Tietoisuustaitoja monikulttuurisesti

Olkoon sitten kysymyksessä mikä tahansa kärsimys elämässä, menetys, alakulo, krooninen kipu, vakava sairaus kuten syöpä, hyödyt siitä että hankit itsellesi tietoisuustaitoja.  Niiden avulla pääset vähitellen kiinni kokonaan uuteen olemisen tapaan.

Oikeastaan ajattelen tällöin ihmisen siirtyvän tekemisestä olemiseen.  Länsimaisella, kuvittelemme niin järkevällä, elämäntavalla on toki ollut omat vahvuutensa.  Elämäntapamme huono puoli on ollut se, että se on leikannut meidät irti toinen toisistamme, ruumiillisuudesta  ja sen kokonaisvaltaisesta viisaudesta.  Tietoisuustaidot ovat nyt kuljettamassa meitä takaisin tähän yhteyteen. Ruumiillaamme on viisautta annettavanaan, kun vain opettelemme kuuntelemaan mitä sillä on sanottavaa.

”Mindfulness f or Health” kirjassa Vidyamala Burch havainnoi meissä mahdollisena olevaa kahta eri tilaa, moodia.  Länsimainen ihminen on tottunut olemaan enimmäkseen tekemisen tilassa sen sijaan että hän olisi olemisen tilassa.  Kun selkää särkee, on äkkiä tehtävä jotakin, jotta kivusta pääsee eroon.  Kun alakulo tulee vieraaksemme, on äkkiä tehtävä jotain, jotta surkeasta mielestä pääsee eroon.  Pillerihän on se nopein tekeminen, jolla päästää eroon meitä kohtaavista ikävistä kivuista ja säryistä.

Tähän meidät on opetetettu:  Onnellisessa elämässä ei saa olla kärsimystä, vaan äkkiä on päästävä kiinni takaisin mielihyvää tuottavaan myönteiseen olemiseen tapaan olla.  Ja taas, kuitenkin, hemmetti vieköön, alakulo/turhautuminen/ahdistus taas tulevat kiusaamaan minua. Pois ne minusta äkkiä!

Itse näen nyt sen, että elämmme globaalisti uutta aikakautta. Vielä tietoisuustaitoja omaavat ihmiset ovat vähemmistönä. Silti yhä useammat ihmiset, ovat löytämässä takaisin sen vanhan olemisen tavan, jossa ihminen taas osaa olla.  Kristitty minussa sanoo,  että olemisemme lepää tällöin Jumalassa. Tahtomme oleskelee tällöin jossakin itseämme suuremmassa, ja elämämme avautuu Hänen tahtonsa kautta, rakkaudessa.   Joku toinen voi puhua kosmisesta elämän tarkoituksesta, Taosta tai buddhatilasta.  Yhteistä näille ajattelumalleille on, että tunnemme olevamme osa olemisen suurta verkostoa. Kykenemme olemaan tietoisesti läsnä elämämme kivuille, jolloin niiden aiheuttama kärsimys vähenee.

Minulle länsimainen psykoanayysi edustaa vain yhtä mystiikan suuntausta, sitä kuinka ihminen voi harjoittaa itseä eheyttävästi sisäisyyttä.  Siinä mielessä psykoanalyysi on edustanut samaa linjaa kuin uskonnolliset kristityt valtaperinteet, että se on ominut mietiskelyperinteet vain sen ”pappien”, psykoanaalyytikkojen, yksinoikeudeksi. Tyhmälle kansalle sen saloja ei paljasteta.

Länsimaisesta mystiikkaperinteestä tulee mieleeni kehomieli siltauksen (mindbody bridging) kehittäjän, psykiatri Stanley Blockin luento Pasilassa jokin vuosi sitten. Häneltä kysyttiin, että onko hänen ajattelunsa takana buddhalainenen perinne.  Blockin  vastaus oli, että ei.  Sen sijaan häneen on vaikuttanut kristillinen mystiikka.  Niin, länsimaiset mietiskelytapamme ja hypnoosi- ja  esimerkiksi taiteelliset transsiperinteet ovat myös huomionarvoisia.  Näen parhaillaan olevamme globaalisti siirtymässä uuteen yhteisöllisen tiedostamisen vaiheeseen.  Heräämisiä tapahtuu joka päivä kansalaisten keskuudessa. Ihmiset tiedostavat sisäisyyden harjoittamisen ja sen tuottaman viisauden tarpeellisuuden.

Yhä useammat maallikot harjoittavat sisäisyyttä soveltamalla itämaisia mm. buddhalaisia ja joogan periaatteita, mikä sinänsä on oikein hyvä asia.  Islamilaisia mietiskelytraditioita ei tulisi silti väheksyä eikä myöskään omia kristillisiä ja alkuperäiskansojemme  tietäjien shamanistisia perinteitä.  Uskon vakaasti, että länsimaisista mietiskely- ja rippiperinteistä juontavat ”mietiskelytraditiot”, erilaiset psykoterapeuttiset viisausperinteet,  ovat yhdistettävissä itämaisiin perinteisiin. Yhdistämällä viisausperinteemme meidän on mahdollista nousta täysin uusille tiedostamisen tasoille.  Tässä videossa tanssii mietiskelevää tanssiaan muuten  sufilaismunkki (suufilaisuus on islamilainen mystinen suuntaus). Vaikuttavaa, vai mitä?

Jos nämä mystiset asiat kiinnostavat enemmänkin, suosittelen Marja Leena Toukosen kirjaa  Sanaton – Silta myyttisen tietoisuuteen.  Uskon, että olen lukeva tämän kirjan useamminkin:  Siinä on paljon tietoa, joka edesauttaa oman sanattoman kokemukseni hahmottamista. Tähän kirjaan tulen vielä palaamaan.

Seuraavan olen kirjoittanut jo aikaisemmin jossain blogissani, vaan pistänpä asian tähän vielä loppusanoiksi toistamiseen. Sen sisältö on nimittäin mielestäni todellisen eri uskonnollisten järjestelmien rajat ylittävän ekumenian ytimessä. Vietnamilaissyntyinen buddhalainen opettaja  ja  rauhanaktivisti Thich Nhat Hanh on sitä mieltä, että kaikissa suurissa uskonnoissa on tärkeää hyvää elämää koskevaa tietoa. Hän kehottaa meitä maistamaan välillä oman hedelmän lisäksi muita hedelmiä.  Eli jos olet syönyt normaalisti vain banaaneja, kannattaa joskus maistaa hiukan mangoa tai mandariiniakin. Ei ole hyväksi ihmiselle, eikä ihmiskunnan tulevaisuudelle, että  yrittää pakottaa kaikki syömään vain banaaneja. Myötätunto muista ihmisiä kohtaan syntyy siitä, että näemme koko hedelmävadin kirjon, riippumatta omasta mieltymyksestämme.

Kristityistä vaikuttajista katolilainen munkki Thomas Merton on kyennyt omat perinteiset uskonnolliset rajat ylittävään ajatteluun.  Näitä kristittyjä ajattelijoita tarvittaisiin nyt kipeästi lisää.  Itse luterilaisena näen oman suuntauksen puutteena mystisten harjoitteiden köyhyyden.  Toivoisin, että kristillisiä mietiskelytraditioita herätettäisiin henkiin.  Osa sielustani tunteekin suurta vetoa ortodoksisuuteen.

Minuun eniten vaikuttanut kristillinen teologi ja filosofi on ollut Sören Kierkegaard, joka oli intohimoinen ihmisen sisäisyyden puolesta puhuja.  Oma aikakauteni on kärsinyt sisäisen elämän  puuttumisesta, mutta ajat muuttuvat parhaillaan tietoisuustaitojen levitessä. Sisäisyyden harjoittaminen alkaa normalisoitua ja tajutaan yhä paremmin sen ihmistä eheyttävä merkitys.

Tietoisuustaitoja voi harjoittaa toki myös irrallisena uskonnollisista traditioista, mikä mahdollistaa sisäisyyden harjoittamisen ilman uskonnollisista viitekehystä.  Se on hyvä asia se.  Itse kaipaan myös historiallista perspektiiviä asioihin. Siksi peilaan mielelläni sieluani myös  esi-isieni uskonnollisiin perinteisiin. Kirjoittaminen on minulle yksi tapa harjoittaa mietiskelyä.  Fokusoin huomioni johonkin teemaan, ja sen jälkeen katson mitä näppäimet luovat tietokoneen näyttölle.  Ja välillä en voi kuin ihmetellä, mistä tuo taas mahtoi tulla? Kuka minussa puhuu?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s