Mielikuvitus tietoisuustaitona – laita sielusi soimaan

Itselleni avain tasapainoisempaan elämään on löytynyt mielikuvituksen – ei vain järjen avulla.  Hypnoterapeuttina tajuan hyvin, että mielikuvituksemme ohjaus kuuluu tietoisuustaitoihin.

Tarvitsemme toki aikuisia realiteettitajun omaavia, turvallisia aikuisia osia itseemme, elääksemme tasapainoista elämää. Jos sellaisia ei ole, tarvitsemme kipeästi toisen ihmisen kasvoja, jotta  tälle osalle annetaan mahdollisuus kasvaa ja kehittyä. Tarvitsemme hyväksyvästi läsnä olevaa vanhemmuutta, aikuista, johon voimme peilata ajatuksiamme.  Joku saa tämän peilauksen tehtyä vasta terapiassa. Toiset eivät koskaan.

Mielikuvituksemme on ehdoton väkevän identiteettitarinan rakennuksessa.  Lukemattomat ihmiset pyörittävät päässään, tietämättään, ihmeellisiä, ”faktoihin” perustuvia, mielikuvituksella täydennettyjä, tarinoita menneisyydestä ja mahdollisesta tulevaisuudesta. Tiedämme nykyään vallan hyvin sen, että mielikuvituksemme aina muokkaa muistojamme, tiedostamme sitä tai emme.

Me ihmiset emme tietenkään pyöritä päässään negatiivisia filmejä ja dialogeja, siksi että olisimme typeriä. Me teemme tämän sen vuoksi, ettei meillä ole tietoa paremmasta. Me emme osaa ohjata tietoisuuttaamme, koska ulkokohtaisuuksiin painottuvassa kulttuurissamme meille  ei ole opetettu tietoisuustaitoja.

Uhritarinaa elämästään rakentava, on lukinnut elämänsä merkitykset, itseä vahingoittavalla tavalla. Hänen elämänsä tarina pyörii samassa negatiivisessa karusellissa päivästä toiseen. Joskus olemme nk. introjektioittemme uhreja.  Introjektiolla tarkoitetaan sitä, että olemme sisäistäneet tiedostamattamme, jonkin toisen ihmisen, vaikka vanhempamme tai opettajan, vahingolliset ( joskus kannustavat ja hyödylliset) uskomukset sisäisenä puheena itseemme. (”Helvetin tohelo, et koskaan onnistu missään!” ”Nyt pois ajatukset tyhjänpäiväisyyksistä, siirry takaisin asiaan!” )

Kuka ohjaa sinun elämääsi?  Sinä vai joku sisäistetty toinen ihminen?

Kun löydämme mielikuvituksemme mahdollisuudet, voimme lähteä työstämään elämme merkityksiä uudella tavalla. Valitsemme yhä  useammin elämäämme myönteiseen suuntaan ohjaavia sisäisiä dialogeja ja elokuvia. Voimme valita itsemme, valitsemalla mieltämme kulloinkin hallitsevan tilan. Voimme löytää elämän, jossa elämme eri mielemme tilojen ohjaamaa, monipuoisempaa elämää.

Tarinamme näissä elokuvissa voivat olla symbolisia.  Runot,  vertauskuvalliset tarinat ja vaikka tanssi tai laulu, ovat pehmeämpiä tapoja käsitellä menneisyyttämme.  Avaudumme erilaisille todellisuuskäsityksille, emmekä takerru dogmattisesti yhteen identiteettitarinamme kerronnan tapaan.Tähän perustuu luovien terapeuttisten menetelmien voima!

WP_20150103_02120150103150018[1]

Myös itsehypnoosin ja esimerkiksi terapeuttisen kirjoittamisen avulla voimme saavuttaa rentoutuneita virtaavia transsitiloja. Avaudumme näissä virtaavassa flow-tiloissa  alitajuntamme monipuolisuudelle ja sen  erilaisille merkitystasoille. Tällöin olemme hypnoosin näkökulmasta juuri  ”transsissa”.

Eräs tapa kartuttaa tietoisuustaitoja, on hyväksyvästi omille  erilaisille tiloille, puolillemme,  läsnäoleva kirjoittaminen.  Kun joku ajatus tunkeutuu mieleemme, vaikkapa työhuoli (”Pomo on täys p****a”),  kirjoitamme sen ylös, ja pohdimme leikillisesti, minkälainen  on se osa minua, joka näin ajattelee.  Jo se, että pistämme asian jo paperille tai tietokoneen näytölle, on jo suuri askel eteenpäin. Olemme ulkoistaneet ongelman, ja se saattaa näyttää jo huomattavan paljon vähemmän tosiasialta.  Tämän jälkeen tutkimme muiden puolimme kanssa, onko asia näin, ja minkälaisia ratkaisuehdotuksia tilanteeseemme voisi löytyä.

WP_20141231_03520150102192640[1]

Luulen, että henkilö, jolla on tietoisuustaitoja karttunut, tajuaa, ettei ihminen koskaan ole p***a, valitettavasti meissä monessa voi aktivoitua otollisissa olosuhteissa hirviötiloja. Amerikkalainen tietokirjalija ja psykiatri Robert Jay Lifton on tutkinut sodan psykologiaa mm. sitä, kuinka täysin tavallisissa kansalaisissa voi aktivoitua veritekoja tekeviä minuuksia. Tämä on melkoisen ajankohtainen teema tänä päivänäkin.  Jokaisessa meissä potentiaalisena erilaisia negatiivisia tiloja.  Mitä paremman ohjauksen omaan tietoisuutemme saamme, sitä epätodennäköisempää on, että meissä tällaiset tilat aktivoituvat, todellisena käyttäytymisenä. Emme ota vastaan kyseenalaistamatta kulttuurisia introjektioita tai oman tietoisuutemme lapsellisten tilojen vihan täyttämiä ajatuksia.

Kun tietoisuustaitomme lisääntyvät, kykenemme ohjaamaan tarinaamme siten, että mieleemme tukeutuu yhä vähemmän häiriköitä, ikäviä ajatuksia, jotka jäävät roikkumaan tietoisuuttemme ”faktoina”. Otamme vähemmän vakavasti mieleemme pongahtelevat kaikenlaiset ajatukset.   Kykenemme tunnistamaan ja luokittelemaan ajatuksiamme, myös niitä, jotka kuuluvat meissä hiljaisina kuiskauksina. Tämä edellyttää sitä, kykenemme saavuttamaan rentoutuneen aloittelijan tai ”tyhjän-pään- tilan ”, mielen, jossa kykenemme suhtautumaan todellisuuteen leikillisesti ja ennakkoluulottomasti eri näkökulmista käsin.

Tämän päivän monen asiantuntijan pää voi olla täytetty dogmaattisilla introjektioilla. Hyvin koulutetulla ihmisellä saattaa olla melkoisen primitiivinen tietoisuus; sisäisyyden harjoittaminen kun ei ole ollut kulttuurissamme tapa.  Väitteeni on, että esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset tekisivät huomattavan paljon vähemmän itsemurhia, kun tietoisuustaidot kuuluisivat peruskoulutukseen (kts. blogini lääkäreiden itsemurhista). Kun ei ole tietoisuustaitoja, ajatuksemme voivat olla jatkuvasti umpikujan karusellissa.

Kun meilä on tietoisuustaitoja, ei tarkoita tietenkään sitä, että meidän tarvitsee hyväksyä toisen ihmisen epäeettinen tai epäasiallinen käytös.  Sen sijaan mielikuvitustamme  hyväksi käyttäen voimme löytää rakentavia ratkaisuja ongelmaamme.  Voimme ”p***a pomo”- tilanteessa ottaa yhteyttä työsuojeluviranomaisiin, voimme mennä työnohjaukseen  tai voimme vaikkapa vaihtaa työpaikkaa. Emme jää pyörimään samaan karuselliin pitkiksi ajoiksi. Uusia näkökulmia ongelmallisiin tilanteisiimme harvoin löydämme järjellä, vaan  sen sijaan luovilla, entisistä näkökulmista, poikkeavilla ajatusmalleilla.

Voimme rakentaa tulevaisuuttamme erilaisilla mielikuvaharjoituksilla.  Voimme ikään kuin leikkiä erilaisilla tulevaisuusskenaarioilla samaan tapaan kuin shakin pelaaja miettii siirtojansa. Leiki erilaisilla tiloillasi vaikka näin: Mitä tapahtuisi kun tekisin elämässäni tällaisen siirron, vaihtaisin paikkakuntaa ja mitä tapahtuisi kun vaihtaisin työpaikkaa, ottaisin avioeron jne. Rupeamme vahvistamaan myönteisillä affirmaatioilla tunneviisaudellamme valitsemaamme tilaa ja sen skenaariota.

WP_20150122_00220150124184621[1]

On mahdollista rakentaa myös menneisyydestä erilaisia tarinoita, jotka voivat olla kaikki yhtä tosia.  Voimme antaa elämämme eri tapahtumille erilaisia vertauskuvallisia merkityksiä.  Paras, ainutkertaista identiteettiäsi kannatteleva, hyvä identiteettitarina syntyy silloin, kun olet aktiivinen, elämästäsi vastuun ottava ihminen, etkä vanhempiesi, ex-puolisosi, pomosi jne. uhri.

Entä, jos tämän päivän ongelma onkin, että elämä otetaan liian vakavasti? Hyvä identiteettitarina ei ole mikään kylmä tosiasioiden säilytyskaappi vaan se  voi olla vaikka syvältä koskettava runo. Jokainen ihminen on perimmiltään taitelija, joka luovuudellaan voi antaa elämälleen olemistaan rikastavia merkityksiä.

Taottu sydän

Tuskan ahjossa kerran suli
sydämeni kova ja hiljainen.
Sitä liekit söi, sen puhdisti tuli,
ja itse kuolema takoi sen.

Niin, elämä: aseellas raskaimmalla
lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

Saima Harmaja

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s