Downshifting epäeettistä, mutta degrowth eettistä?

Mielenkiintoinen juttu tämä Helsingin Uutisten haastattelu downshiftaamisesta ja degrowthista. Monessa kohdassa olen samaa mieltä Timo Järvensivun kanssa, vaan ainakin yhdessä asiassa olen eri mieltä.

Seuraavassa lainaus Järvensivun haastattelusta:

Järvensivu suhtautuukin karsastaen ”leppoistamiseen”, eli downshiftaukseen.

– Downshiftaaminen voi sisältää hyvää ja huonoa. Jos lopetan työnteon, lopetanko samalla toimimisen paremman huomisen puolesta? Järvensivu kysyy.

Vaikka downshiftaamisen ja degrowthin välillä on yhtäläisyyksiä, kuten elämänlaadun parantaminen kulutusta ja työntekoa vähentämällä, on niissä Järvensivun mukaan myös eroja. Keskeisin ero on, että degrowth tähtää tuotannon tasapainoon luonnon kanssa ja downshifting ihmisen tasapainoon itsensä kanssa.

En yhdy Järvensivun näkemykseen degrowthin ja downshifting välisistä eroista. Uusimmat neurobiologiset näkemykset ihmisestä (esimerkiksi Dan Siegelin mielitaju) painottavat sitä, että emme ole toisistamme erillisiä tietoisuuksia. Kun itsetuntemuksemme lisääntyy, lisääntyy myös toisten ihmisten tuntemus ja kokemuksemme itsestämme laajenee kokonaisvaltaiseksi laajemmaksi kokemukseksi. Tällöin yhä selkeämmin tunnemme olevamme riippuvaisia toinen toisistamme ja luonnon hyvinvoinnista. Kasvamme yhteisöllisemmiksi ja ekologisesti vastuullisemmiksi ihmisiksi.

cropped-alkukesa-2009-0051.jpg

Downshfiting ei siis merkitse minäkeskeistä ajattelua, jossa vaan tutkiskellaan itseä, ja eletään omaa individualistista erillistä elämää, toteuttaen omia henkilökohtaisia himoja ja haluja. Se ei merkitse työn lopettamista. Sen sijaan se merkitse tietoisuustaitojen kehittymistä: Hyväksyvää läsnäoloa itselle, omalle keholle, toiselle, luonnolle ja koko maailmankaikkeudelle.

Tietoisuustaitojen kehittymisen kuten hyväksyvän läsnäolon kautta downshiftari tulee tietoiseksi todellisista arvoistaan ja uskomuksistaan. Tällöin ihmisen tietoisuus laajenee, ja ylittää oman näennäisen minuutensa rajat. Itsensä tunteva hyväksyvästi läsnä elämässään oleva ihminen tunnistaa myös toisen ihmisen itsessään. Hän kasvaa taspainoon paitsi itsensä myös ympäröivän luonnon ja ihmisluonnon, yhteisönsä, kanssa. Toisen ihmisen kärsimys tai luontokappaleen pahoinvointi tuottaa tällöin yksilössä pahaa oloa.

Overspent American -kirjan mukaan leppoistajat irrottautuvat yltiöpäisestä kuluttumisesta. He hakevat enemmän vapaata ja tasapainoa elämäänsä, he hidastavat elämäänsä. He ovat enemmän lastensa kanssa. He tekevät enemmän työtä merkityksellisellä tavalla ja he elävät tietoisemmin elämäänsä, joka on sopusoinnussa heidän todellisten arvojensa kanssa!

Stressiperäiset sairaudet (joita joidenkin tutkijoiden mukaan on jopa 70-90 % sairauksista) kuormittavat terveydenhuoltoa. Alkaa olla melkoisen paljon näyttöä siitä, että jos eläisimme itseämme ja kehoamme kuunnellen, terveydenhuollon kustannukset pienenisivät ropisten.

Downshiftari ei makaa mökissänsä tuvassa juomassa kaljaa ja katsomassa urheilua. Kaikki tuntemani ”downshiftarit” ovat aktiivisia ihmisiä. Omassa elämässäni tietoisuustaitojen kehittyminen on merkinnyt sitä, että kuuntelen itseäni ja kehoani sekä toteutan elämääni monipuolisesti: teen kliinistä työtä, opetan, valmennan, maalaan, kirjoitan, teen vapaaehtoistyötä. En elää enää yksipuolista elämää, joka ei ole sopusoinnussa omien tunteitteni ja kehotuntemusteni kanssa. Toteutan elämääni intohimoisemmin.

Timo Järvensivun kuvaama ”leppoistaja”, ihminen joka ei tee työtä, ei ole leppoistaja. Ainakin itse määrittelen downshiftingin tyystin toisella tavalla kuin hän. Sen sijaan leppoistajalle työllä itsellään on itseisarvo, koska se antaa parhaimmillaan merkityksellisyyden kokemusta, sisältöä, elämään. Kuuntelemalla omia tunteitaan ja tuntemuksiaan, leppoistaja ei uhraa omaa terveyttään ja eikä perhettään tehokkuuden alttarille.

Downshifting on juuri sitä, että ihminen sisäisyyttä harjoittaen alkaa elämään yhä eettisempää elämää. Epäeettinen leppoistaja on minulle mahdoton yhtälö. Timo, ei kannata suhtautua karsastaen downshiftaukseen. Sen sijaan kannattaa tutustua yhä enemmän siihen, mitä on mielitaju ja hyväksyvä läsnäolo, ja näiden tietoisuustaitojen mukanaan tuoma kulttuurinen hitaamman elämäntavan muutos.

PS. Ehkä Järvensivu sekottaa ”downchillauksen” ja ”downshiftingin” keskenään ;). Tämä huomautus tuli eräältä facebookin lukijalta.

Mainokset

3 kommenttia artikkeliin ”Downshifting epäeettistä, mutta degrowth eettistä?

  1. Hyvä kirjoitus Kati!

    En ole eri mieltä kanssasi: downshiftaus on parhaimmillaan juuri kaikkea sitä, mitä toteat. En suhtaudu tällaiseen downshiftaukseen sinällään karsaasti. Parhaimmillaan downshiftaus on juuri tätä: ”Downshiftari ei makaa mökissänsä tuvassa juomassa kaljaa ja katsomassa urheilua. Kaikki tuntemani ”downshiftarit” ovat aktiivisia ihmisiä. Omassa elämässäni tietoisuustaitojen kehittyminen on merkinnyt sitä, että kuuntelen itseäni ja kehoani sekä toteutan elämääni monipuolisesti: teen kliinistä työtä, opetan, valmennan, maalaan, kirjoitan, teen vapaaehtoistyötä. En elää enää yksipuolista elämää, joka ei ole sopusoinnussa omien tunteitteni ja kehotuntemusteni kanssa. Toteutan elämääni intohimoisemmin.”

    Haastattelussa pyrin kuitenkin tuomaan esille sitä näkökulmaa, että tällainenkin hyvä downshiftaus VOI olla (paino sanalla ”voi”, eli ei välttämättä ole) yhteiskunnallisesti epäeettistä silloin, JOS downshiftaaja downshiftatakseen vähentää palkkatyöntekoaan ja saavuttaa sitä kautta kaikki edellä mainitsemasi asiat, MUTTA ei samalla osallistu palkkatyön vähenemiseen perustuvaan downshiftauksen mahdollistamiseen kaikille muillekin. (Kaikki downshiftaus ei välttämättä toki perustu palkkatyönteon vähentämiseen.)

    Mahdollinen epäeettisyys seuraa siitä, että jos downshiftaus perustuu palkkatyönteon vähentämiseen, niin tämä murentaa nyky-yhteiskuntamme (paino sanalla ”nyky-”) hyvinvointiperustaa. Nyky-yhteiskunta (”hyvinvointivaltio” verotusjärjestelmineen) nimittäin perustuu yhteiskuntasopimukseen, jossa ihmiset osallistuvat palkkatyön tekemiseen ja maksavat palkkatyöstä veroja, joilla rahoitetaan yhteiset hyvinvointipalvelut. Tämä hyvinvointisopimus/-järjestely romahtaa ilman palkkatyöntekoa, sillä palkkatyön vähenemisen seurauksena nykyjärjestelyillä verotulot vähenevät, mikä tarkoittaa puolestaan hyvinvointipalvelujen leikkauksia. Palkkatyönteon vähentyessä romahtaa myös siis viime kädessä nykyinen yhteiskuntajärjestyksemme.

    Jotta palkkatyönteon vähentäminen olisi eettistä, on palkkatyötään vähentävän downshiftaajan samalla edistettävä muutosta pois nykyisestä palkkatyö- ja verotulo-keskeisestä hyvinvointivaltiosta. Toisin sanoen olisi toimittava sen puolesta, että yhteiskunta muuttuu sellaiseksi, jossa KAIKKI voivat vähentää palkkatyöntekoaan ilman, että yhteiskunnan hyvinvointipohja murenee. Nyt downshiftaus palkkatyötä vähentämällä on vain harvojen etuoikeus, sillä massojen downshiftaus pois palkkatyöstä romahduttaisi hyvinvointivaltion.

    Yksilötason hyppääminen oravanpyörästä ei siis riitä, vaan pitää myös osallistua oravanpyörän purkutalkoisiin 🙂

    En sano, että nykyinen palkkatyöhön perustuva hyvinvointivaltio olisi se juuri oikeanlainen yhteiskunta. Ei varsinkaan siksi, että tämä nykysysteemi perustuu käytännössä talouskasvupakkoon, josta tulisi päästä eroon ekologisista (ja ehkä sosiaalisistakin) syistä.

    Itse olen valinnut upshiftaamisen ja teen aiempaa enemmänkin palkkatöitä – mutta olen kohdistanut palkkatyöntekemisen yhteiskunnan muuttamiseen sellaiseksi, jossa palkkatyötä ei tarvitse tehdä kasvupakon vuoksi. Palkkatyötähän voi tehdä myös tietoisesti ja ekologisen muutoksen edistämisen merkeissä. Teen siis mielelläni palkkatöitä sen eteen, että talouskasvupakkoa puretaan vähemmäksi. Ja sen eteen, että verotuloja ei käytetä fossiilisten tukemiseen, vaan ekologisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Ja yritän sitten löytää tästä upshiftauksen lomasta tilaa myös omaan tietoisempaan ja ekologisempaan elämiseen (en esimerkiksi lennä tekemään työtä, enkä omista yksityisautoa, pyöräilen, jne). En siis koe, että upshiftaus ja elämän tasapaino olisivat välttämättä ristiriidassa keskenään. (Mutta voivat olla toki!)

    Lämpimin terveisin 🙂
    Timo Järvensivu

  2. En ehkä ilmaisisi sitä itse noin, mutta minulle on selvää, että kaikki hyvinvointi leviää myös ympäristöönsä ja lisää hyvinvointia (ja sama huonon voinnin kanssa).

  3. Viisaita ajatuksia, Timo. Ero on vain siinä, että minä ajattelen jo downshiftauksen pitävän sisällään sen, että ihmiset välittävät lähimmäisistään, ja ajavat yhdessä eteenpäin kohtuullistamisen ajatusta kaikille. Jotkut puhuvat tietoisuustaitojen vallankumouksesta.

    En ole taloustieteilijä vaan lääketieteilijä, mutta lääketieteilijän näkökulmasta tämä nykyinen järjestelmähän on järjetön. Se kuormittaa tappotahdillansa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Se täytyy ihmisistä, joilla on työstressiä, ja toisista, jotka sairastuvat sen takia, että heillä on stressiä, kun ei ole töitä. Monien stressiperäisten sairausten rinnalla addiktiotkin ovat usein epäonnistuneita ratkaisuyrityksiä stressaaville tilanteille.

    Meillä on vissiin edelleen pieni näkemysero edelleen tästä downshiftaamisesta, koska mielestäni sen sisälle on jo rakennettu, se downshiftari pyrkii elämään eettisesti omien arvojensa mukaisesti ja samalla välittäen luonnosta ja ihmisluonnosta. Jos ihminen on aidon hyväksyvästi läsnä maailmankaikkeuden äänille, merkitsee se samalla konkreettista toimista jollain lailla aktiivisesti yhteisen hyvän eteen, sen eteen, että vähemmän voisi olla kaikille enemmän. Jos kansalainen ei näin tee, hän mielestäni downchillaa :).

    Downshiftaamisessa on mielestäni kysymys lisäksi juuri h-i-d-a-s-t-a-m-i-s-e-s-t-a. Kyllä downshiftaajakin voi tehdä paljon töitä, mutta hän huolehtii riittävästä työn tauotuksesta, ja siitä, että hän on läsnä työssään. Sitä olen yrittänyt harjoitella, silloin kun teen pitkiä päivä. Ihminen ei ole kone. Periaatteessa siis downshiftaaja voi olla siis sinun ”upshiftaajasi”, mutta hän tekee töitä itseään ja omaa ihmisluontoaan kunnioittaen. Hän on läsnä itselleen ja muille. Hän tauottaa tekemistään. Tästähän se on kysymys. Ja mikä parasta, tutkimusten mukaan virheet vähenevät, työn tuloksellisuus ja luovuus paranevat, kun ihminen kunnioittaa omaa inhimillistä olemustaan ja tekee töitä läsnäolevasti. Suurin muutos on siis ei siis ole välttämättä työn määrässä, vaan asenteessa, tavassa ja arvoissa, jolla töitä tehdään.

    Oletko koskaan miettinyt sitä, kuinka lääketieteessä on pitkään laskettu vain tehokkuutta etupäässä sillä, kuinka paljon toimenpiteitä suoritetaan tietyssä aikayksikössä. Joskus on kuitenkin niin, että esimerkiksi puolen tunnin keskustelulla voidaan päästä potilaan kanssa yhteisymmärrykseen siitä, ettei turhaa toimenpidettä tehdä ja lääkäri saattaa jopa onnistua motivoimaan potilaansa uuteen elämäntapaan. Tämän kaltainen työ säästäisi valtavasti yhteiskunnan varoja. Tällä hetkellä tehdään vielä lukuisia turhia toimenpiteitä yksipuolistavan määrällisen ajattelutavan vuoksi, sellaisen jota tehokkudeksi kutsutaan. Tämän päivän ongelma on, että ylikuormitetut ihmiset sairastuvat ja tekevät väsyneenä töitä huonompilaatuisesti. http://yle.fi/uutiset/poliisi_marssii_mielenilmaukseen__rupeaa_olemaan_mitta_taynna_nykymenoa/7636283

    Voisimme ajatella seuraavasti: Kun lääkärit downshiftaavat, ovat he läsnä potilailleen. Tällöin he tekevät hitaamin töitä yrittäen välttää turhia toimenpiteitä ja potilaat saattavat toipua melko usein sairaudestaan ilman suuria operaatioita ja toimenpiteitä. Varsinkin tämä tapahtuu silloin, kun ehditään varhain puuttua stressitekijöihin. Ahkerat kansalaiset maailmassa tekevät valitettavan paljon ahkerasti, vaan turhaa työtä. Kun hidastaa, voi avautua näkemään sen olennaisen. Ja lääkärikin pysyy terveempänä (amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kaksi kolmesta lääkäristä on niin uupuneita, että aika ajoin miettivät alan vaihtoa). Kun ihminen on läsnä itselleen, sekä lääkäri että potilas voivat vähemmillä kustannuksilla paremmin.

    En tiedä, pääsimmekö yhtään lähemmäksi toisiamme ymmärryksessämme. Minulle downshiftaaminen merkitsee kuitenkin AINA edelleen myönteistä asiaa. Jos emme välitä ja huolehdi itsestämme, emme voi antaa itsestämme sitä kaikkein parasta osaamistamme.

    Ai niin, vielä yks juttu: Kiitos poijjat, kun teette töitä sielä Aalto yliopistossa sen eteen, että löytäisimme uuden elämäntavan, säilyttäen samalla jonkinlaisen yhteiskuntajärjestyksen :). Itse toivon pehmeää laskua uuteen elämäntapaan, vaan välillä pelkään, että tapahtuuko se sittenkin romahduksen kautta. Kulttuurinen muutos tapahtuu, siitä olemme varmasti yhtä mieltä. Tsemppiä!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s