Hypnotistikissa nimeltä Zoe ja kaapista karannut hammaslääkäri

En toivo Suomeen Yhdysvaltain kaltaista täysin villiä hypnoterapiatutkinto-järjestelmää.  Heidän koulutusjärjestelmässään ei tunnu olevan mitään tolkkua.  Vai saisiko kissa Suomessakin hypnoterapeutti tittelin? Ei kai sentään.

Amerikkalainen psykologi ja psykoterapeutti Steve K.D. Eichel lähti anomaan kissalleen Zoelle erinäisiä hypnoterapiadiplomeja, ja onnistui niitä saamaan aikamoisen pinon.  Eichel kertoi asian olleen hänelle itselleenkin hieman kiusallinen, koska hän oli joskus istunut erään diplomin antavan organisaation neuvoa-antavassa asiantuntijahallituksessa.

USA:ssa hypnoterapeutin titteli ei siis kerro mitään asianomaisen taidoista ja osaamisesta. Eichel muuten joutui kissakokeensa jälkeen aikamoisen mustamaalauskampanjan kohteeksi.

WP_20140705_001[1]

Hypnoosivalmennus ja terapeuttiset prosessit erotettava hypno/psykoterapiasta

Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä erottaa hypnoosivalmennuksen ja varsinaisen hypnoterapian.  Viihdyn paremmin hypnoosivalmentajana, NLP-Trainerina ja HopeCoachina, eli henkilönä joka opettaa ja antaa asiakkalleen terapeuttisia työkaluja (esim. tietoinen läsnäolo, itsehypnoosia, mielitajua myönteisine affirmaatioineen) oman itsensä ohjaavuuteen. Valmennusta voi käyttää apuna erinäisissä elämäntaidollisissa ongelmissa, mm. kroonisten kipujen ja addiktioiden (esim. tupakanpolton lopettaminen)  hoidossa.

Hypnoosivalmentaja siis nimensä mukaisesti valmentaa  nk. normaaleja henkilöitä, joilla on erinäisiä elämäntaidollisia ongelmia, ilman että niitä on medikalisoitu vain lääketieteellisiksi ongelmiksi. Toki heillä voi olla sairauksiakin, vaan valmentaja ei näitä sairauksia hoida. Sen sijaan valmentaja opettaa tietoisuustaitoja, muun muassa tunnetilojen tunnistamista, niiden säätelyä ja tietoisuuden huomion fokusoitia.

Hypnoterapeutti puolestaan psykoterapeuttisen ja/tai lääketieteellisen osaamisensa kautta voi myös hoitaa vakavia sairauksia ja/tai mielenterveysongelmista kärsiviä.  Koska itselläni ei ole psykiatri/psykologi koulutusta, viihdyn paremmin hypnoosivalmentajan puvussa.  Ainostaan purentaperäisissä ongelmissa sekä esimerkiksi hammashoitopelossa ja muissa sosiaalisissa peloissa voin pistää päälleni hypnoosia käyttävän hammaslääkäri/hypnoterapeutin asun. Mietin tarvitsenko ylipäätään tätä titteliä ”hypnoterapeutti” ollenkaan. Hypnoosivalmentaja on hyvä nimitys, koska olen  valmentaja ja opettaja, joka käyttää mm. hypnoterapeuttisia menetelmiä.

Sekä hypnoosivalmentaja että hypnoterapeutti voivat, ja olisi varmasti hyväksikin, että tekisivät yhteistyötä lääkäriaseman/terveyskeskuksen kanssa.  Esimerkiksi kroonisissa kivuissa on ensiarvoisen tärkeää, että asiakas on lääketieteellisesti perusteellisesti tutkittu. Tiivis yhteistyö eri  terveydenhuollon organisaatioiden ja toimijoiden välillä takaisi tämän. Mikäli tällaista yhteistyötä ei ole, olisiko ideaa, että valmentajalla pitäisi olla ainakin pätevä työnohjaus?

Hypnoosivalmentaja opettaa ja valmentaa, ja hypnoterapeutti puolestaan voi myös ”hoitaa” sairauksia. Hypnoosivalmentaja on osa terveyttä ylläpitävää järjestelmää kun taas varsinainen hypnoterapeutti puolestaan myös sairautta hoitavaa järjestelmää. Niiden väliin piirretty viiva on luonnollisesti veteen vedetty viiva, ja sen ainoa tae on ammattinharjoittajan oma (kokemuksellinen) koulutus, eettisyys ja tiivis yhteistyö perinteisen terveydenhuollon järjestelmän kanssa.

Hypnoosivalmennuksessa ja terapeuttisessa luovissa prosesissa ihminen voi traumatisoitua tai mennä jopa psykoosiin, mikäli hänellä ei ole riittävän vahvaa ydinminuutta. Siksi on olennaista informoida potilasta, että hypnosivalmennus ja luovat prosessit eivät korvaa terapiaa. Ne eivät sovellu ihmisille, joilla on vakavia mielenterveysongelmia, muuta kuin yhteistyössä psykoterapeutin/psykiatrin kanssa. Silti riski traumatisoitumiseen on olemassa.

Toinen puoli kolikkoa on se, että monet ihmiset ovat jo menettäneet kykynsä luovuuteen traumojensa vuoksi.  Taideterapeuttiset prosessit ja hypnoosivalmentaja voivat herättää meidät takaisin leikin ja luovuutemme maailmaan. Elämä on kaiken kaikkiaan potentiaalisesti vaarallinen projekti. Melko paljon pahoinvointia seuraa siitä, jätämme pelkojemme vuoksi tutustumisen itseemme.  Itse en pidä tällaisesta asiantuntijoiden pelottelun kulttuurista, joka on eräs tapa käyttää valtaa.  Läheskään aina, sen lähtökohtana ei ole aito huoli potilaasta vaan huoli omista hierarkisista valtarakenteista.  Ihmisille on tietty annettava asiallista informaatiota riskeistä.

En kannata sitä, että annetaan vain hypnoterapiassa kaikkien kukkien kukkia. Hypnoosivalmentajallakin täytyy  olla valmiudet kohdata yllättäviä tilanteita, ja tässä auttaa ainoastaan hyvä koulutus ja kokemus.  Ja niin kun jo taisin mainita, on mahdollista, että valmentajankin valmennuksessa syntyy joskus komplikaatioita, mutta onhan tämä riski on myös perinteisessä koululääketieteessä.  Tämä meiltä lääketieteen ammattilaislta tuppaa usein unohtumaan. USA:ssa wikipedian mukaan lääketieteellisten toimenpiteiden ja lääkeiden sivuvaikutusten aiheuttama kuolinsyy on siellä 3. tavallisin kuolinsyy. Kenenkään pesä ei ole puhdas komplikaatioista kuten traumatisoitumiseta.  Ei siis myöskään meidän lääketieteilijöiden.  Hyvä puoli ”koululääketieteessä” sentään on, että näitä  komplikaatioita aktiivisesti yritetään tilastoida ja seurata.

Itse epäilen vahvasti, että Kelley Woodsin kaltainen pitkän kokemuksen mutta vuoden koulutuksen saanut  hypnoterapeutti on huomattavan paljon pätevämpi kuin lääkäri, joka on saanut vain viikonloppukoulutuksen hypnoosista.  Kelleyllä on vuosien hypnoosityöskentely takanaan ja tiivis yhteistyö lääkäreiden kanssa. En kuitenkaan väitä niin, että aina ihminen vuoden koulutuksella ja hänen taustallaan saavuttaisi  aina saman osaamisen kuin Woods.  Ehkä tämä on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Olemme persoonaltamme erilaisia, ja toiset voivat luontaisesti omaksua jotkut asiat nopeammin kuin toiset.  Jotkut eivät tohtoreinakaan saavuta kommunikaatiotaitoja ja syvempää ymmärtämystä elämästä.  Silti koulutuksella on keskimäärin merkitystä.  Voimme oppia aitoa potilaslähtöistä eettistä dialogia ja  kommunikaatiota, jos sitä ei luontaisesti ole.  Kannatan hyvää koulutusta sekä hypnoterapeuteille että -valmentajille.

Asiantuntijoiden verkostoyhteistyö

Tärkeämpää kuin se, onko hypnoosikoulutuksen saaneella henkilöllä terveydenhuollon ammattilaisen koulutus on se, että hänellä on perusteellinen koulutus takanaan ja se että hän tekisi läpinäkyvää ja tiivistä yhteistyötä esimerkiksi lääkäriaseman tai terveyskeskuksen kanssa.

Hypnoosivalmentajalla ja -terapeutilla sekä suggestoterapeutilla pitäisi olla vähintäänkin asiansa tuntevan pätevän ihmisen työnohjaus.  Ehkä säästäisin sanan  hypnoterapia-sanan terveydenhuollon ammattilaisille, sen sijaan suggestoterapiaa ja hypnoosivalmennusta sen sijaan voisivat tehdä muillakin tavoin pätevöityneet.  Mielestäni suurempi ongelma kuin suggestoterapeuttien, hypnoosivalmentajien tai hypnoterapeuttien huono koulutus, on siis puutteelliset verkostot ja huono työnohjaus, tai sitä ei ole lainkaan.

Itse ajattelen, että olisi hyväksi että lääkäriasemalla kerättäisiin jatkuvaa palautetta  kaikkien henkilökunnan jäsenten – myös hypnoosivalmentajan/terapeuttin toiminnasta.  Lisäksi pidettäisiin yhdessä oppimisen tilaisuuksia, jossa keskusteltaisiin erilaisista hoidolliseisista näkökulmista ja yhteistoiminnan muodoista.

Aidosti potilaslähtöinen hoitaminen

Kuten Kelley Woodsin kohdalla näemme, joskus taitavia hypnoosivalmentajia syntyy perinteisen järjestelmän ulkopuolellakin. Tittelit eivät suinkaan aina takaa osaamista, vaikka hyvä koulutus onkin pääsääntöisesti hyvä lähtökohta laadukkaaseen valmennukseen ja erityisesti hypnoterapiaan.

Itseäni on lääketieteen ammattilainena vuosia häirinnyt se, etteivät kovinkaan monet lääkärit ole kyenneet ylittämään omaa tieteenfilosofiaansa.  Kun tutkimme esimerkiksi lumetta, tietoista läsnäoloa  ja vaikkapa toivon merkitystä potilaan hoitamisessa, joudumme vääjämättä subjektiivisten ja kulttuuristen ilmiöiden äärelle. Ne ovat jo tieteenfilosofiselta lähtökohdiltaan tyystin toisenlaisia kuin biologiset ilmiöt.  Niiden kohdalla hyödymme pääsääntöisesti enemmän laadullisesta kumulatiivisesta tiedosta kuin biologisesta määrällisestä tutkimuksesta ja oman tieteenperinteemme  tiedosta. Parhaimmilaan nämä kaksi menetelmää täydentävät toinen toisiaan, näin tapahtuu jo neupsykologiassa.

Kun opimme ymmärtämään ilmiöitä kykenemme hyödyntämään perspektiivimme laajentamista  myös omassa vuorovaikutuksessa potilaittemme kanssa.  Hypnoterapia ja -valmennus on parhaimmllaan asiakkaan maailmankuvaa peilaava improvisaatiota, ja tämä voi olla monelle lääketieteen ammattilaiselle sietämätöntä.   Ainakin minun ikäpolveni lääkärit on opetettu siihen, että kaikessa toiminnassa pitäisi olla oman tieteellisen näyttöön perustuvan maailmankuvan rakenteet.

Yllätys, yllätys, todellinen potilaslähtöinen hoitaminen LÄHTEE LIIKKEELLE POTILAAN MAAILMANKUVASTA.  Lääkäri on vain hänen nöyrä dialogikumppaninsa, jonka velvollisuus on antaa oma tieteellinen tietämyksensä potilaansa käyttöön.   Ymmärryksen syvenemisen kautta voimme oppia hyödyntämään vaikkapa lumetta terveydenhuollon ammattilaisen työssämme.   Sanoillamme paitsi kuvaamme todellisuutta, myös muokkaamme sitä.

Tyytyväisenä myhäillen seuraan kuinka lähiomaiseni lääketieteen tohtori lukee parhaillaan kasvatustieteitä mm. muodonmuutoksellista oppimista sekä sosiaalista konstruktionismia.  Ehkä se ei ole nyt vain omaa mielikuvitustani: Olemme aidosti siirtymässä tieteiden integroitumisen kautta yhä kokonaisvaltaisempaan ihmiskuvaan. Se on hyvä asia se. Lääketiede tieteenäkin vihdoin alkaa arvostaa myös muita tieteitä.  Tiedämme tietysti sen, että hyvät lääkärit kautta aikojen ovat olleet myös humanisteja.

Hyvä lääkäri ei tuijota vain näyttöänsä ja numeroita, vaan tajuaa henkilökohtaisen kokemuksen syvällisemmän olemuksen ja oman kielenkäyttönsä sekä muun sanottaman kommunikaation merkityksen vuorovaikutuksessaan. Hänellä on mielitajua (Dan Siegel).  Luulen, että integratiivisessa lääketieteellisessä otteessa yhä useampi lääkäri  ryhtyy  hyödyntämään kommunikaatiossaan mielitajua, hyväksyvää läsnäoloa ja  suggestiivista kieltä.

Taidoillaan lääkäri kykenee yhä paremmin ylläpitämään muun muassa  potilaansa toivoa. Itse uskon kaksi kertaa syöpädiagnoosin saaneena, tiedän jo sen suuren salaisuuden, että toivoa voi löytyä vielä viimeisestäkin elämänhetkistä silloin, kun ihminen kokee kaiken elämän merkityksellisyyden.

Potilaslähtöisen hoitamisen keskiössä itseohjautuva ihminen

Kyllä, uskon, että potilaslähtöisen hoitamisen keskiössä on valistunut, itseohjautuva ihminen.  Tällaiseksi kasvetetaan monipuolisen opetuksen kautta.  Tämän opetuksen lopputuotos ei suinkaan aina ole maailmankuvaltaan samanlainen ihminen kuin häntä hoitava lääkäri on. Valitettavasti itseohjautuvuutta ei tietenkään ole vielä läheskään kaikilla ihmisillä, ei edes jokaisella terveydenhuollon ammattilaisilla.

Tässä Time-lehden artikkelissa korostetaan juuri sitä, että ihmisellä on oikeus omaan ruumiiseensa. ”Jokainen järjissään oleva aikuinen ihminen voi laillisesti kieltäytyä lääketieteellisistä ja kirurgisista toimenpiteistä, jotka kohdistuvat hänen ruumiiseensa” – Kyllä – ihmisellä on lähtökohtaisesti oikeus omaan  kehoonsa ja (keho)tietoisuuteensa. Ihmistä ei pitäisi leimata oudoksi vain siksi, että hänellä on erilainen uskomusjärjestelmä kuin lääkärillä. Meidän lääketieteen ammattilaisten ei tulisi tuntea itseämme epämukavaksi vain sen vuoksi, että potilaallamme on erilainen maailmankuva kuin meillä itsellämme.

Me kansalaiset onneksi saamme itse valita haluamamme hoidot vaikka kiinalaisesta tai tiibettiläisestä lääketieteestä, mutta se mihin meillä pitäisi olla oikeus, on myös asiallinen ja monipuolinen informaatio hoidoista ja niiden riskeistä.  Länsimaisen lääketieteen vahvuus on mielestäni seurannassa ja laaduntarkkailussa.

Uskon, että pätevällä hypnoosivalmentajalla  on paljon annettavaa terveydenhuollon asiakkaaille. Hyvä lääkäri on myös hypnoosivalmentaja.  Hän voi auttaa potilasta OPPIMAAN uutta; tunnistamaan, tiedostamaan  ja rakentamaan aktiivísesti aidosti oman itsen näköistä elämää, elämää, jossa on hyvä elää. Tunneviisautemme sisältää avaimet harmoniseen minuuteen, jossa Daniel Siegelin sanoin, informaatio- ja energiamolekyylit virtaavat vapaasti.

Olen yhtä mieltä virolaisen lääkärin Madis Tiikin (HS 30.8.2014)  kanssa siitä, että terveydenhuollon rakenteet meillä ovat vanhentuneita ja tarvitsevat tuuletusta. Muuten ihmiset ajautuvat yhä enemmän ei-seurannan alla oleviin vaihtoehtohoitoihin, joissa kissatkin saavat diplomeja. Integratiivisen – erilaisia näkökulmia yhdistävän – lääketieteen keskiössä on toimivat ja luovaan ajatteluun kykenevät tiimit, eikä vanhoja valtarakenteita pönkittävät epäterveet hierakiat. Terveydenhuoltojärjestelmältään Suomi on minunkin mielestäni edelleen Takapajula ja kallis systeemi.

Lopuksi

Itse pidän kiinni toistaiseksi tästä uudesta HopeCoach eli Toivo-valmentaja -tittelistäni, koska mielestäni opettamalla ihmiselle tietoisuustaitoja (mm. hyväksyvää läsnäoloa, myönteisiä affirmaatioita  ja mielitajua), voimme luoda toivoa potilaisamme.  Tällä voi olla paljon merkitystä ihmisen paranemiselle myös sairauksista.  Uskon, että tässä valmennustyössäni voin hyvin hyödyntää lääketieteellisen, ratkaisukeskeisen, NLP-  ja hypnoterapiakoulutukseni.

Aikaisemmin en kehdannut ”ylpeillä” näillä  ei-akateemisten titteleiden ulkopuolisilla arvonimillä, koska niitä ei ole juuri arvostettu lääketieteen ammattilaisten parissa. Olen kuitenkin tullut ulos kaapistani ja toivon, että yhä useammat lääkärit/hammaslääkärit tekisivät saman. Normatisoivat paineet perinteisessä lääketieteessä ovat ainakin minun ikäpolveni ihmisillä olleet  suuret.  Jos mielii hoitaa ihmistä  aidosti potilaslähtöisesti, kannattaa miettiä, ketä kumartaa, potilasta vai vanhentuneita rakenteita.

PS. Hupista heijaa, tästäpä tuli pitkä blogi tällä kertaa.  Ja tuntuupa olo taas virkeältä tämän vuodatuksen jälkeen ;)…  Mukavaa syksyä kaikille!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s