Onko elämäsi yhtä ei-tietoista poissaoloa (mindlessness)?

Joskus on hyödyllistä oppia asioita negaation kautta.

Mikä on tietoisen läsnäolon (mindfulness) vastakohta? Se on ei-tietoinen poissaolo (mindlessness), vai löytyisikö käsitteelle kenties parempi suomennos?

Seuraava ei-tietoisen poissaolon lista on Charles Eliaksen kirjasta (Mindfulness exercises) omaan käyttöön muokattu ja hieman sovellettu versio.

Olet ei-tietoisesti poissaoleva, kun seuraavia asioita tapahtuu jatkuvasti elämässäsi:

  1. Elämässäsi tapahtuu jatkuvasti onnettomuuksia

Esimerkiksi talosi palaa poroksi, kun sähkökatkon jälkeen kynttilä on jäänyt palamaan. Tai kompastelet jatkuvasti.

  1. Tunnet itsesi sosiaalisesti kömpelöksi

Arvostamasi henkilö tulee kylään yllättäen luoksesi, ja tunnet itsesi koko ajan kiusaantuneeksi tumpeloksi.

  1. Rikot jatkuvasti esineitä

Kaikki esineet, joita tavoittelet, putoavat ja särkyvät.

  1. Tiputtelet jatkuvasti esineitä

Kun vaikkapa yrität avata ovea kauppakassiesi kanssa, avaimet putoavat jne.

  1. Et aisti toisen ihmisen tunteita ja tunnelmia

Esimerkiksi tällainen ei-tietoinen poissaoleva johtaja, joka huutelee koko ajan uusia ohjeita, ilman että huomaa, ovatko edelliset ohjeet menneet jo perille.

  1. Unohdat ihmisten nimet

Jonkun nimi on jo useampaan kertaan sanottu, etkä saa sitä kuitenkaan mieleesi.

  1. Kuuntelet ihmistä, ja toinen korvasi kuunteleekin jotakin toista henkilöä

Hyvin tavallinen kuuntelemisen tapa. Ollaan kuuntelevinaan, vaikka kuunnellaankin ja seurataan jotakin toista tapahtumaa.

  1. Keskityt johonkin tavoitteeseesi niin perusteellisesti, ettet ole läsnä tekemisessäsi

Esimerkiksi kiiruhdat lapsesi luo sairaalaan, mutta osa sinua miettii koko ajan tekemättömiä asioita. Et ole läsnä lapsellesi.

  1. Ajatuksesi ja tunteesi vievät sinua pois hetkestä

Penni ajatuksistasi?

  1. Et ole läsnä tekemissäsi

Huomaat työssäsi autopilotin olevan jatkuvasti päällä, kun mietit muita asioita. Syöt poissaolevasti.

  1. Kannat jatkuvaa huolta eilisistä päätöksistä ja tulevaisuuden näkökulmista

Asioiden vatvomista, jossa tämä hetki jää elämättä.

  1. Reagoit tunneperäisesti asioihin

Kun joku esimerkiksi ärsyttää sinua, huomaat itsessäsi takapuolireaktion: tunnetilasi kaappaa sinut. Et ohjaa tunnetilojasi, vaan tunnetilat sinua.

WP_20140629_027[1]

Kun katson tätä syntilistaa, en voi muuta kuin sanoa, että koko aikaisempi elämäni on ollut yhtä ei-tietoista poissaoloa, vaikkakin viimeisen kymmenen vuoden aikana on jo tapahtunut suurempia tai pienempiä edistysaskelia tämän asian suhteen.

Ehkä en ole outo. Sen sijaan koko länsimainen elämäntapamme on rakentunut elämisen tavalle, jossa ihmiset eivät ole tietoisesti läsnä omassa elämässään. Ihmiset ovat oppineet dissoisioitumaan kokemuksestaan johonkin muuhun tekemiseen (kunnellaan musiikkia juostessa, räplätään kännykkää samalla kun puhutaan jne.)

Mielestäni yksi suurimpia edistysaskelia tietoisuustaitojen kehittymisessä on jo se, että ihminen ottaa vastuun omasta tietoisuudestaan ja terveydestään. Ihminen haluaa, ja vähitellen myös osaa, halutessaan keskittää ja ohjata tietoisuutensa tiloja.

Tunnen edistyneeni tietoisuustaitoharjoituksien avulla pienin askelin hyväksyvässä läsnäolossa  ja tunnistan jo autopilottini. Ihan poissaolevaksi minua ei voi enää luokitella, vaikka toki päivittäin edelleen jään kiinni hetkiksi ei-tietoiseen poissaoloon. 

Suurin edistysaskel on ollut se, että silmäni ovat avautuneet näkemään arjen kauneuden. En elä unelmien tulevaisuudessa enkä menneisyyden epäonnistumisissa, vaan kiitän elämää jokaisena päivänä. On päiviä, jolloin se on ollut vaikeaa, vaan silti kiitän. Tämä pieni elämä Kuumun pikku mökin emäntänä on muuttunut vuosien saatossa kuningattaren elämäksi.

Tietoisuustaidot facebookissa.
Advertisements

2 kommenttia artikkeliin ”Onko elämäsi yhtä ei-tietoista poissaoloa (mindlessness)?

  1. Mielenkiintoista ja aika lailla ajattelen itsekin noista asioista. Ei-tietoisuus on kuitenkin aika vaihteleva tila: joskus ihminen yksinkertaisesti uppoutuu omiin ajatuksiinsa eli on läsnä itselleen muttei ympäröivälle maailmalle. Silloin voi myös sattua ja tapahtua kaikenlaista. On vaikea ottaa ajattelulle vain sille varattua aikaa. Istun usein junassa mietteissäni niin, että kuulutukset menevät ohi tms. Samalla kyky olla ajatuksissaan viihdyttää turruttavassa arjessa. Tylsillä luennoilla, joihin on joskus vähän pakko osallistua, otan aina keskeneräisen luovan prosessin esille ja ympäristö luentoineen katoaa. Olen myös huomannut, että joskus kehonkuva ei ikäänkuin pysy ajan tasalla esim. Sairauden tms vuoksi ja silloin voi muuttua kömpelöksi kuin murrosikäinen. Minusta autopilotilla eläminen on jonkinlaista turtumusta, jolloin ei ole läsnä itselleen eikä toisille.

  2. Ehkä tietoisuustaitojen ydin on juuri tämä, ettei mielesi ole apinamieli, joka ohjautuu minne sattuu, vaan tietoisesti osaat ohjata tietoisuutesi fokusta mihin haluat. Toki itse kullakin väsyneenä lähtee apinamieli töihin ja toisaalta, toki voit tietoisesti valita luovan prosessin mieluimmin kuin tylsän luennon. Tietoisuustaitojen kautta opit kuitenkin valitsemaan yhä paremmin huomiosi fokuksen kohteen ja (tunne)tilan, jonka filtterillä katsot maailmaa. Sairauden keskellä on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että tilamme menevät kaaokseen. Toisaalta tietoisuustaitojen kehittyessä voit onnistua erilaistamaan tilojasi kehittyneemmiksi tiloiksi ja ehkä voit oppia integroimaan tilasi nopeammin uuteen järjestykseen. Siksi tietoisuustaitoja tulisi opettaa entistä enemmän kansalaisille. Ja tietoisuustaidoissa ei ole yhtä viisasten kiveä, vaan se mikä toiselle on timantti, voi näyttää toisen silmissä mitättömältä soran palaselta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s