Mikä meitä aikuisia vaivaa?

Alle kouluikäinen lapsi osaa käyttää mielikuvitustaan ja hän osaa leikkiä.  Kasvaessaan aikuiseksi hänet on surullisen usein ajettu laatikkoajatteluun.  Dan Siegelin mukaan valitettavan usein ihmisen elämä urautuu, hänen ajattelunsa kadottaa joustavuutensa ja hän kokee olevansa henkisesti tyhjä.  Elämä on tylsää ja hän toistaa ”tiedostamattomasti poissaolevasti” (mindlesness) oppimiansa ajattelumalleja.

Tunteet laimentuvat ja pahimmillaan elämä muuttuu apatiaksi, masennuksi ja suoranaiseksi epätoivoksi. Mikään ei tunnu enää väkevältä ja oikealta elämältä.  Siegel kirjoittaa, että kun aikuinen lakkaa käyttämästä luovia kykyjään, hänen ainoa mahdollisuutensa ongelmanratkaisussa on turvautua vanhoihin tuttuihin rutiineihin ja unohtaa mielikuvitus.  Ja näitä vanhoja kangistuneita rutiineja meille opetetaan sitten tosiasioina.

Lahjoitamme tietoisuutemme laatikkoajattelulle ja annamme tietoisuutemme autopilotille.  Olemme tällöin mielestämme vain  järkeviä ja viemme asiat oppimillamme yksipuolisilla rutiineilla läpi.  Miksi minusta tuntuu siltä, että valtaosa politiikoistakin puhuu järjestelmän uudistamisesta, mutta he silti tarjoavat ratkaisuksi vain laatikon sisällä olevia vanhoja uskomuksia, ja niille pohjautuvia ratkaisuja.

Dan Siegelin mukaan nuoruuden haaste ja lahja on juuri se, mitä aikuiset oikeasti tarvitsisivat saadakseen elinvoimansa säilymään. Uudet mullistavat ajattelumallit syntyvät laatikon ulkopuolella.

Siegel ei puhu mitään näistä kulttuurissamme niin suosituista ulkoisista nuoruuden säilyttämiskeinoista, naamaan kiristämisestä tai riippuvien rintojen kohentamisesta.  Sen sijaan Siegel puhuu siitä, että aivomme voivat pysyä nuorena, ja ne voivat jatkaa kasvamistaan koko elämän läpi. Valitettavan monet kiinnitävät enemmän huomiota riippuviin rintoihinsa tai silmäpusseihinsa kuin aivoihinsa.

On hyvä pitää mielessä, että Siegelille aivot eivät ole vain pääkopassa oleva elin, vaan hän käsittää aivomme laajasti:  Ne ovat koko älykäs ja nerokas informaatiojärjestelmämme, mukaan lukien hermostomme pikkuvarpaasta päälakeen saakka.

Ne neljä ominaisuutta, joilla bodaamme aivojamme, ja autamme itseämme pysymään elinvoimaisina ovat Siegelin mukaan seuraavat:

1) Luovuus. Käsittellinen ajattelu, abstrakti päättely ja tajunnan laajeneminen auttavat näkemään maailman uusin tavoin.

2) Tunteikkuus. Tunteet ovat voimakkaimmillaan silloin, kun ihminen on nuori, mutta ne tekevät elämästä mielekästä ja antavat energiaa myöhemminkin.

3) Sosiaalisuus. Yhteydessä toisiin ihmisiin syntyy merkittäviä, vastavuoroisesti palkitsevia ihmissuhteita.

4) Elämyshakuisuus. Uudet kokemukset, joihin voi uppoutua täysin, kiihdyttävät aisteja, tunteita, ja kehoa uusin ja haastavin tavoin.

Nuorena pysymisen taitoja voimme harjoittaa antamalla itsellemme sisäistä aikaa ja peilaamalla kokemuksiamme ryhmässä erilaisiin ihmisiin.  Molemmissa näissä on tärkeää, että hyväksymme ja kunnioitamme ihmisten välillä olevaa erilaisuutta.

Eri taustaiset ja erilaisilla maailmankuvalla varustetut ihmiset voivat toinen toistaan kunnioittavassa ilmapiirissä rikastaa toistensa maailmankatsomuksia. Voimme laajentaa myös omaa tietoisuuttamme, kunnioittamalla itsessämme sisällä olevaa äänien moninaisuutta. Erilaisilla tunnetiloilla ja ruumiin tuntemuksillamme, vaikkapa ”perhosilla vatsassa” tai ”möykyllä rinnassamme” on meille kerrottavaa.

Tunnetilamme ovat kaikuja menneisyydestämme ja ne ansaitsevat tulla kuulluksi.  Näitä ääniä emme kuule, mikäli kadotamme leikillisyytemme, mielikuvituksemme ja asutamme itsemme laatikkoajatteluun.

Lääketietelijinä olen kiinnittänyt huomioni siihen, että meillä on taipumusta nähdä asiat vain biologisesta näkökulmasta ja jäykistä uskomuksista käsin.  Kun parannamme tietoisen läsnäolon taitojamme, olemme uteliaasti ja avoimesti läsnä erilaisille maailmankatsomuksille ja tiedollisille näkökulmille, voi ymmärryksemme laajentua kummasti. Tähän voit Siegelin mukaan päästä, vaalimalla niitä samoja ominaisuuksia, jotka ovat nuoruuden ytimessä.

Mieleeni tässä yhteydessä tulee tietoisuustaitojen tutkijan,  sosiaalipsykologin, professori Ellen Langerin tutkimus, jossa vanhukset v. 79 (8 miestä)  laitettiin elämään uudestaan viisikymmentälukua.  He leikkivät viikon elävänsä kaksikymmentä vuotta nuorempaa elämää kyseisessä aikaisemmassa aikakaudessa. Ja kas, heidän terveytensä ja elinvoimansa näytti kohenevan kummasti viikon aikana.  Toisessa hänen kokeessaan diabeetikoille annettiin aikaa hidastavat kellot ja toisille aikaa nopeuttavat kellot.  Tulokset osoittivat, ettei heidän verensokerinsa reagoineet todelliseen aikaan vaan koettuun aikaan. Aika ei olekaan sellainen jäykkä vakio, jollaiseksi meidät on opetettu se ajattelemaan. Käy vain mielessä, millaisia muita kyseenalaisia itsestään selvyyksiä meille on opetettu.

Langerin mukaan monet vanhenemisen mukaanaan tuomista oireista johtuvat selittyvät sillä,   passivoimme itsemme, ja otamme vastaan vanhuuden kulttuurissamme meihin iskostamat roolit.  Tapamme meissä olevamme läsnä olevan,  nuoren ja dynaamisen puolen, mikä heikentää fyysistä hyvinvointiamme. Tässä yhteydessä tulee vääjäämättä mieleeni isäni, Jussi Sarvela, joka ei vielä 85-vuotianakaan ole ottanut vastaan hänelle tarjottua vanhuksen passiivista roolia. Hän edelleen toimii aktiivisena ammatissaan, Pelle Pelottamana. Näyttää siltä, että hänen uusia keksintöjään aletaan taas ehkä jopa valmistamaan.

Ei vain sillä, mitä syömme tai kuinka liikumme, vaan asenteillamme ja uskomuksillamme on suuri merkitys paitsi  henkilökohtaiseen kokemukseen terveydestä, myös ilmeisesti ihan oikeaan, mitattavaan,  terveyteemme.  Meillä on ollut kulttuurissamme kummallinen varmuuden ja kontrollin jano, jota tyydytämme ottamalla vastaan jäykkiä uskomuksia. Rakentamalla kyseenalaisia stereotypioita elämästä,  luulemme kykenevämme hallitsemaan elämää.  Kun ihminen saavuttaa tietoisuustaitoja, hän oppii viihtymään myös leikissä ja epävarmuudessa.

Oma vastaukseni otsikon kysymykseen, mikä meitä aikuisia vaivaa on seuraava:  Meitä  vaivaa mielikuvituksen puute. Tapamme liian usein luovat ja leikkisät puolet itseämme.  Ilkeä puoleni, rouva Otsaryppy, meinasi lisätä tähän vielä jotakin, mutta Siirtolan Emäntä hiljensi hänet lempeästi. Hyvä näin.

PS.  Jos haluat tavata kaksi kuuluisuutta, kuhmolaisen Siirtolan Emännän ja Dan Siegelin samanaikaisesti, kannattaa tulla hänen luennolleen Helsinkiin.  Turussa valitettavasti tapaat vain Dan Siegelin.  Tai mistä sitä tietää,  voi olla mahdollista, että Emännän rakkaan ystävättären,  Kuumun Kuningattaren, impulssiivisuus vie heidät sinnekin.  Vain Luoja tietää, jos hänkään. Lisää tietoa  Dan Siegelin vierailusta löytyy tästä ryhmästä.

Lähteet:

Daniel J. Siegel, Brainstorm, Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys.

Ellen Langer, Counterclockwise, Mindful Health and Power of Possibility

New York Times: What if Age is Nothing but a Mind–Set

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s