Vain sydämellä ihminen näkee oikein…

Muistatteko tarinan Pikku-Prinssistä, joka kohtasi ketun. Nämä kaverukset alkoivat sitten ystävystyä.  Kettu antoi Pikku-Prinssille lahjaksi uuden tietoisuuden.  Kettu sanoi: ”Tiedätkö Pikku-Prinssi, että vain sydämellä ihminen näkee oikein. Se mikä on olennaista, on näkymätöntä silmälle.”  Pikku-Prinssin kettu puhui nykykielellä tietysti mielitajusta eli ”mindsightista”.

Henkinen kasvumme on sidoksissa ajatuksiimme,  uskomuksiimme ja arvoihimme. Ne ovat puolestaan yhteydessä tunteisiimme ja ruumiillisiin tuntemuksiimme.  Länsimaisessa elämäntavassa objektiivinen tieto, sisäisestä kokemuksestamme irti leikattu tieto on nostettu yliarvostettuun asemaan. Elämäntavassamme ihmiset, monet hyvinkin pitkälle pitkälle koulutetut kansalaiset, ovat kadottaneet kosketuksensa ruumiinsa viisauteen.  He ovat hukanneet  sydämensä viisauden, mielitajunsa. Uskomme vain asioihin, joita näemme ja luemme, emmekä uskalla uskoa siihen mitä tunnemme omassa ruumiissamme.

Tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan, jotka näkevät ihmisen vain biologisena koneena ja suljettuna järjestelmänä  ja olettavat  elämän olevan näyttöön perustuva projekti. Luulemme tällöin voivamme oivaltaa todellisuuden vain opiskelemalla objektiivista tietoa.  Kokemuksesta irti leikatulla, länsimaisella luonnontieteellisellä perinteellä, on toki omat ansionsa.  Se on kehittänyt ihmisen realiteettitajua. Lukemattomia teknisiä vempaimia on kehitetty ja sairauksia on voitettu, kiitos tämän viisausperinteen.  Tästä ruumiin ja mielen erilleen leikkaamisesta ja sielun murhaamisesta on kuitenkin maksettu kallis hinta:  Ihminen on kadottanut sisäisyytensä ja kosketuksensa ruumiiseensa.

Ruumiiseemme kätketyt tiedostamattomat prosessit vaikuttavat ratkaisevasti terveyteemme. Syvimmät tunteemme ovat meissä ruumiillisina oireina. Kiitos kaiken esineellistävän koulutuksemme, olemme  suhtautuneet ruumiiseemme kuin koneeseen, jota voi erilaisilla näyttöön perustuvilla toimenpiteillä ja lääkkeillä manipuloida asiantuntijoiden määrittelemään ”normaaliin” suuntaan.  Paljon henkistä pahoinvointia on syntynyt siitä, että meidät on opetettu esineellistämään itsemme itsellemme ja asiantuntijalle.  Emme uskalla emmekä osaa kuunnella ruumiimme tunnekieltä.

Moni visualisoi itsensä  itsensä ulkopuoliseksi kehokuvaksi, johon sitten suhtautuu eri tavoin; välinpitämättömästi, inhoten tai palvoen.  Mittaamme ulkoistettua itseämme, kehokuvaamme itsestämme,  erilaisilla indekseillä (paino, pulssi, pituus, verenpaine jne.) Erehdymme luulemaan, että terveys rakentuu vain mittauksille, ja  kaikille sopiville, yhden koon toimintamalleille. Tietyt terveyttä edistävät toimenpiteet ovat sitten kloonattavissa kaikille kansalaisille.  Olemme objektiivisen tiedon janossamme leikanneet itsemme kokemuksellisesti irti ruumiistamme, omasta ainutkertaisuudestamme.

Mikäli haluamme kasvaa kokonaisvaltaisesti viisaampaan ja terveempään suuntaan, täytyy meidän  opetella kuuntelemaan tiedon lisäksi ruumiimme ainutkertaista tunneviisautta. Meidän täytyä opetella TUNTEMAAN itsemme. Voimme opetella tiedostavasti aistimaan, ohjaamaan ja uudistamaan sisäistä tunne- ja kokemusmaailmaamme.    Tämä ei tapahdu millään yksittäisellä tiedetyllä ja testatulla kaikille sopivalla menetelmällä, vaan joudumme itse luottamaan itseemme. Etsimme luottamuksen omaan ruumiimme kokemukseen, ja kokeilemme erilaisia hyviksi koettuja tietoisuustaitoharjoitteita. Niitä on kehittynyt vuosituhansien saatossa lukemattomia (jooga, Tai Chi, Sisäinen teatteri, meditaatio, hyväksyvän läsnäolon harjoitukset, rukoilu, voimaannuttava valokuva jne.)   Voimme kuulostella ja aistia itseämme ja etsiä sopivaa ruokavaliota itsellemme.

Yksi voi pitää Sisäisestä teatterista, makrobioottisesta ruokavaliosta  ja joogasta, toinen mindfulness-harjoituksista, vegaanisesta ruokavaliosta ja terapeuttisesta tanssista.  Kolmas pilkkii, syö muuten vain terveellisesti, rukoilee  ja tekee moottorisahatöitä.  Kokemuksellisessa todellisuudessamme olemme ainutkertaisia tarinoita, erilaisia ihmisiä. Se mikä toimii Pekalla ei välttämättä toimi Liisalla. Yhteistä tietoisuustaitoja omaavalle ihmiselle on se, että hän ottaa tietoisesti vastuuta omasta elämästään ja terveyskäyttäytymisestään. Hän ei ole tiedostamattomien käyttäytymismallien ja niiden tuottamien addiktioiden tahdoton uhri.

cropped-cropped-wp_20131003_0682013100422123420131004221523.jpg

Meistä kasvaa tietoisuustaitojen avulla itsemme auktoriteetteja. Emme luovuta vastuuta terveydestämme tai kokemusmaailmastamme  millekään uskonnolliselle tai tieteelliselle asiantuntijalle, vaikkakin voimme hyödyntää ja peilata itseemme heidän tietoihin terveydestä ja sielun hyvinvoinnista. Voimme ottaa vastaan lääketieteen näyttöön perustuvista menetelmistä, sen hyvän, mitä sillä on meille annettavaa.

On hienoa, että psykoterapiaan on tulossa yhä enemmän menetelmiä, joissa annetaan tilaa jälleen ihmisen henkisyydelle. Saamme halutessamme olla sieluja. Käytän itse mielelläni sanaa sielu, jonka kieltä ajattelen olevan mielikuvitus ja vertauskuvat ja symboliset muodot vaikkapa tanssissa, runoudessa tai mytologioissa. Olemme  jatkuvasti itseämme uudelleen organisoivia ja uudistuvia sielullisia organismeja. Tarvitsemme hyvään elämään paitsi tietoa. myös hyväksyvän läsnäolon ja  peilaavan luovuutemme avautumisen.

Olemme pitäneet itseämme individualistisena kulttuurina.  Korostamme yksilön oikeuksia ja oikeutta erilaisiin ideologioihin ja elämäntapoihin.  Silti valitettavan usein elämäntapamme on lapsuuden ja nuoruuden ehdollistumien,  sattumanvaraisesti omaksuttujen uskomusten ja arvojen autopilottituote. Emme ole itse valinneet maailmankuvaamme ja elämäntapaamme tietoisesti, ruumiimme tunnetiloihin peilaten. Meillä kun on ollut somaattinen äly kadoksissa. Sen sijaan olemme ottaneet vastaan passiivisesti, kyseenalaistamatta,  jonkun kulttuurisen viiteryhmän normatiivisen maailmankuvan ja sen elämäntavan. Tämä on tapahtunut ehkä vain siksi,  että olemme saaneet kokea itsemme hyväksytyksi tässä ryhmässä.  Autopilottiohjauksessa aito, itsemme näköinen elämä jää toteutumatta.

Tietoisuustaitojen kehittyminen lähtee hiljaisuudesta.  Hengitys on silta ruumiimme tuntemuksiin, ja ne puolestaan muodostavat sillan toisiin ihmisiin. Aistimme itseämme tietoisuustaitoharjoitteilla ja kas, samalla aistimme peilisolujemme avulla hyväksyvästi yhä paremmin myös toisten ihmisten tiloja.

Kun avaamme sisäisyytemme tietoisuustaitojen (mm. meditaatio, rukoilu, luovat terapiat, erilaiset somaattiset menetelmät) avulla, alkaa informaatio- ja energiamolekyylivirrat virrata vapaammin (vrt. Dan Siegelin mielitaju). Lakkaamme takertumasta meille iskostettuihin kognitiivisesti jäykkiin totunnaisiin ajattelumalleihin ja negatiivisiin tunnetiloihin. Alamme nähdä todellisuuden kerroksellisena ja erilaisina symbolisina ja vertauskuvallisina muotoina.   Avaudumme aitoon olemiseemme ja erilaisten tiedollisten ja uskonnollisten perinteiden mahdollisuuksille.

Vähitellen sisäistämme, että tunnetilamme eivät ole erillisiä omista somaattisista tiloista, eivätkä riippumattomia muista ihmisistä.  Olemme osa  ihmiskunnan ja universumin ikuista informaatio- ja energiamolekyylivirtaa.  Olemme siirtymässä  siirtymässä dualistisesta keho/mieli ajattelusta takaisin kohti monistista, kaiken ykseyteen perustuvaa,  ajattelumallia. Löydämme sielullemme ruumiin ja yhteisömme kodin, säilyttäen mukana sen hyvän mitä moderni kulttuuri on luonut, eli kehittyneen realiteettitajun.

Voimme tietoisuustaidoilla oppia ohjaamaan paitsi ajatuksiamme myös fysiologiaamme.  Opimme olemaan läsnä sekä sisäiselle että ulkoiselle maailmalle. Opimme kuuntelemaan ja  kunnioittamaan ruumiimme ja toiseuden viisautta, eikä elämämme tarkoitus määräydy vain kulttuuristen oppimiemme autoritaaristen, yksipuolistavien mallien kautta.

Tietoisuustaitojen kehittymisen kautta emme tietenkään kehity kaikkivoipaisiksi.  Geeniperimämme ja ympäristömme asettavat raamit, joiden sisällä voimme edistää terveyttämme ja henkistä hyvinvointiamme.  Joskus geenimme ja tai vaikkapa ympäristömme myrkyt, kokemamme traumat tai sairaat normit määräävät kohtalomme.   Silti voimme ajatuksillamme ja tavallamme kohdata itseämme vaikuttaa melkoisessa määrin jopa siihen, mitkä geeneistämme aktivoituvat.

Onko ajatteluni New Age hömppää?  Oikeastaan luokittelen itseni ihan mielelläni New Age-ajattelijaksi, sikäli mikäli se määritellään japanilaisen tutkija Norichika Horien mukaan.  (Tämän mielenkiintoisen luokittelun löysin Pauliina Aarvan luonnostekstistä, jota parhaillaan luen). Lähimpänä itseäni Horien kuvaamista New Age supirituaalisuuksista on systemaattinen spirituaalisuus. Se on globaalia eikä takerru yhteenkään uskonnollisen maailmankuvaan. (Tunnustaudun kristinuskon ystäväksi, vaan mielelläni integroin ajatteluuni myös muita henkisiä perinteitä.) Sen älyllinen perusta on monitietellisissä lähestymistavoissa.  Sille on ominaista ihmismielen monikerroksisuuden ja joustavuuden teoriointi, sisäisen kokemuksen ja transsendenssin, yksilön vastuun, positiivisen ajattelun ja henkilökohtaisen kasvun pohdinta.
http://samples.sainsburysebooks.co.uk/9781317546245_sample_694502.pdf

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s