Meneekö joulu pilalle valokuvauksesta ja naamakirjapäivityksistä?

Mietin, onko synti joulunpyhinä kuvata ympärilläni näkemiäni asioita, ja sitten linkata ne vaikkapa naamakirjaan.

Ajattelen, että niin kuin mikä tahansa tekeminen, tiskaaminen, suihkussa käyminen tai valokuvaus voi olla joko tietoisesti läsnä olevaa (mindful) tai mieletöntä (mindless).  Jos nappailet kymmeniä tai satoja kuvia reissusta ihan sen vuoksi, että saat näytettyä kavereillesi, missä olet ollut, tapasi kuvata on mieletöntä (olen viime aikoina alkanut käyttää tätä sanaa ”mindless” käännöksenä).   Et välitä kuvan laadusta, vaan ainoastaan siitä, minkälaisen statuksen itsestäsi saat luotua kavereillasi.  Kävinpähän Madakaskarilla safarilla, huomaatteko?

Kun taas alat nähdä ympärilläsi asioita, jotka ennen ovat jääneet huomaamatta. Näet lähiluonnon rytmisiä kauniita arkisia ilmiöitä, esimerkiksi oksien muodostamaa kaunista kuviota tai  kiven ihmeellistä pintaa, olet läsnä kuvaamisessa. Luot kuvista esiin ne ainutkertaiset yksityiskohdat ja erityispiirteet, jotka kykennet hetkessä näkemään.  Et kadota tätä hetkeä tulevaisuuden kustannuksella, vaan sen sijaan vangitset ne kamerallasi.

Uskon, se että ihmiset jakavat kuviansa naamakirjossa ei ole vain huono asia.  Sen sijaan se voi kertoa mielettömistä ihmisistä, mutta myös siitä, että yhä useammat ihmiset ovat alkaneet nähdä ympärillänsä olevien yksinkertaisten asioiden  kauneutta!  Voimme olla kameran kanssa arjen kauneuden todistajia, ja on mahdollista jakaa tätä  pienten asioiden estetiikkaa  muille ihmisille.  Kuva hyvin usein kertoo, onko kuvaaja ollut läsnä kuvatessaan vai eikö.

WP_20141225_009[1]  WP_20141225_005[1]

WP_20141224_007[1]

Hedelmäleipä on Siirtolan Emännän  uunissa ja hella roihuaa lämpöä.  On tämä maalaisjoulu taas ollut jonkilaista selviytymisleiriä, vaikka pakkaset ovat pysyneet tällä kertaa alle kolmessakymmenessä asteessa.  Oikastaaan rakastan sitä, ettei arki ole liian helppoa.

Mietin  lämmöllä ja myötätunnolla paikallisia kyläläisiä,  jotka ovat aikoinaan eläneet täällä vuodesta toiseen ilman sähköä. Koko arki on täytyny työstä.   Ajatuksissani on esimerkiksi se yksinhuoltajaäiti, joka sodan jälkeen eli täällä Kuumussa yksikseen neljän lapsensa kanssa.  On meidän nykyelämä ulkoisesti helppoa, mutta kummallista, liian usein tyhjää ja mieletöntä.

Hyvää joulun jatkoa kaikille! Nauttikaa toisistanne ja ympäröivästä kauneudesta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s