Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen proasniekka Sevettijärvellä

Olen aina silloin tällöin ollut Heinäveden Valamon luostarissa erinäisillä kursseilla ja monet ystävistäni ovat ortodokseja.  Kun Oili pyysi minua mukaan Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen proasniekkaan, vastasin heti myöntävästi. Se oli hyvä asia se.

Ortodoksisuus ja myös alkuperäiskulttuurien elämäntavat koskettavavt syvällisesti, Suomen  Vienan  kylien tuntumassa elävän, Siirtolan Emännän sydäntä. Ortodoksisuus tie kirjassa kerrotaan, että eräs tunnettu pyhiinvaeltaja Serapion Sindonilainen, teki kerran pyhiinvaellusmatkan Roomaan.  Tällä reissulla hänelle kerrottiin kuuluisasta erakkonaisesta, joka asusti pikkuruisessa huoneessa poistumatta sieltä koskaan. Tuntien suurta epäluuloisuutta hänen elämäntapaansa kohtaan Serapion, joka itse oli suuri vaeltaja, meni hänen luokseen ja kysyi: ”Mitä sinä täällä vain istut?”. Nainen vastasi tähän: ”Minä en istu. Olen matkalla”.

Kuumussa olen tuntenut olleeni jo sellaisenaan matkalla. Minussa asuu erakkonainen. Silti minussa on myös vaeltaja, joka nauttii tämän tyyppisistä matkoista uusiin luonto- ja kulttuurimaisemiin.

Kolttasaamelaiset ovat ortodoksikristittyjä. Saamelaissmuseossa löysin mielenkiintoisen tekstin saamelaisten maisemakäsityksestä:  Saamelainen kulttuuriympäristö on kokonaisuus – maisema, johon kuuluu ihminen elinkeinoineen ja sosiaalisine verkoistoineen. Maisemaan kuuluvat kielet, joilla siitä puhutaan ja joilla jaetaan tieto, kokemukset ja tunteet. Siinä ovat läsnä myös aistit: se tuoksuu, kuuluu ja tuntuu eri vuodenaikojen mukaan erilaiselta. Maisema on saamelaiselle historiankirja, joka kertoo menneisyyden tapahtumista. Maisemassa on läsnä myös pyhyys ja jumaluus.

Vienankarjalaisten ja kolttasaamelaisten elämäntapa täydennettynä ortodoksiuskolla on sisältänyt tietoa ja kokemusta, joka monelta meiltä nykyisessä elämäntavassa unohtunut. Näillä ihmisillä oli vielä olemassa avaimet kaiken elämän pyhyyten ja sen jatkuvaan, ikuiseen, päättymättömään kiertokulkuun. Koltat pyrkivät elämään luonnossa jättämättä sinne jälkiä. Ihminen oli alkuperäiskulttuureissa vielä juureva osa yksinkertaisen arjen ja elämän merkityksllistä kauneutta.

Tiedän, että kaikella on nurjat puolensa. Silti väitän, että kelluvien jätelauttojen maailmassa meillä olisi paljon opittavaa sekä ortodokseilta että alkuperäiskulttuureilta. Ehkä se on juuri taiteen, meditaation sekä arjen ja yksinkertaisen elämän merkityksellisyys ja kauneus.

Näin se on, kaikkea emme voi oppia nojatuolimatkailuna. Jotkut asiat on itse koettava. Mietiskellen, mielikuvituksemme avulla, voimme kokea nojatuolimatkailunakin paljon. Erakko Itkijänainen sisälläni väittää kiven kovaa, että Kuumun pirtissä mieteskellen voi kokea jo kaiken.  En olen vielä varma, uskonko häntä. Vaeltaja  sielussani haluaa vaeltaa…

Matkamme lopuksi kävimme katsomassa  Rovaniemen ortodoksikirkossa  valokuvanäyttelyn Petsamon luostarista. Seppo ja Eeva-Liisa Mitrunen ovat tehneet suuren työn valokuvien käsittelyn, tarkentamisen ja niiden suurentamisen sekä henkilöiden ja paikkojen tunnistamisen eteen. Jos käyt Rovaniemellä, piipahda kirkkoon!

Pyhän Trifonin perustamalla  ja koltta-alueella sijainneella Petsamon luostarilla on traaginen historia. Pekka Vesaisen johdolla jouluyönä 1589  luostari poltettiin ja sen munkit tapettiin.  Erinäisten surullisten vaiheiden kautta sen viimeiset elävät munkit evakuoitiin Heinävedelle Valamoon toisen maailmansodan loppuhetkinä.

WP_20140830_087
Koko matkaseuruumme: Uolevi koira, matkalta mukaan nappaamme lappalaispeikot Treffan ja Mosku, sekä Oili ja minä.
WP_20140829_02420140902070419
Matkamme alkoi rukouspalvelusta Keväjärven tsasounosta, jonka jälkeen kävimme Sormujärven muistoristillä vainajien muistohetkessä. Tämän jälkeen oli Pyhän Trifonin kirkossa Nellimissä muistojumalanpalvelus ja Inarijärven rannalla Nellimissä kyläjuhla. Seuraavana päivänä meillä oli Sevettijärven koulujuhla ja Neidenissä Pyhän Gregoriuksen kappelissa vainajien muistopalvelus, vedenpyhitys ja akatistos. Päätöspäivänä oli liturgia Sevettijärven kirkossa.
WP_20140831_01320140831193051
Inari-järven loppukesän kauneutta. Hiekkaranta on aivan Sevettijärven koulun vieressä. Koulussa on 14 oppilasta, ja he saavat erinomaista ja laadukasta opetusta useamman opettajan ja rehtorin voimin. Oppilaat lauloivat mm. hämähämähäkin englanniksi, koltaksi, suomeksi ja norjaksi. He esittivät myös upean katrilliesityksen. Tätä tanssia koltat tanssivat yleisesti 1800-luvun lopulla.
WP_20140830_050
Kua veden pyhityksestä Nedenissä.
WP_20140830_069
Hotellimme rajalla. Ei ulospäin mikään palatsi, vaan sen kolttajuurinen emäntä oli hauskaa seuraa ja huoneet siistejä. Hotellivalinnan teki Mosku, toinen peikkopoika jonka löysimme seuraksemme matkalta. Toinen oli Treffan (koltaksi Trifon).

 

 

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Pyhittäjä Trifon Petsamolaisen proasniekka Sevettijärvellä

  1. Hieno postaus, Kati! Ajattelen hyvin samalla tavalla ortodoksisuudesta ja sen suhteesta maahan. Jotain olen ehkä saanut tästä ajattelusta myös kirjaani, jonka laitan sinulle Kusti-postipojan matkaan pikimmiten 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s