Sota syöpää vastaan? Ei kiitos.

Itselleni on ollut vastenmielinen ajatus ensimmäisestä syövästäni lähtien, että olisin sodassa sitä vastaan. Tämä siitä huolimatta, että tunnustan tehneeni joitakin mielikuvaharjoituksia, jotka perustuvat tähän ajatukseen.

Nykyään entistä vahvemmin kieltäydyn ajattelemasta, että oma kehoni, ja sen soluni olisivat vihollisiani. Syöpäsolut ovat pikeminkin villiintyneitä ystäviäni. Lääketieteellä on melkoisen kovia, mutta tehokkaita hoitoja näiden ystävien taltuttamiseen. Minulta itseltäni soluni eivät tarvitse aseita, vaan lempeyttä ja hyväksyntää.

Ajattelen, että jos elämme omaa kehoamme vastaan sodassa, ei se edistä paranemistamme. Päin vastoin, tietoisuustaitojen avulla, meidän olisi hyvä löytää kuunteleva ja hyväksyvä suhde kehoomme. Olet hyvä sellaisena kuin olet, vahinko vain, etten ole osanut kuunnella sinua. Syvimmät tunteemme ovat meissä kehollisina tuntemuksina ja oireita. Villiintyneillä ystävillämme on meille asiaa, jota emme ole ehkä osanneet kuunnella.

Se, että irrotamme itsemme kehostamme ja väkivaltaisesti esineellistämme sen itsellemme ja muille ihmisillä, jospa se onkin hengettömän ja kehostamme vieraantuneen pahoinvointimme ytimessä. Tämän tutkimuksen mukaan näyttää siltä, että syöpää ennaltaehkäisevä elämäntapa on huomattavan paljon helpompi integroida osaksi elämää, kun näemme kehomme kaikkine soluineen ystävänämme emmekä vihollisena. Kiitämme ja suhtaudumme siihen uteliaalla lempeydellä.

Ehkä lääketieteen olisi kyseenalaistettava nykyinen retoriikka liittyen sairauksiin, ja löydettävä lempeämpiä tapoja ilmaista asioita. Tällöin näemme sairautemme ystävinämme ja oppainamme terveempään elämäntapaan.

Facebookissa on oma keskusteluryhmänsä syövän kokonaisvaltaisista hoidoista.

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Sota syöpää vastaan? Ei kiitos.

  1. Olen tästä niin samaa mieltä. Sota-metafora liittyy tappamiseen, vereen, alistamiseen, kauhuun ja terroriin. Ei ole mitään mieltä nähdä oman kehonsa tapahtumia vihollisarmeijan hyökkäyksenä tai vastaavana, sillä pelkään pahoin, että keho kokonaisvaltaisuudessaan voi hämmentyä siitä täysin ja saa siitä vain uutta polttoainetta. Eikö olisi parempi omaksua täydellisen rauhan metafora, jossa hoidetaan vahingoittuneet rakkaudella ja lempeydellä, sovitaan uusista toimintstavoista ja huolehditaan kaikkien hyvinvoinnista?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s