ovat vain filttereitä, joiden kautta näkymämme näyttävät aina vain erilaisilta.

Minätilojen terapiasta lisäisin vielä sen, että joskus voi tietoisuudessamme olla opittuja sisäistettyjä käyttäytymismalleja, jotka tunnistamme toisesta ihmisestä lähteneeksi kuonaksi. Tällainen tila voi olla vaikkapa lapsuuden epäonnistuneen kiintymyssuhteen tuottama mollaava äiti: ”Sinusta ei ole mihinkään… olet onneton tunari…”. Tällaisille minätiloillemme voimme tunnistamisemme jälkeen sanoa hyvästit kokemuksellisesti, mielikuvaharjoituksessamme,  vaikkapa kirjoittaen. ”Kiitos, en tarvitse enää sinua. Et ole osa minua, vaan kuulut muualle.” Silti halutessamme voimme pitää sydämässemme parhaan puolen äidistämme.

Mitä paremmin tunnistamme tilojamme, sitä enemmän meistä kasvaa oman itsemme näköisiä. Opimme valitsemaan itsemme ilman sisäistä ristiriitaa, ja pääsemme kiinni syvimpään aitoon olemiseemme. Osaamme ohjata erilaisia tilojamme ovestamme sisään ja ulos. Olemme  yhä vapaampaa tunne- ja informaatiomolekyylivirtaa.

Todellista viisautta ei ole se, että ajattelemme asioista yksipuolisen järkevästi.  Viisautta sen sijaan on se, että tajuamme ja hyväksymme meissä itsessämme olevan monitilaisuuden.

Ja kun oikein hyvin menee, kykenemme saattamaan erilaiset tilamme luovassa oivallusprosessissamme yhteiseen tuliseen tanssiin. Sisäinen teatterimme vapautuu villiin improvisoituun performanssiin. Ja vähitellen otollisessa kehityksessämme meistä kasvaa yhä vapaammin ja luovemmin virtaavia ihmisiä.

Sisäinen teatteri on facebookissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s