Itsekurista lempeyteen – mielentilat itsetuntemuksen välineenä

Länsimainen elämäntapamme on ollut oikeastaan melkoisen kummallinen. Me olemme nojanneet jota kuinkin kaiken energiamme aineellisen todellisuuden näkemiseen, ei niinkään sisäiseen näkemykseen.  Tämä päivän suuri ongelma on ihmisten sisäisen maailman epämääräisyys, korostaa Dan Siegel. Tämä johtuu siitä, ettei meillä ole tietoisuustaitoja, kuten mielitajua.

Mielitajukartta lisää itsetuntemusta, jatkaa Dan Siegel.  Mielitajukarttojen tekeminen lisää itsetietoisuutta ja empatiaa.  Kun opimme hahmottamaan paremmin omaa mieltämme, ja toisen mieltä, ymmärrämme paremmin itseämme ja toisiamme.  Vuorovaikutuksestamme tulee vapaampaa ja joustavampaa. Meistä tulee minäme. Emme ole enää erillisiä toisistamme.

Dan Siegelin mukaan mielitaju on taito. Tämän erinomaisen, eheyttävän kyvyn harjoittaminen ei edellytä välttämättä millekään valmennusleirille ilmoittautumista. Voimme aivan itseksemme harjoittaa itsetutkiskelua ja käydä pohdiskelevia keskusteluja itsemme kanssa. Itse tunnustan kuitenkin saaneeni paljon oppia tietoisuustaitoihin hypnoterapiasta.  Siegelin kirjassa ”Brainstorm” on useita harjoituksia, joilla voi lisätä itsetuntemusta.

Voimme rakentaa monenlaisia vertauskuvia mielestämme. Kuvaan luovan kirjoittamisen menetelmässäni mieltä eri puoliemme tai tilojemme muodostamaksi Sisäiseksi teatteriksi. Sosiaalipsykologian professori Ellen Langer kuvaa mieltä enemmän tai vähemmän läpinäkyväksi taloksi, jonka joka soppeen meidän olisi hyvä nähdä. Siegel kuvaa mieltä sisäiseksi mereksi.  Voimme ryhtyä kartoittamaan sisäistä mertamme. Henkisen sisäisen elämän kehittyessä, mielitajumme lisääntyy ja alamme aistia yhä tarkemmin sisäistä mertamme.  Näemme sen muodot tarkemmin.

Jotta mielitajua voi ymmärtää, täytyy ensiksikin ymmärtää mitä mielellä tarkoitetaan, kirjoittaa Siegel.  Sillä tarkoitetaan usein sisäistä, henkilökohtaista kokemusta ja tiedostamisen prosessia.  Olennaista tietoisuustaitojen näkökulmasta on tämä Siegelin korostama asia:  Mielemme säätelee energian ja informaation virtausta.  Sisäisessä teatterissa puhun siitä, että meidän täytyy löytää tilojemme ohjaajatila. Siegelin ajatukset ovat samoilla linjoilla.  Mielemme säätelee, seuraa ja muokkaa energia ja informaatiomolekyylivirtojamme.  Opimme ohjaamaan virtaamme toivomaamme suuntaan ja alamme nähdä paremmin sisäisen maailmamme.  Itsetuntemuksemme lisääntyessä tietoisuutemme auttaa meitä suunnistamaan sisäisessä maailmassamme.

Jospa valaisen hieman edellistä. Kun minussa aktivoituu tietyn sosiaalisen tilanteen seurauksena ärtynyt ja pessimistinen  tila (luovassa kirjoittamisprosessissani kutsun tätä tilaa leikillisesti Rouva Otsarypyksi – se on melkoinen marttyyri ja kiukuttelija), havaitsen ja tunnistan sen nopeasti. Viimeksi muutama viikko sitten sattui parisuhteessa tilanne, jossa kyseinen tilani aktivoitui. Yhdistin sen nyt  nopeasti menneisiin kaukaisiin tilanteisiin, joissa puolisoni ei ole edes ollut mukana.  Tajusin nopeasti, että nyt taitaa Isäntä saada itselleen ansaitsematontakin reppuni sisältöä. Tiedostamisen lisääntymisen kautta, osasin ohjata tilani huomaavaisesti syrjään. Osaan nykyään paremmin keskittää huomioni myönteisimpiin tiloihini.  Kiitos, olen tarvinnut sinua joskus, Rouva Otsaryppy, mutta en tarvitse sinua tässä ja nyt.  Aikaisemmin nämä tilani aktivoituivat itsestään määrätyissä sosiaalisissa tilanteissa. Olin apina-ajatusteni orja.  Tietoisuustaitojen kautta vapautamme itsemme näiden ajatusten ja tunnetilojen orjuudesta.

WP_20150103_001[1](kuva Daniel Siegelin Brainstrom kirjasta)

Silloin joskus, ärtynyt ja pessimistinen, vatvova tilani, saattoi olla minussa päiväkausia. Se mellasti erityisesti öisin. Minulla ei ollut mielitajua ja olin masentunut.  Nykyään mieltäni terrorisoivat negatiiviset tunnetilat eivät jää yleensä pitkiksi ajoiksi mieltäni terrorisoimaan. Tiedostan tilani, olen tehnyt niistä karttoja.  (Itse käytän mielitajukarttana minätilojen terapian Jan Skyn kehittämää ESI:ä  HTT:tä   – Siegel on käyttänyt joskus enneagrammia).

Kysymys mielitajussa ei ole itsekurista.  Tämä on hirveä sana mielestäni.  Tarvitsemme kulttuurissamme VÄHEMMÄN itsekuria, mutta paljon enemmän itsetuntemusta ja LEMPEYTTÄ, sekä itseämme että muita kohtaan.   Emme pääse tiloistamme eroon torjumalla niitä, vaan tunnistamalla ja tutustumalla tiloihimme, suhtautumalla niihin uteliaasti, hyväksyvästi läsnä ollen.  Ja tämä hyväksyvä läsnäolo tulisi ulottaa paitsi itseen, myös toisten ihmisten eri puoliin.  Tätä kautta mielitajumme kehittyy.

Kas, mielitajumme kehittyessä alamme nähdä toisenkin ihmisen mielitajukartan selkeämmin. Se, että tuo ihminen käyttäytyy tuolla lailla, ei johdu siitä, että hän olisi paha ihminen, sen sijaan hänessä on nyt aktivoituneena jostain syystä tuollainen ilkeä tila.  Mistäköhän sosiaalisesta tilanteesta häneen on tuollainen tila syntynyt? Ehkä jo lapsuudessa? Tietysti on hyvä pitää mielessä, että hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat kaksi eri asiaa. Joskus käy mielessä, että monet työpaikat  ovat fiksujen mutta  mielitajuttomien kansalaisten sisäisten lasten taistelukenttiä. Ihan vain siksi, että meillä ei ole tietoisuustaitoja eikä mielitajua.

Olen nähnyt Siirtolan Isännän tilojen kartan, mikä on auttanut minua tulemaan myötätuntoisemmaksi häntä kohtaan.  Kun hänessä aktivoituu v-mäinen Jorma (valehteleva tyranni), minun ärtynyt marttyyritilani ei yleensä enää aktivoidu.  Sen sijaan aika usein löydän jo myötätuntoa tätä kiukuttelevaa pikku-Jormaa kohtaan.  Ja kas, toistemme tilakarttatuntemuksen kautta me laukaisemme toisissamme yhä harvemmin ikäviä perheriitoja.  Empatiamme toisiamme kohtaan on lisääntynyt.  Kun ymmärrämme toistemme mielitajukarttoja, empatiamme lisääntyy, näinhän se Siegel kirjoitti!

Itsekuri ei lisää itsetuntemusta vaan se vähentää sitä. Torjuminen kun syö energiaamme.  Voimme vahvistaa tai heikentää mielitajuamme riippuen siitä, miten suhtaudumme sisäisiin kokemuksiimme. Torjumalle vähennämme mielitajua ja lempeydellä lisäämme.

Kun meillä ei ole mielitajua, huomaamme vain ympärillämme olevien kohteiden pinnan, emme näe niiden sisäisen meren ulottuuvuksia. (Emme tunnista toisen Sisäisen teattein hahmoja).  Se, että teemme erilaisia tilojamme itsellemme tutuiksi ja meistä tulee parempia mielemme ohjaajia, eheyttää eli integroi aivojamme, kirjoittaa Siegel kirjassaan.  Samalla otamme ohjakset omasta elämästämme itsellemme. Kannattaa sinunkin miettiä, kuka ohjaa elämääsi sinä vai automaattiset opitut ajattelumallit.

Mielitajumme kehittyessä sosiaaliset tilanteet yhä harvemmin aktivoivat meissä ikäviä tiloja.  Voimme yhä useammassa tilanteessa valita tiedostavasti tilamme.  Tiedämme, mikä tilamme kutakin tilannetta hallitsee. Siegel kehottaa meitä joka päivä suuntaamaan katseemme sisäiseen maailmaamme. Voimme päivittäisissä rutiineissa käytää aina muutaman hetken oman mielitajumme kehittämiseen.

Dan Siegel kirjoittaa omista mielentiloistaan Brainstorm-kirjassa: Minulla esimerkiksi, kuten monilla ihmisillä, on erilaisia mielentiloja, erilaisia oman itseni puolia, joilla on erilaiset tarpeet.  Minulla on sosiaalinen puoleni ja minulla on yksinolo rakastava puoleni.  Mitä minun pitäisi tehdä? On mahdotonta tyydyttää näitä erillisiä tarpeita yhtaikaa. Teen elämästäni sopusointuisempaa järjestämällä päivän mittaan aikaa erilaisille ja keskenään ristiriitaisille tarpeilleni. Erilaisten tarpeiden huomioiminen ja tasapainottaminen lisää sisäistä joustavuutta, mukautuvuutta, yhteydentunnetta, energisyyttä ja vakautta.  Myös minä elän nykyään pajon mukavampaa elämää, kun toteutan itseäni monipuolisesti.

Kun olemme kiinnostuneita toisten ihmisten sisäisestä merestä, olemme virittäytyneet hänen sisäisen elämänsä aallonpituudelle.  Virittymällä häneen, laadit sisälläsi häntä kuvaavan mielitajukartan.  Sitä on empatia, kirjoittaa Siegel..

Mielitajun kehittäminen auttaa eheytymistä.  Se on Siegelin mukaan erillisten ja erilaisten osien liittämistä yhteen. Itsetuntemusprosessin edetessä aivoissamme tapahtuu muutoksia. Ne integroituvat.  Mikäli tätä eheytymistä ei tapahdu, meistä tulee  kognitiivisesti jäykkiä.  Samaistumme joihinkin yksittäisiin tiloihin, emmekä tunnista ja osaa nimetä muita tilojamme, koska  ”itsekurillamme” torjumme niitä.  Toinen vaihtoehto on, että systeemimme menee kaaokseen.  Vakava sairaus tai psyykkinen trauma voi viedä tilat kaaokseen, jolloin pitäisi tehdä töitä, jotta löydetään tiloille uusi järjestys ja tasapaino.  Näihin ongelmiin kannattaa joskus hakea terapia-apua.

Lähteitä:

Dan J. Siegel, Brainstorm, Nuoruuden aivomyrskyn voima ja merkitys, Viisas Elämä

Kati Sarvela,  Sisäinen teatteri ja luova kirjoittaminen tietoisuustaitona, Kuumussa Virtaa Oy

Jan Sky, Mielesi monet puolet, Kuva ja mieli

PS.

Dan Siegel tulee keväällä Suomeen.  Facebookissa on ryhmä hänen vierailustaan Helsingissä ja Turussa.

Minätilojen kartoittamisesta ja niiden käytöstä on Helsingissä kaksi työpajaa, joissa australialainen Jan Sky opettaa ESI eli  HTT- menetelmäänsä = hallitsevan tilan tunnistus.  Tietoa työpajoista löydät täältä ja täältä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s