Kuuntele ruumiisi viisautta – Krooninen kipu opettajana, osa 1

Olen viime aikoina työskennellyt silloin tällöin uudessa toimenkuvassani eli HopeCoachina, suomeksi sanottuna ”toivovalmentajana”. Toivovalmentaja ei paranna ihmistä vaan hän kouluttaa asiakastaan tunnistamaan, tiedostamaan ja ohjaamaan mielikehonsa oireita (MBS – mindbody syndroms). Tätä kautta hän auttaa oppilastaan saamaan omia työkaluja ja  ohjattavuutta krooniseen kipukokemukseensa ja muihin kehollisiin MB-oireisiin. Valmentaja herättää potilaan toivon oireiden poistumisesta tai ainakin elämänlaadullisesti paremmasta elämästä. Hyvin usein kipuoireet  joko poistuvat kokonaan tai ainakin lieventyvät erilaisin luovin mielikuva-, itsehypnoosi-  ja meditaatioharjoituksin.

Huomaan joka päivä löytäväni, en ainoastaan hypnoterapeuteista, vaan yhä useammista lääketieteen kipuammattilaisesta henkilöitä, jotka ajattelevat integratiivisesti: Meillä on paljon MB pahoinvointia, jota medikalisoidaan nimeämällä niitä fyysisiksi sairauksiksi. Näitä lääkitään virheellisesti tämän vuoksi liian usein vain lääkkeillä tai kirurgisilla toimenpiteillä.  Yhteiskunnallisesti tämä kuormittaa kalleine toimenpiteineen valtavasti terveydenhuoltojärjestelmäämme.

hope-coach-dark-bg

Howard Schubiner korostaa, että esimerkiksi magneettikuvauksissa löydetyt selkälöydökset korreloivat hyvin huonosti potilaan henkilökohtaiseen kipukokemukseen. Päinvastoin, näiden löydösten korostaminen saattaa joskus vain pahentaa potilaan kipuja. Meillä tehdään suuri määrä turhia leikkauksia, sillon kun ihmisen oireen takana on ensisijaisesti tunne-elämän ongelma. Kun lääkäri orientoituu vain biologisesti, löytää hän hän kyllä syyn kipuun yleensä rangan rakenteista.  Biologinen näkökulma selittää hyvin huonosti sitä, miksi kaikki ihmiset, joilla on rinnasteisia muutoksia rangassa, eivät oireile.

Howard Schubiner ei pidä esimerkiksi fibromyalgiaa sairautena. Hänen mielestään se on eräs MBS:n oire. Hän pitää jopa joskus jopa pahana, että on nk. ”vertaisryhmiä”, joissa ihmiset samaistuvat ”sairauksiinsa”, kiitos vanhan yksipuolistavan koululääketieteen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö fibromyalgialla oireilevan kivut olisi todellisia. Ne ovat sitä mitä suuremmassa määrin.

Lääketiede menee suuren askeleen eteenpäin, kun sen harjoittajat tajuvat, että yhtälailla kuin fyysinen trauma (murtuma, syöpä) voivat aiheuttaa kipuja, myös tunne-elämän trauma voi aiheutta kipuoirehdintaa.  Tunne-elämän vammat tuottavat yhtä tosia särkyjä kuin fyysisen trauman aiheuttamat, eikä niitä tule mitätöidä. Materialistinen kulttuuri on opettanut ihmiset mitätöimään tunne-elämän ongelmia (”Tautisi on luulotautia!”””Se on VAIN psyykistä.”), ja todellisina on pidetty vain vaivoja, jotka näkyvät laboratoriotesteissä tai esimerkiksi röntgenkuvissa.

Howard Schubiner luettelee luennollaan monia MBS eli kehomielioireyhtymiä. (Suosittelen sekä lääketieteen ammattilaisia että kroonisesta kivusta kärsivää katsomaan tämän videon!). Näitä MBS oireita ovat mm. fibromyalgia, TMS syndrooma (leukaniveloireyhtymä), ärtynyt paksusuoli, jännitys päänsärky, migreeni jne. Monissa fyysisinä pidetyissä vaivoissa, kuten selkävaivoissa ja joskus myös vaikkapa syövän synnyssä on mukana stressi ja/tai tunne-elämän trauma. Esimerkiksi on melkoisen tavallista, että ennen syöpää ihminen on kokenut olevansa henkilökohtaisessa yksityiselämässään umpikujatilanteessa. Siksi myös esimerkiksi syöpä- ja selkäpotilaat hyötyvät perinteisiä koululääketieteellisiä hoitoja täydentävistä  MBS valmennuksista (esim. luova kirjoittaminen, meditaatio, itsehypnoosi, myönteiset affirmaatiot, mielikuvaharjoitukset).

Kun tajuamme monien oireittemme kehomieliyhteyden, emme vain hoida oirehtivaa potilastamme vaan myös koulutamme häntä. Myös Schubiner korostaa tätä kouluttamista. Samalla me lääketieteen ammattilaisina emme medikalisoi potilaamme ongelmia. Sen sijaan voimme antaa asiakkaallemme itseohjautuvuuden välineitä, joilla he voivat itse oppia pitämään huolta itsestään. Jos lääkärillä/hammaslääkärillä  ei ole koulutusta tähän, voi hän ohjata jollekin toiselle kipuammattilaiselle. Opetus- ja valmennustyötä krooniselle kipupotilaalle tekevät esimerkiksi HopeCoach ja myös MetaHealth koulutuksen läpi käyneet ihmiset.

Kroonisen kivun ammattilaiset auttavat potilastaan

– ymmärtämään kehomieliyhteyden ja kivun emotionaalisen ja biologisen olemuksen (infoa hermostomme toiminnasta).

– muuttamaan omaa suhdettaan kipuun (esim. mindfulness).

– tutkimaan omia kipuu littyviä emootioita (luovat menetelmät kuten terapeuttinen kirjoittaminen ja tanssi, itsehypnoosi, mielikuvaharjoitukset)

– muuttamaan elämänsä yhä enemmän sellaiseksi, että ikävät tunnetilat lakkaavat kiusaamasta ihmistä.

Ruumiimme tuntemuksineen on syvin tiedostamaton mielemme. Käsittelemättömät tunteemme,  sisäiset ristiriitaiset uskomuksemme ja stressimme somatisoituvat hyvin usein fyysisiksi oireiksi.  Somatisointi on normaali elämän ilmiö, joka tuottaa paljon inhimillistä kärisimisystä. Se voi korjaantua saamalla asianmukaista biologista tietoa sekä henkilökohtaista koulutusta ja valmennusta.  Tekemällä tietoiseksi tiedostamatonta mielemme osaa, tasapainottamalla kehomme tunteita ja tuntemuksia, saatamme informaatio- ja tunnemolekyylimme vapaaseen, tunnelukottomaan, virtaukseen.  Krooninen kipupotilas on itse itselleen arvoitus, joka on ratkaisemisen arvoinen.

Ihminen ei tarvitse kaikkeen paranemiseensa lääketieteellistä asiantuntijaa, vaan hänen on hyvä kasvaa itse oman elämäntarinansa ja kehonsa asiantuntijaksi. Jokaisen on hyvä oppia kuuntelemaan omaa kehoansa ja sen tarinaa. Tässä kehollisen tarinan näkyväksi tekemisessä hän ei tarvitse vain terveydenhuollon auktoriteettia materialistisine merkityksineen ja leimoineen, vaan hän hyötyy itseohjautuvuutensa kehittämisestä,  esimerkiksi hypnoosi- ja mindfulness-valmennuksella. Sitä voivat antaa monet kehomieliolemuksen ymmärtävät valmentajat.   Hypnoosi, luova tunteiden itse-ilmaisu  ja ”mindfulness” eli hyväksyvä läsnäolo ovat hyviä apuvälineitä sekä opettajalle itselleen että oppilaalle.  Ruumiillamme on viisautta jota kannattaa kaikkien kuunnella.

Meitä on mielestäni aivan liikaa peloteltu sillä, että psyykkisten asioiden käsittely on vaarallista.  Mielestäni vaarallisempaa terveydellemme on se, ettemme tunnista urautuneita ajattelumallejamme emmekä tee tutuiksi itsellemme tunteitamme.  Tämä on valitettavan suuri ongelma kulttuurissamme. Meille opetetaan valtavasti ulkoisia faktoja, mutta ei juurikaan sisäisyyttä.

Toki on tärkeää, että silloin kun käsitellään vaikeita lapsuuden kokemuksia ja halutaan apua, mennään hyvin koulutetulle terapeutille tai valmentajalle.  On hyvä pitää mielessä, että menneisyyden kokemuksia on nykytietämyksen mukaan mahdollisuus käsitellä rakentavasti symbolisesti. Meidän ei tarvitse lähteä traumatisoimaan itseämme uudelleen lähtemällä vellomaan inhorealistisesti menneisyydessä, niin kuin perinteisessä psykoanalyysissä tehdään.

Kukaan ei voi mielestäni kieltää keneltäkään luovaa itsetutkimusta esimerkiksi  kirjoittaen tai vaikkapa tanssien tai  musisoiden.  Niillä on huomattavan paljon vähemmän sivuvaikutuksia kuin psyyke- ja kipulääkkeillä. Meillä on lähtökohtaisesti perusoikeus oman tietoisuutemme tutkimukseen ja ohjaukseen.  Jos asiakkaamme haluaa itsetuntemustyökaluja, voimme valmentajina antaa niitä hänelle. On valmentajan ammattitaitoa pitää huoli siitä, että potilas on lääketieteellisesti tutkittu ja hän osaa tarpeen tullen ohjata hänet myös terapiaan.

Hypnoosialmennuksessani olleet asiakkaat ovat pääsääntöisesti käyneet jo terapiassa ja he ovat olleet pitkään hoitoketjuissa kierrätettävänä erilaisten ”parantumattomien” kroonisten vaivojensa vuoksi.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s