Tietoisuustaidot suunnannäyttäjinä rytmitalouteen ja sykliseen aikaan

Oikea elämä ei ole kone. Se on pikemminkin rehellinen runo, tauoton tanssi tai loputon laulu.

Elämää voimme jäsentää kone- ja taidemetaforalla

Muistan aikoinani, kun NLP kurssilla 90-luvulla, tuli esille kaksi metaforaa todellisuudesta: konemetafora ja taidemetafora.  Pidän niitä edelleen erinomaisina vertauskuvina, jotka auttavat meitä saavuttamaan ymmärrystä todellisuuden perimmäisestä olemuksesta.

Perinteinen mekanistinen ajattelu, johon meidän on koulutettu, on tapa nähdä monet asiat pysähtyneesti, konemaisesti. Universumikin on vain suuri kone, jota ihminen yrittää parhaansa mukaan räplätä. Ihminen lääketieteessäkin on pitkään nähty ympäristöstään erillisenä, konemaisena suljettuna systeeminä.  Soluja tutkintaan kasvualustalla, erillisenä ihmisestä, ja irrallisena muusta informaatio- ja energiavirtauksesta. Toki ympäristön vaikutusta on sielläkin tutkittu, vaan kovin rajoittuneesti.  Tämä keinotekoinen rajaus ja pilkkominen on tuottanut paljon ihmisen kannalta hyödyllistä tietoa. Sitä en kiellä. Olemme vaan kadottaneet kokonaisuuden osien kustannuksella.

Niin kuin nykyään integratiivisessa lääketieteessä on oivallettu, ihminen ei ole erillinen, suljettu järjestelmä vaan hän on osa ympäristöään. Ihminen on avoin järjestelmä.  Ihminen voi olla parhaimmillaan hyvinvointiaan itse rakentava aktiivinen, luova, taspainoalansa hakeva systeemi. Hän on ihminen,  osa suurempaa systeemiä, yhteisöänsä ja luomakuntaa. Ympäristömyrkyt  ja ekologiset katastrofit vaikuttavat meihin, mutta yhtälailla myrkylliset ajatukset. Ihminen rakentaa joka päivä sosiaalisesti itseään, tiedostaa hän tämän tietoisuustaitojensa kautta tai ei. Suuri osa ihmisiä elää edelleen apinamielensä vankeina.  Tietoisuustaidot ovat kuljettamassa meitä uuteen taidemetaforan aikaan.  Meistä kasvaa todellisia Homo Sapiens Sapiens ihmisiä. Osaamme katsoa viisaasti omaa järkevyyttämme.

Aika, jossa mieli ja keho on riistetty väkivaltaisesti eroon toisistaan, alkaa olla valta-ajattelumallina  loppusuoralla.  Mielemme luomat mielentilat kun ovat ainetta ja energiaa, ne ovat  informaatio- ja energiamolekyylivirtaa. Mieli on kehomme ja kehomme on syvin alitajuntamme.  Virrat molekyyleineen kulkevat sekä hermoverkostossamme ja muualla elimistössämme tuhansina informaatiomolekyyleinä  sekä  energioina. Virtamme eivät rajoitu meihin sisäisesti, vaan ne kulkevat myös meidän ihmisten välillä.  Olemme sosiaalisia kehomieliä. Filosofi Lauri Rauhala kutsuu meitä situationaalisiksi säätöpiireiksi.  Olemme toinen toisiimme kohtalonlangalla punotut.

Ylimielisesti luulimme voivamme kontrolloida elämää, kun muutamme kaiken ympärillämme koneiksi ja säännöiksi. Nyt huomaamme, että todellista itseohjautuvuutta saammekin, kun tajuamme irrottautua välillä koneajattelusta ja näemme todellisuuden taiteena. Meistä kasvaa oman mielemme ohjaajia, kun muovaamme maailmankuvaamme luovasti erilaisista viisausperinteistä käsin. Työnnämme siveltimen sieluumme ja maalaamme hyvän elämän. Lakkaamme olemassa suljettuja ja avaamme itsemme maailmankaikkeuden kaikille äänille. Ja kas, huomaamme,  alamme tuottaa sivutuotteena oman itsemme näköistä, kotoista, elämää.

WP_20141202_007[1]

Elämän rytmisyys ja syklinen aika

Mekanistisesta maailmankuvasta irrottautuminen vie meidät naisellisempaan, elävämpään, rytmiseen elämäntapaan, jossa on erilainen, ei-lineaarinen, aikakäsitys.  Tajuamme kaiken virtaavuuden ja syklisyyden.  Meillä on menneisyytemme ja tulevaisuutemme tässä hetkessä.  Voimme aistia kaiken kiehtovan rytmisyyden.  Aurinko kiertää. Kuu kiertää. Sydän sykkii ja veri kiertää rasituksen mukaisella nopeudella.  Kuukautiset kiertävät. Kohtu supistuu ja laajenee kun se tuottaa uutta elämää, ja se  muuttuu ja elää naisen elämänkaaren mukana. Munasarjat kypsyvät ja kuihtuvat. Kuolemme, ja muutumme osaksi ihmiskunnan ikuista jatkumoa.

Aurinko kiertää jatkuvasti ympyrää luoden maapallolle erilaisia  vuodenaikoja, jotka vaihtuvat syklisesti. Itse nautin nykyään kaikista vuodenajoista.  Talvi on minulle hiljentymisen, meditaation ja kirjoittamisen aikaa.  Kevät on luonnon heräämisen ja tämän suuren ihmeen seuraamista.  Kesä on minulle joka vuosi yhtä suuri yllätys. Se on sosiaalisemman elämän, valon, vihreyden ja mustan mullan juhlaa. Syksy on usvaista suota, väriloistoa ja myös henkistä sadonkorjuuta.

Elimistöllämme on valve-unirytminsä.  Toiset ovat iltavirkkuja, toiset aamuvirkkuja.  Lisäksi meillä on puolentoista tunnin tai kahden tunnin rytmi, jota ultraradiaanirytmiksikin kutsutaan.  Tarvitsemme hetken lepoa aina tämän jälkeen, jotta systeemimme toimii tehokkaasti. Teemme enemmän virheitä, kun emme kunnioita rytmejämme. Elmistömme sairastuu, ja usein syynä on, että rikomme rytmejämme. Sairastumisemme ei ole läheskään aina pelkää sattumaa.

Henkinen kasvumme on rytmistä, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. On kaaosvaiheita, on suruja ja alakuloa, jota  seuraa iloisemmat ja seesteisemmät vaiheet.  Oikea elämä ei ole jatkuvaa lineaarista mielihyvän kasvua. Saavuttaessamme itsemme ymmärrystä, esimerkiksi tietoisen läsnäolon, rukouksen tai meditaation kautta, huomaamme että elämän rytmin tuottama monenlainen tunne-energia voi eheyttää meitä.  Tietoisuutemme spiraali voi laajentua ja nostaa meitä uuteen tietoisuuteen, jossa hyväksymme kärsimyksen osaksi elämäämme.

Suuntana rytmitalous, jossa hyödynnetään kaiken rytmisyyttä

Myös kulttuurit ja talous ovat kasvaneet ja vaihtuneet rytmisesti.  Korkeakulttuureja on syntynyt. Niitä on kuollut. Sotia on syttynyt. On ollut rauhan aikoja.  Erilaisia teorioita on syntynyt ja valtaa pitävät ajattelumallit, paradigmat,  ovat vaihdelleet.  Talous on kasvanut ja sitä on seurannut lama. Nousukautta on aina seurannut laskukausi. Lama ei ole mikään sairaus. Yhteisöllinen elämämme luontaisesti sykkii. Ihmiskunnan yhteisöllinen talous ja ymmärrys laajenevat, mutta se ei kasva lineaarisesti vaan rytmisesti ja  syklisesti, välillä romahtaen, välillä kypsyen, kun erilaiset viisausperinteet yhdistyvät uusin, vanhaa ylittävin, kiehtovin tavoin. Ja tiedämme, talous ei voi loppumattomasti kasvaa.

Rytmitalous, se  josta olen kuullut puhutavan, mitä se voisi tarkoittaa? Sen täytyy olla sitä, että lähdemme ottamaan irti ilon ja hyödyn rytmeistämme.  Emme riko rytmejämme, vaan elämme näiden luonnollisten rytmiemme mukaista elämää.  Oikean, luonnollisen  elävän ihmisen näköistä elämään. Emme pakota itseämme kuolleisiin konemalleihin vaan antaudumme rytmeille.

Rytmitaloudessa kunnioitetaan sekä asiakkaan että  työntekijän rytmejä. Todellista tehokkuutta syntyy silloin kun tiedostamme ja hyödynnämme rytmejämme.  Pidämme taukoja, ja keskitämme vaativimman työn aamuun, jos olemme aamuihmisiä. Ja jos olemme iltaihmisiä, keskitämme suurimmat ponnistelut iltaan.  Kunnioitamme ultraradiaanirytmejämme. Tauotamme riittävästi tekemisemme.  Otamme huomioon ihmisen elämänkaaren erilaiset vaiheet ja niiden vaatimukset. Arvostamme ihmistä, erityisesti lasta ja nuorta ihmistä. Annamme nuorille ennakkoluulottomille versoille vanhempien tukea.

Teemme töitä silloin enemmän kun asiakkaamme meitä tarvitsevat, tällöinkin tauottaen riittävästi tekemistämme. Teemme vähemmän töitä, kun on hiljaisempia lamavaiheita. Liikumme työn lomassa. Seisomme, kävelemme ja istumme rytmisesti.  Annamme aikaamme lapsillemme, tuleville työntekijöille.

Uskon, tällainen rytmitalous on ratkaisu kasvaville sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksille, jotka nekin ovat kasvaneet lineaarisesti, lineaarisen koneajattelun maailmassa.  Lama,  onko se muuta kuin talouden talvea.  Suosittelen, että silloin eletetään vaatimattomammin ja keskitytään hiljentymiseen ja sen näyttämiseen, että  välitämme edelleen itsestämme ja toinen toististamme.  Sillä tiedämme sen jo hyvin, haava toisessa on haava jokaisessa. Kun syrjäytämme ihmisiä ja otamme pois rahaa lastemme hyvinvoinnista, lisäämme vain huomisen terveydenhuollon kustannuksia.  Emme takerru enää pakkomielteisesti materialistiseen omaisuuteemme, lineaariseen kasvuun ja kone-ajatteluun.

Konemaiselle ajattelulle rakentuva yksisilmäiselle tehokkuudelle rakentuntu elämäntapa, ei ole ihmisen näköistä. Se voi näyttää hyvältä paperilla, mutta ei  oikena elämänä. Elämäntapa, jossa  lukemattomat sairaanhoitajatkin jo heti valmistuttuaan huomaavat, etteivät kestä työnvaatimuksia ja suunnittelevat alan vaihtoa, onko se edes tehokasta. Väitän, he ovat täysin terveitä nuoria. Järjestelmämme on sairastunut
koneajatteluun.

WP_20141202_006[1]

Olen löytänyt tanssiini tahdin

Vaikka minulla on ollut rintasyöpä ja melanooma, tunnen itseni nykyään huomattavan paljon paremmin voivaksi kuin ennen sairauksina. Olen löytänyt sairauksistani tanssiini tahtia, ja elän sen mukaan.

Sairaudet eivät ole olleet epänormaaliuksiani, vaan ne ovat olleet osa elämän rytmiäni.  Hammaslääkärin työssäni jaksan paljon paremmin, kun työhuoneeni ei ole käypähoitojen jakokeskus, vaan se on teatterinäyttämö, jossa näytellään parantavia näytelmiä yhdessä potilaan ja hoitajan kanssa.

Juttelin eilen ystävälääkärin kanssa.  Hän koki saavansa toteuttaa luovuuttansa lääkärintyössään. Se on hieno asia se. Uskon, hyvät lääkärit ovat tienneet kautta aikojen, että lääkärin työ on myös taidetta.

Kyllä, rytmit soisin elämään muillekin. Mikäli mielimme työurien pidentämisiä ja ennen aikaisten eläköitymisten vähentämistä, kannattaisi kaikki ihmiset saattaa yhteisölliseen yhteiseen rytmiin. Ja ihan vain senkin takia, että jokainen saisi elää oman itsensä näköistä merkityksellistä elämää hyödyllisenä osana yhteisöänsä.

PS.  Ystäväni sanoo, että pitäisi tiivistää kirjoituksiani.  Se on niin vaikeaa, kun on niin paljon sanottavaa!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s